Pari tarinaa näin aluksi...

Aloittaja Toma, maaliskuu 10, 2006, 10:53:40

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Toma

Noh, minä voisin aloittaa kirjoittamalla muutama tarinan vuosien varrelta...

Nummelan lentävät sementtisäkit

Nyt en muista tarkkaan mikä vuosi oli kyseessä, mutta kulunut on ainakin 30 vuotta. Kaksi aika voimakasta trombia seikkaili samaan aikaan Nummelan kentällä. Niiden voimakkuudesta kertoo jotain jo se että kun ne liikkuivat puhelinlinjojen poikki, niin ne katkesivat. Aikansa pyörittyään ne lähestyivät vanhaa hallia molemmat eri suunnista. Meikäläinen otti siinä vaiheessa suojaa "lennonjohdon" talon alle. Molemmat trombit kolaroivat keskenään sitten keskellä hallia, jossa kaikki ovet olivat auki kun oli mitä kukkein lentosää – ja seuraus oli niin hurmoksellisen nostokas että kattopellitkin päättivät nousta termiikkiin. Tästä yhdynnästä seurauksena oli että monikosta tuli yksikkö ja tämä yksikkö sen kuin hurjistui.
Muistaakseni oli juuri tehty sementtilattiaa sinne halliin ja tyhjiä säkkejä oli valtava kasa hallin vieressä. minne tämä trombi yhdynnän jälkeisessä hurmostilassa, suuntasi pyörivän olemuksensa.
Se imaisi vastasyntyneen karitsan voimalla (kokeilkaa laittaa sormi karitsan suuhun niin tiedätte mistä puhun) kaikki tyhjät säkit sisuksiinsa, ja sylkäisi ne sitten monta sataa metriä yläilmoihin.
Sattumoisin oli siis aivan uskomaton purjelentokeli, tai no jaa trombit kehittyvät silloin kun on hyvä purjelentokeli, niin ei se nyt ihan sattumaa ollut, noh joka tapauksessa... koneita oli paljon ilmassa ja muutaman minuutin kuluttua kuului ällistynyt huuto radiosta. Hei! Kaverit, ette arvaa mitä täällä just tuli vastaan...
Tyhjä sementtisäkkihän se siellä termiikissä oli pyörinyt ja olipahan vielä täyttynyt ilmalla niin että näytti kuulemma täysinäiseltä, tämä voittaa jo tiiliskivikelinkin ja oli se näky maassakin hurja kun kavereita lakosi makuuasentoon alta aikayksikön (intin kessukin ois' saanut hurmoksen) kun mahtavat kattopellit leijaili kentän yllä. Luojan kiitos ei keneltäkään sentään pää leikkautunut irti.


Kebnen kelit

Toinen tarinani jotka varmaan monet ovat kuulleet, tulee Kebnekaisen purjelentoleiriltä missä olen viettänyt kakruna monta pääsiäistä (ja muutaman vähän vanhempanakin).
Ne jotka ovat käyneet siellä niin tietävät että sää voi muuttua kauniista auringonpaisteesta täydeksi myrskyksi vain muutamassa minuutissa.
Tämmöinen sattui tälläkin kertaa. Muistaakseni 5 konetta oli ilmassa vielä kun keli oli niin huono ettei Paittasjärven jäälle enää sopinut tulla ja 4 konetta oli jo ilmoittanut tehneensä onnistuneen pakkolaskun muualle. Yksi oli vielä kateissa, kone oli kaksipaikkainen Blanik. Keli oli yllättänyt Blanikin täysin ja näkyvyys oli nopeasti mennyt niin huonoksi että ulkona ei näkynyt kuin valkoista mössöä ja lenteleminen sujui viiksen ja kuulan voimin. Takana istuva yritti kuumeisesti hahmottaa edes jotain piirteitä ulkomaailmasta koska korkeus oli jo semmoinen että törmäys vuorenrinteeseen oli enemmän kun mahdollinen.

Koneen kippari edessä taisteli urhoollisesti luonnonvoimia vastaan. Te jotka olette käyneet pilvilentokurssin purkkarilla, tiedätte että pelkän viiksen ja kuulaan kanssa lentäminen, eteenkin röykkyisessä kelissä, ei ole siitä ihan helpoimmasta päästä. Tosin nyt keskityttiin pitämän kone vain suorassa. Takana oleva tähysti silmä tarkkana ja edessä oleva kippari keskittyi lentämiseen niin että hiki virtasi vaikka oli 40 astetta pakkasta. Epätoivo rupesi valtaamaan miehistön, miten tässä käy, ei hyvältä näytä... Sitten takapenkiltä kurottuu käsi joka taputtaa kipparin olkapäätä...ja ääni kuuluu  "Hei sä voit lopettaa ny... me ollaan maassa...."

Blanik oli laskeutunut laakealle vuoren huipulle ja koska lumipyry oli niin sankka, niin sitä ei kerta kaikkiaan huomattu. Eikun kaivamaan kone lumen sisään ja viettämään kylmää yötä... Seuraavina päivinä Blanik sitten tuotiin osina alas vuoren huipulta lumikissan avulla.

Voipi olla että tarinaa on paranneltu kun se on kerrottu eteenpäin mutta näin se minulle kerrottiin...


Terveisin
Tom Arppe

Matti Rissanen

Noh...mukula-ajoilta tuli eräs juttu mieleen. Eräs isäni työkaveri lensi Pyhäsalmelta 80-90-luvun vaihteessa melko aktiivisesti, ettei vain olisi ollut OH-COR kyseessä.. Toisinaan autoiltiin useitakin matkoja lähes 100km päästä, olihan luvassa kuitenkin oman kotikylän näkeminen ilmasta. Eräs kerta autoon ahtautui kahden aikuisen lisäksi viisi lasta, minä mukaanlukien. Perillä huomattiin kuitenkin, että polttoainetta ei ollut saatavilla tarpeeksi, ja suunnitellun kolmen lennon lisäksi voitiinkin tehdä vain kaksi. Ensimmäisellä lennolla C-172:n takapenkillä oli kolme mukulaa. Muistan yhä kuinka ohjaaja päätti matkia vuoristorataa, ja keskellä istuvana en luonnollisesti voinut pitää turvavyötä. Pari kertaa siinä painottomana istuin ja säikähdinkin. Laskeuduttamme könysin suoraan ulos, että tämä riitti. Ihmetykseni oli vielä suurempi kun seuraavalle lennolle olisi tullut vielä kaksi mukulaa lisää, mahtuuhan sinne tavaratilaan, ja yksi voi istua vänkärin sylissä... Pilotti aikoi ihan oikeasti ottaa 7 henkeä matkalennolle. Että sellaista.

Powered by EzPortal
Powered by SMFPacks Menu Editor Mod