Lentokoneiden melusta on ICAO:ssa tehty ohjeistus, jota jäsenmaat soveltavat halunsa mukaan. Suomi on kiltti poika, ja ilmoittanut aktiivisesti että Suomi noudattaa ICAOn ohjeistusta ilman poikkeamia. (liitteenä 2002 annex16 liitesivu jossa suomen ilmoitus). EASA ei ole keksinyt uutta ruutia vaan CS-36 viittaa suoraan ICAO:n Annex 16:sta.
Melunormit on siten tehty, että koneen tyyppihyväksynnän hakupäivän mukaisesti sen hetken normeja noudatetaan.
Annex 16 melunormit muuttuivat marraskuussa 1988. Sitä ennen oli voimassa ns ylilentoon perustuva mittaustapa ja siihen raja-arvot. Sen jälkeen viimeisen 26 vuoden aikana on ollut voimassa ns starttimeluun perustuva mittaustapa ja siihen liittyvät raja-arvot.
Nuo ICAO:n raja-arvot on aika liberaalit, joten eräät maat sitten poikkeavat ICAO:n suosituksista ja vaativat tiukempia rajoja. Esim Saksassa on ultrilla selkeästi pienemmät rajat.
Joten nippanappa normit täyttävä lentolaite on aika äänekäs.
ICAOn rajoilla alle 600 kg koneille raja-arvo melulle on:
ennen 1988 68 dB(A)
jälkeen 1988 76 dB(A)
Mutta mittaustavan eron takia nämä eivät ole vertailukelpoisia.
Tuo otsikossa oleva termi "Melutodistus" tarkoittaa viranomaisen ko koneyksilölle antamaa virallista todistusta koneen melusta. Sitä ei siis voi siirtää kaverilta toiselle. Sami kyseli oikeasti melumittaustuloksia.
Melutodistusta tarvitaan Euroopassa monella kentällä laskeutumismaksujen määräämistä varten. Jos sinulla meluisa kone maksat enemmän. Liite 2 koneille lienee Suomessa annettu varmaan se yksi melutodistus, jonka mittasin ko konetta varten erikseen.
Se AIR M5-10 kohdassa 3.6 esitetty mittaus menettely ei muuten ole ICAO Annex 16 mukainen. Eikä tavalliselle experimentalkoneelle mikään määräys kerro melulle rajoja. Ilmeisesti ICAO:lle Suomen tilanteen 2002 raportoinut taho ei ollut tietoinen mitä Suomessa oikeasti vaaditaan.
