Merkintätätarrat kaapeleille

[PFL]

Tuli pari viikkoa sitten takuttua näiden kaapelimerkintöjen kanssa tovi - asiakas halusi oikeat laitenimet kaapeleihin, joten vakiotarroja ei voinut käyttää.

Alunperin yritettiin käyttää Dymon LetraTag -tarroja kun sellainen oli jo ennestään, mutta niiden liima on kuin purukumia ja tarramuovi paksua. Kun laitetuulettimet pisti illalla päälle, oli räkin takana aamulla "sulkasato"...

Katsoin ensin Dymon isompia malleja:
http://global.dymo.com/fiFI/Segments/Teollisuustuotteet.html
Laitteiden ja tarrojen hinnat oli kuitenkin aika kovia. Perusmalli 180e ja 6m kasetti 22e. Sai lähinnä SLO:n tukusta.

Tuli sitten päädyttyä Brother VP-7500:n
http://www.brother.fi/g3.cfm/s_page/69360/s_level/26800
Maksoi reilun satasen. Teipit on tuossa just hyviä - ohuita, sitkeitä, kiinnipysyviä ja irrotettavissa kohtuullisella vaivalla. Lisäksi se on tarkoitettu juuri tähän hommaan, joten siinä on useita aikaa ja vaivaa säästäviä juttuja. Se osaa mm. tehdä "lipputarrat" kaapeleihin (ks. kuva" ja myös johdon ympärille pyöritettävän mallin. Sekä tehtailla kopioita, myös siten että se tarvittaessa osaa sarjoittaa tarroihin nousevan numeron/kirjaimen.

Ahtaissa/hämärissä tiloissa kaapelimerkintöjen merkitys vaan korostuu...
Loppuun muutama kuva.

t. Petri

[pimattil]

Pari toisenlaista ehdotusta:

a) Läpinäkyvää kutistesukkaa ja tekstit sinne sisään...

b) "Kutistesukkaprintteri" esim. http://www.labelcity.com/rhinopro/Dymo%2018058%20RhinoPro%20Yellow%20Heat%20Shrink%20Tubes.shtml

Eli kutistesukkaan suoraan tekstit. Ongelma tuossa on hinta eli ostamalla ~10 kasettia tuota kutistesukkaa on saanut ainakin aiemmin silloin tällöin Dymon kirjoittimen kaupan päälle. Labelcity on ilmeisen halpa paikka Dymoille, mutta tarjouksia etsimällä voi osua jotain hyvää eteen. Niin, se muste on ilmeisesti noissa kaseteissa eli kun kutistesukka loppuu niin kasetin täyttäminen omalla kutistesukalla lienee turhanpäiväinen idea.

[JariS]

Työnantajalla on ID PAL-merkkinen kirjoitin. Siihen on saatavissa erilaisia nauhoja (vinyl, polyester, cloth). Tekee pientä textiä ja näyttää pysyvän hyvin kiinni kaapelissa (cloth) ja kirjoitus kestää kohtuullisen hyvin. Nauhat ovat vaan melko kalliita. Olen käyttänyt luontoisetuna. Ei uskoisi, miten paljon kaapelia mahtuu pieneen koneeseen......


Jari S

[Tommi K]

Vielä yksi vaihtoehto, vaikka meneekin ehkä off-topikiksi: valokuvatulostin, sublimaatiosellainen, kuvien väitetään säilyvän sata vuotta. Ainakin polttoainemerkintä säilyi viime kesän. Tein tuolla periaatteella ohjaamomerkinnät: tekstit ja symbolit piirto-ohjelmalla ja tulostus valokuvaksi, leikkaus ja liimaus mittaritauluun ja muille paikoille. Menelmä on siitä hyvä, että laitetta voi käyttää muuhunkin, esim. joulu ja kiitoskorttien tulostamiseen. Tosin katsastajalta tuli huomautus ohjaamomerkintöjen korjaamisesta ennen lopullista katsastusta, mutta ei se varmaan tarrojen laadusta johtunut, vaan joidenkin puuttumisesta. Liimaa ei korteissa ole, joten sen joutuu ratkaisemaan erikseen. Voin sanoa, että suihkutettava kontaktiliima ei ole hyvä ratkaisu: sotkee kaikki paikat...

[jkettu]

Mitenkäs on näiden eri Dymolaatujen öljyn- ja lämmönkestävyyden laita?

[ari]

Viime talvena tuli hankittua TYCO T107M Yleiselekrtonikasta, kun tarvittiin kunnon työkalua johtojen/letkujen/putkien merkitsemiseen.
Ominaisuuksia vähän liikaakin  :huh:

[Juhannus]

Tämmöiset merkinnäthän ei taida olla pakollisia....... :)Taitaa olla "tuunaaminen"kin tulla tällekkin foorumille:) Ei siinä mitn....

[Toma]

Tässä tapauksessa tunetus on kyllä ihan asiaa, on kyllä niin paljon helpompi löytää se oikea piuha kun ne on merkattu, itse tein omat sähkökaaviot mutta eihän ne aina ole mukana kun tarvis jotain selvittää...

Tuohon seuraavaan projektiin on kyllä tuommoinen kutistesukkaprintteri hommattava, siisti laite.

[Teppo Miettinen]

Mielestäni paras ratkaisu olisi värikoodatut piuhat. Näin oikean johdon voi löytää myös "matkan varrelta" eikä pelkästään piuhan päistä.
Mutta näin harrastelijalle tuo on todennäköisesti aika mahdotonta kun kaupasta ei saa normaalisti kuin ehkä kolmea eri väriä.

Ja johtojen merkkauksen tärkeyden ymmärtää  sitten kun sen jättää tekemättä. Ja kun kymmenettä kertaa yrittää selvittää mikä kumma johdonpää se siellä paneelin takana roikkuu...

[Toma]

Mielestäni paras ratkaisu olisi värikoodatut piuhat. Näin oikean johdon voi löytää myös "matkan varrelta" eikä pelkästään piuhan päistä.
Mutta näin harrastelijalle tuo on todennäköisesti aika mahdotonta kun kaupasta ei saa normaalisti kuin ehkä kolmea eri väriä.

Ja johtojen merkkauksen tärkeyden ymmärtää  sitten kun sen jättää tekemättä. Ja kun kymmenettä kertaa yrittää selvittää mikä kumma johdonpää se siellä paneelin takana roikkuu...

Olet aivan oikeassa, ja mietin aikoinaan mistä himpskatissa löytäisi edes jonkunmoisen määrän tarpeekis paksua eriväristä piuhaa. Yksi piuha mikä sitten löytyy melkein mistä tahansa autovaraosaliikkeestä, ja joka on vielä suhteellisen hyvälaatuista, on perävaunun 7 napainen kaapeli jossa kaikki piuhat ovat erivärisiä. Sillä pääsee jo hieman paremmalle värikooditasolle ;-)

hinta on jotain 9€, 5m pätkästä

[Markku Hiedanpää]

Mielestäni paras ratkaisu olisi värikoodatut piuhat. Näin oikean johdon voi löytää myös "matkan varrelta" eikä pelkästään piuhan päistä.
Mutta näin harrastelijalle tuo on todennäköisesti aika mahdotonta kun kaupasta ei saa normaalisti kuin ehkä kolmea eri väriä.

Ja johtojen merkkauksen tärkeyden ymmärtää  sitten kun sen jättää tekemättä. Ja kun kymmenettä kertaa yrittää selvittää mikä kumma johdonpää se siellä paneelin takana roikkuu...

Olet aivan oikeassa, ja mietin aikoinaan mistä himpskatissa löytäisi edes jonkunmoisen määrän tarpeekis paksua eriväristä piuhaa. Yksi piuha mikä sitten löytyy melkein mistä tahansa autovaraosaliikkeestä, ja joka on vielä suhteellisen hyvälaatuista, on perävaunun 7 napainen kaapeli jossa kaikki piuhat ovat erivärisiä. Sillä pääsee jo hieman paremmalle värikooditasolle ;-)

[ Invalid Attachment ]

hinta on jotain 9€, 5m pätkästä

Unohtakaa tälläiset piuhat jos ette halua vaihtaa niitä määrävälein, nämä eivät kestä aikaa, lämpöä, otsonia, tärinää eivätkä liuottimia.

Kokemuksen perusteella ilma-alukseen kannattaa laittaa lentokäyttöön tehdyt johtimet. 

[Toma]

Mistä niitä saa? Ja mitkä ovat spexit lentokonepiuhalle?

[Toma]

Tuota 7 napaista kaapelia kun ostin niin se minulle myytin seuraavilla spexeillä:

- PVC-vaippa öljyn ja polttoaineen kestävä (DIN ISO 6722)
- johdin pehmeä hehkutettu hienolankainen kupari
- käyttölämpötila -25 - +90 oC
- käyttöjännite 50 V

UV:sta, ajasta ja otsonista en tiedä, mutta sen taitaa aika näyttää...

[Hansakse]

Olen venetraileriin laittanut kyseistä kaapelia jonka ostin Motonetista. Ainakaan 5vuodes ei mennyt mikskään vaikka likos merivedessä ja talvet oli kärry ulkona. Aikoinaan ostin autotarvikeliikkeetä vastaavaa kaapelia joka hapettui 2vuodes poikki liitoksen kohdalta missä kaapelia oli kuorittu. Aikamoisia eroja niillä on, vaikka samaan tarkoitukseen olivat.

Huono puoli nois on jus toi, et menevät samassa nipussa ja pahimmillaan + ja miinusta.

[Markku Hiedanpää]

PIK-20 E tuotannossa käytimme lentokonejohtimia, liittimiä ja kytkimiä jotka aikoinaan hankittiin Suomen Raychem:ltä.
Kts esim: http://www.tsp.fi/pdfs/raychemtuotteet.pdf 

[Toma]

Olen venetraileriin laittanut kyseistä kaapelia jonka ostin Motonetista. Ainakaan 5vuodes ei mennyt mikskään vaikka likos merivedessä ja talvet oli kärry ulkona. Aikoinaan ostin autotarvikeliikkeetä vastaavaa kaapelia joka hapettui 2vuodes poikki liitoksen kohdalta missä kaapelia oli kuorittu. Aikamoisia eroja niillä on, vaikka samaan tarkoitukseen olivat.

Huono puoli nois on jus toi, et menevät samassa nipussa ja pahimmillaan + ja miinusta.

Juu laatueroja on, minun isosisällä oli tapana sanoa että köyhällä ei ole vara ostaa halpaa ;-)

Ne päät kannattaakin suojata kuumaliimapinnoitetulla kutistesukalla

Jos on pakko käyttää abikoja niin  käytän aina eristämättömiä abikoliittimiä ja sitten kutistesukkaa päälle. Vetolujuus on ihan toista luokkaa kunhan käyttää siihen tarkoitettua rullapuristuspihtiä, ei irtoa piuhat jos niitä joskus joutuu sorkkimaan. Tosin juottaminen on sitten vielä astetta varmempi.

Jos välttämättä haluaa käyttää kuorellisia "abikoja" niin nämä ovat osoittautuneet aika toimiviksi:

[Toma]

PIK-20 E tuotannossa käytimme lentokonejohtimia, liittimiä ja kytkimiä jotka aikoinaan hankittiin Suomen Raychem:ltä.
Kts esim: http://www.tsp.fi/pdfs/raychemtuotteet.pdf 

Noissa on varmana laatu kohdallaan...

[pimattil]

Mistä niitä saa? Ja mitkä ovat spexit lentokonepiuhalle?

Kaupasta? Vaikka http://www.steinair.com/wire.htm -- jos tarkkaan lukee, niin värejä pitäisi löytyä vielä paljon enemmän kuin nuo 11 jotka kuvassa ovat. Palvelua saa puhelimessa myös ruotsiksi, jos se lohduttaa. ACS:kin näyttää olevan jotain, mutta värivalikoima huomattavasti huonompi.

Mitä tulee spekseihin, niin en ole vielä niin pitkällä, että olisin niihin liian syvällisesti jaksanut perehtyä. Joka tapauksessa PVC:stä ja sen palamisesta löytyy kaikennäköistä materiaalia: http://www.reka.fi/attachments/tuotteet/tuotetietoutta/kaap_paloturv_rak.pdf eli kuka sitten haluaa mahdollisesti polttaa PVC:tä koneessaan niin se on jokaisen oma asia.  :wacko: Tarkoitan siis, että kaapelin vaipalle ainakin palo-ominaisuuksiensa kautta säätyy varmasti jotain speksejä, joita lentokoneessakin olisi syytä noudattaa. Katsastajan nyt viimeistään pitäisi katsoa että piuhat ovat oikeaa tyyppiä ja kysellä niistä jos epäilyksiä herää.

[Jouni Laukkanen]

Jos on pakko käyttää abikoja niin  käytän aina eristämättömiä abikoliittimiä ja sitten kutistesukkaa päälle. Vetolujuus on ihan toista luokkaa kunhan käyttää siihen tarkoitettua rullapuristuspihtiä, ei irtoa piuhat jos niitä joskus joutuu sorkkimaan. Tosin juottaminen on sitten vielä astetta varmempi.

Olen ollut siinä käsityksessä, että lentokone ja juotetut liitokset eivät olisi kovin hyvä yhdistelmä. Siis jos käytetään säikeistä johtoa.

[Toma]

Hmm, mistäköhän moinen käsitys on kotoisin, olen kuullut tuon myös mutta en vaan keksi mikä siinä olisi takana. Hapettumista?

Joka tapauksessa tavallinen abiko ja jotkut halpispidit on kyllä niin hanurista kombinaatio, hieman kun kiskoo piuhaa niin se irtoo

[Markku Hiedanpää]

Hmm, mistäköhän moinen käsitys on kotoisin, olen kuullut tuon myös mutta en vaan keksi mikä siinä olisi takana.

Juotettu johdin ei kestä värinää....

[Tommi K]

PIK-20 E tuotannossa käytimme lentokonejohtimia, liittimiä ja kytkimiä jotka aikoinaan hankittiin Suomen Raychem:ltä.
Kts esim: http://www.tsp.fi/pdfs/raychemtuotteet.pdf 

Noissa on varmana laatu kohdallaan...

Pitikö PIKin toimia 24/7, kaikissa olosuhteissa? Harrasterakenteisessa koneessa, siis ei tyyppihyväksytyssä varmaan johtimien vähempikin laatu riittää, vaikkapa tyyliin Motonet  Eikö tärkeämpää olisi liitosten kestävys, kohtuullinen tärinänsieto, tarkemmin sanoen oikeat johtojen kytkentämenetelmät? Eksperimentalharrastaja, koneen rakentana  ja lentäjänä koettaa itse pitää huolen, ettei johto irtoa kesken lennon. Siitähän tulisi henkilökohtainen ongelma. Se on aivan eri asia kuin kaupallisen ilmailun vastuukysymykset, sun muut MIL standardit.

[Markku Hiedanpää]

Köyhällä ei ollut varaa tehdä sähköasennuksia huonosti 

Harrasterakentamisessakin johtimet ja liittimet ovat halpaa tavaraa työhön verrattuna ja varsinkin huonon asennuksen korjaamisen huomioiden. On parempi jättää koko laite rakentamatta jos sen valmistuksessa aikoo tietoisesti luistella laadusta. 

[Markku Hiedanpää]

Kaapelit ku kaapelit,
kaikki em. näyttävät olevan yleisiä kaupoissa myytäviä.
ei kait sillä väliä, kunhan ovat säänkestäviä.
Esim. radiohommissa ja antennirakenteluissa kestävät nuo yleiset kaapelit hemmetin hyvin vuosikymmeniä ulkoilmassa eli kestävyys on aivan riittävä. Eivätkä maksa paljon esim. honkongissa tai motonetissä tai biltemassa

AIR M5-2 kohta

5 RAKENTAMINEN
5.1 Yleistä
Luvan haltijan on tehtävä pääosa rakennustyöstä. Valmiita laite- tai osakokonaisuuksia (esim. moottori, potkuri, laskuteline jne.) ei tässä tapauksessa lueta rakennustyön piiriin kuuluviksi. Rakennussarjasta rakennettu ilma-alus voidaan hyväksyä rakennettavaksi, kun pääosan työstä tekee luvan haltija. Rakennustyössä on noudatettava ilma-alusten rakentamisessa yleisesti käytettäviä työmenetelmiä. Työn laadun on vastattava yleistä ilmailukäytäntöä.

Miten aiot osoittaa "antennivirityksillä ja tuntemattomalla kaapelilla" työn laadun vastaavan yleistä ilmailukäytäntöä ?
Eli rakennustyön valvoja tai ilma-aluskatsastaja voivat torpata homman siihen paikkaan, jos et voi osoittaa että rakennustyö on tehty "ilma-alusten rakentamisessa yleisesti käytettävällä työmenetelmällä ja työn laatu vastaa yleistä ilmailukäytäntöä".
Käytännössä on harrasterakentamisessa ja muutostöissä joitakin sähköasennuksia uusittu työn huonon laadun ja epämääräisten materiaalien takia.

[Markku Hiedanpää]

Eipä tuohon kannata ottaa kantaa  :huh:

[ari]

Voi tulla rumia sanoja mieleen, kun sähkösavu poistuu johdoista lennolla.

Lisäksi nuo "lähikauppa"johdot painavat aivan liikaa.

[Jouni Laukkanen]

yleistä ilmailukäytäntöä. = kallista 

turhaa nipottamista, kyllä normaalit lähikaupasta saatavat halvat kaapelit on ihan toimivia ja käyvät kyllä, ei tartte ostaa kalliita.

Tuota... tämä oli jo sen tasoinen kommentti, että vaikka kyse ei ole henkilöön menevästä loukkauksesta, sotii se niin räikeästi hyvää ilmailutapaa vastaan ettei vastaavanlaisilla kommenteilla ole sijaa tällä forumilla.

[Juha Karjalainen]

Eikös experimentalin perimmäinen ja alkuperäinen tarkoitus ole nimenomaan kokeellinen toiminta (koe-/harrasterakenteinen)? Meillä taidetaan liiaksi korostaa vain tuota harrastepuolta ja mielletään experimentalitkin lähes tyyppihyväksyttyjen tasoisiksi. Ettei nyt vain unohtuisi se kokeellinen puoli ja se, että experimentaalin ei ole tarkoituskaan olla = tyyppihyväksytty, niissä on oletusarvoisesti mukana suurempi riskitekijä kuin tyyppihyväksytyissä. Toisaalta huolella suunniteltu ja rakennettu experimental voi parhaimmillaan olla jopa turvallisempi kuin (leipääntyneiden ja vain rahasta toimivien) virallisten organisaatioiden valmistama ja huoltama tyyppihyväksytty. Tyyppihyväksytyissä on kuitenkin aina tietty normitettu minimitaso, jota myös valvotaan ja jonka avulla pyritään takaamaan tietty turvallisuustaso. Experimentaaleissa taso sen sijaan voi vaihdella suurestikin, mutta minimitasona on että lentolaite on lentokelpoinen ja tietty minimitaso experimentalpuolellakin asetetaan määräysten kautta.

Jos nyt joku haluaa kokeilla bilteman johtoja omassa koekoneessaan, niin entä sitten? Tuskin kukaan kuitenkaan sinne ihan sutta laittaa oman henkensä uhalla. Experimentaleissa on aina omat riskinsä ja uskoisin rakentajan olevan niistä tietoinen. Ilman harkittuja riskejä meillä ei olisi lentokoneita ollenkaan eikä kehitystä tapahtuisi. Jonkun on kokeiltava se ensimmäinen kerta. Tietenkin tuollaisia johtoja voi testata ensin turvallisemmassa ympäristössä, mutta jos joku johto on osoittautunut kestäväksi vaikkapa auto tai venekäytössä (missä kummassakin tärinää ja korrodoivia olosuhteita riittää enemmän kuin lentskarissa), niin miksi samaa johtoa ei saisi käyttää omassa experimentalissa? Tai jos joku harrastaja on jo käyttänyt jotakin johtoa omassa experimentaalissaan ja siinä hyväksi ja kestäväksi todettu, niin miksei samaa johtoa voisi käyttää joku muukin? What's the big deal sanoisi amerikkalainen.

Ei se, että johtimella ei ole virallista lentokonelaatustatusta tai että se on edullinen, tee siitä mitenkään automaattisesti huonompaa. Tyyppihyväksytyissä tilanne on tietenkin luonnollisesti toinen. Niissä kun ei saa käyttää muuta kuin hyväksyttyä tavaraa. Mutta kyllä mielestäni koeluokan ilma-aluksessa pitäisi saada käyttää suunnittelijan/rakentajan omaa harkintaa käyttäen myös lentokonekäyttöön hyväksymättömiä materiaaleja. Jos ei tiedä mitä tekee, niin silloin on varmempaa pysyä hyväksytyissä materiaaleissa, mutta sehän on viimekädessä rakentajan oma valinta. Jo ihan oman terveyden vuoksi kannattaa varmistua tavalla tai toisella koneeseensa laitettavan tavaran laadusta, mutta experimentaalissa vastuu on rakentajan ja valvojan yhdessä. Mikään ei kai suoranaisesti pakota käyttämäään leko-laatua, mikäli voidaan muuten osoittaa materiaalien toimivuus kyseisessä käyttökohteessa. Muussa tapauksessa lähdetään pahasti vesittämään koko koeluokan ilma-aluksen perusfilosofiaa. Toisaalta en menisi arvostelemaan myöskään kokeneiden konkareiden mielipiteitä - mikäli ne todella perustuvat käytännön kokemuksiin eikä uskomuksiin. Lekolaatu on joka tapauksessa varma valinta, mutta en jaksa uskoa etteikö joku muukin johdin toimisi yhtä hyvin.

Eli onkohan tästä halpislähikaupan johto vs. hyperkallis leimattu, formitettu ja normitettu lekolaatukaapeli asiasta tehty turhaan vähän liian iso juttu?

[masal]

Hyvin kirjoitettu Juha K. Kyllä experimentaleissa täytyy hyväksyä suuremmat riskit kuin tyyppihyväksytyissä. Tuossa piuha-asiassa vaikuttaa kyllä enemmän työn / asennuksen laatu kuin itse piuhan kuoren materiaali. Liittimissä (abikot) kannattaa kyllä käyttää kunnon tavaraa (esim. AMP) ja oikeanlaisia puristustyökaluja (ns. automaattipihdit), silloin ei tuo tärinässä murtumaherkkä juottaminen ole tarpeen.

[Jouni Laukkanen]

En voi millään yhtyä kaikkiin kahdessa edellä olevassa viestissä mainittuihin seikkoihin.

Harrasterakennetun koneen lento-ominaisuudet ja moottorin luotettavuus ovat jo itsessään riskitekijä, niin minkä takia pitäisi tietoisesti ottaa uusia riskejä? Sen verran kauan olen lentämistä harrastanut, että läheltäpiti-tilanteita on ehtinyt tulla vastaan riittävästi. Lähden siitä, että pyrin minimoimaan riskejä mahdollisimman paljon etukäteen.

Voidaanko samaan ajatteluun mennä esimerkiksi rakenneosien kohdalla, että laitetaan kriittiseen kohtaan pultti, joka "todennäköisesti kestää"? Vai onko niin, ettei heikkovirtapuolen kanssa ole niin väliä, kun samanlaisia vehkeitä on kasattu iät ajat. Tai laitetaanko moottoriin miljoonalaatikosta löytynyt sopiva osa? Miksi pitäisi kusettaa itseään tässä asiassa. Minä en viitsi edes omaa taloani peruskorjata halvemmalla materiaalilla, jos se ei ole asiantuntijan (yleensä ei sama asia kuin rautakaupan myyjä) mukaan asiallista tavaraa.

Jos koneeseen esimerkiksi upotetaan rahaa 100 000 euroa, sitä rakennetaan 7000 tuntia, niin miksi ihmeessä pitäisi ryhtyä halpailemaan parista sadasta eurosta niiden piuhojen kanssa? Kyse on kuitenkin aivan marginaalisesta kustannuksesta. Tiedän, että rakentaja toivoo sillä itserakentamisella saavuttavansa säästöjä, mutta köyhän ei nimenomaan kannata ostaa halpaa. Ja siinä vaiheessa kun ilmassa tulee hätä käteen tämän pihistelyn seurauksena, voi ruveta harmittamaan. Nämä sähköasennusasiat ovat aikojen kuluessa aiheuttaneet riittävästi ongelmia, vaikka näppituntuma sanoisikin toista.

Mutta enhän minä asiantuntija oikeasti ole, mutta olen sattuneesta syystä joutunut kuulemaan tosielämän kokemuksia kentän reunoilla. Erityistä painoa olen laittanut alan ammattilaisten puheille. Jospa otettaisiin Hakalan Jarmo luennoimaan lentokoneen sähköasennuksista kun seuraavan kerran yhteisillä kinkereillä on sopiva tilaisuus, ei tarvitsisi tästäkään aiheesta jossitella.

Edit: olen samaa mieltä, että halvempaa vaihtoehtoa voi käyttää, jos tietää mitä tekee. Mutta kuinka moni meistä sähköasennusten kohdalla nimenomaan tietää mitä tekee? Riittäkö esimerkiksi 20 vuoden radioamatöörikokemus tai autosähköasentajan kokemus? Ja jos riittää, niin millä perusteella?

[Markku Hiedanpää]

Yhdyn Jounin kantaan, varsinkin siihen että olisi hyvä ennenkuin Bilteman johtimista nousee suurempia tunteita saada Hakalan Jarmo luennoimaan rakentajapäiville ilma-alusten sähköasennuksista, tarvetta näyttää olevan. 

ps. PIK-rakentajilla ei aikonaan ollut sellaista viisautta että olisimme osanneet ja uskaltaneet valita johdinmateriaalit muusta kuin tunnetusta ja laatutodistuksella olevasta materiaalista, varsinkin kun kustannuserot sähköasennuksien (johtimet, liittimet ja kytkimet) materiaaleille olivat vain muutamia satoja markkoja.
Harrasterakentajankin on turha tuhlata kymmeniä tuhansia euroja rakennussarjaan, moottoriin, potkuriin, mittareihin ja muihin varusteisiin ja rakentaa konetta tuhansia tunteja, jos joutuu säästämään muutaman sadan euron kustannuksesta ja vaarantaa tietoisesti toiminnan luotettavuutta. Tietysti on niitä rakentajia "tietävät ja osaavat" muita enemmän sähköasennuksista ja ovat valmiit ottamaan tietoisen riskin, sekin on harrasterakentamisessa mahdollista, mutta silloin voi joutua selittämään rakennustyön valvojalle tai katsastajalle sähköasennusten perusteita ja materiaaleja.

ps2.
Vähän kustannusvertailua:
Biltema 1,5 m2 johdin 3€/10m* 100 metriä koneeseen = 30€
Vastaava lekojohto jenkeistä
0,5€/m * 2 (rahti, tullit ja verot) * 100 metriä koneeseen = 100€

Eli kyseessä on vain 70 € säästö johtimissa, joka kuluukin jo siihen kun ajelee niiden perässä eri halpakaupoissa.

[Markku Hiedanpää]

Muistuipa mieleeni yksi käytännön tapaus "autojohtimien" käytöstä moottoripurjelentokoneasennuksesta -90 luvun alussa:

PIK-20E moottoripurjelentokoneessa oli lennon aikana ohjaamopalo ohjaajan istuimen alla, palo johtui omistajan asentamasta lisäakusta, jonka asennuksessa ei noudatettu valmistajan sähkökaaviota ja johtimet olivat pehmeäkuorista "autolaatua". Johtimet olivat jääneet puristukseen istuimen alle toisiaan vasten ja pehmeä eriste antoi aikanaan myöten ja johdot menivät oikosulkuun. Eristeet eivät olleet itsestään sammuvat kuten lekojohtimet, joten runsas savun tulo istuimen alta ohjaamoon varmasti aiheutti sydämmen tykytyksiä ohjaajalle. Lisäakun asennuksesta puuttui myös siihen vaadittava pääsulake, onneksi johtimet olivat myös liian ohuet joten ne toimivat sulakkeena kun sulivat poikki. Lujitemuoviateriaalia paloi alarungon alueelta jonkin verran, onneksi lämpöä ei kehittynyt niin paljoa että palo olisi jatkunut laajemmalle. Voi vain miettiä mitä olisi tapahtunut jos paloalueella olisi ollut palavien eristeiden lisäksi jotain muuta helposti palavaa materiaalia, kuten pvc-muovinen wc-putki.

[Vesa Pehkonen]

Teollisuudessa suunnittelua ohjaavat standardit tai sitten laitteen valmistaja määrittelee komponenteille tekniset vaatimukset. En ole vielä sisäistänyt "lekolaatua" ja " yleistä alalla hyväksyttävää käytäntöä". Sähköjohtimmillekin on
saatavissa valmistajalta tekniset vaatimukset kunhan ne joku ensin määrittelee, materiaalit, lämmönkestot yms.
Näillä vaatimuksilla kun johtimia ostaa on sitten aivan sama mistä sen ostaa. Automaattisesti karsiutuvat pois ne
joista ko. vaatimuksia ei löydy. Epämääräinen "lekolaatu" kun johtaa tämäntyyppiseen eipäs-joopas jankkaukseen.
Lekolaatu kun taitaa syntyä monelle komponentille niin, että joku tunnettu ilmailukauppias alkaa käyttämään sitä
ja kun se on ollut jonkin aikaa luttelossa se muuttuu "lekolaaduksi". Hinta kerrotaan jollain hatusta vedetyllä kertoimella.
Tosiasia kun on, että harrasterakentaminen on niin marginaalista puuhastelua että sitä varten ei kukaan kehitä yhtikäs
mitään. Pääasiassa sitä työtä tekevät toimittajat autoteollisuudelle ja muille volyymituotteille.
Jenkit osaavat tunnetusti bisneksen ja näin ilmailun tarviketoimitukset ohjautuvat sinnepäin. Sanalla "lekolaatu" jopa
pelotellaan ja suorastaan uhkaillaan, kuten näkyy tästäkin ketjusta. Nuo kaksi määritelmää vaatisivat oikeastaan oman
keskustelunsa.

[ari]

Jokaisen experimentalkoneen rakentajan tulisi lukea, ennen oman koneen valintaa, teos joka pitkälti määrittää "yleiset alalla hyväksyttävät menetelmät".
AC 43.13. Acceptable Methods, Techniques, and Practices - Aircraft Inspection and Repair

Sieltä löytyy mm. luettelo sähkäkaapelista, joiden speksit näkyvät olevan
-MIL-W-22759
-MIL-W-25038
-MIL-W-81044
-MIL-W-81381

EASA on, ainakin uhannut, julkaista oman versionsa samasta aiheesta.

[Markku Hiedanpää]

Teollisuudessa suunnittelua ohjaavat standardit tai sitten laitteen valmistaja määrittelee komponenteille tekniset vaatimukset. En ole vielä sisäistänyt "lekolaatua" ja " yleistä alalla hyväksyttävää käytäntöä"........

Olet aivan oikeassa että on keskusteltu epämääräisesti lekolaadusta ja alalla yleisesti käytössä olevista menetelmistä ja rakentajat ovat vähän ymmällä mistä puhutaan.
Asianomaisia vaatimuksia ja suosituksia on luultu olevan harrastajien tiedossa, koska ne on kerrottu Sil:n laatimassa ja Lentoturvallisuushallinnon hyväksymässä Ultrakevyiden ja harrasterakenteisten tarkastuskäsikirjassa, kohdassa:

"1365 Mikäli koneessa on sähkölaitteita on niiden asennukset tehtävä FAA AC 43.13-1A, luvun 11 ohjeiden mukaisesti."

[Jari Kaija]

vähempikin laatu riittää, vaikkapa tyyliin Motonet  Eikö tärkeämpää olisi liitosten kestävys, kohtuullinen tärinänsieto, tarkemmin sanoen oikeat johtojen kytkentämenetelmät? Eksperimentalharrastaja, koneen rakentana  ja lentäjänä koettaa itse pitää huolen, ettei johto irtoa kesken lennon. Siitähän tulisi henkilökohtainen ongelma. Se on aivan eri asia kuin kaupallisen ilmailun vastuukysymykset, sun muut MIL standardit.

Duodaduoda. Entisen työpaikkani (PKC Group Oyj) valmisti johtosarjoja
kuorma-autoihin, motorismikelkkoihin, olipa sillä haaveena ilmailupuolikin, noh....

...Jouduin suhkot paljon tekemisiin eri johtotyyppien kanssa. Niille tehtiin
tärinä, lämpö/kylmyys, suola jne testejä harva se päivä, eli olosuhdetestejä.

Yksi asia mikä näissä testeissä tuli aina ilmi riippumatta kaapelin myyjästä:

Kupari on AINA KUPARIA, ja sen kuparin pitoisuus on aina niin lähellä toistaan
riippumatta valmistajasta, että vain ja ainoastaan kaapelin suojavaippa tekee
varsinaisen eron.

Autopuolella, ja voin kertoa omakohtaisesta kokemuksesta, että Scania ja Volvo
pitivät autojansa lentokoneina, R2 ja R3 tyyppinen kaapelointi kelpasi pääsääntöisesti
mihin tahansa moottoritiloja myöten.

OLI muutama kohta moottoritilassa toki, jossa kaapelin piti olla TEFLON päällysteistä.
Eli PVC tai Uretaani eriste ensin ja sen päällä teflon vaippa kaapelin valmistajan jo
tekemänä kombinaationa.

Silikoneja en juurikaan loppuvuosina muista edes nähneeni, kun kaapeleille
CO2-laserille suunnittelin poltto-ohjelmia, joiden parametrit suoraan olivat
verrannollisia kaapelivaippoihin.

Eli. R2 kaapelointi autovaraosan hyllystä kelpaa varmasti experimentalikoille.

[Markku Hiedanpää]

Kupari on aina kuparia, mutta eristeen ominaisuuksilla on tärkeä osa kaapelin kestämisen ja liittimen kiinnityksen kannalta.
MIL johtimista löydän helpolla vaatimukset ja standardin, mutta mitä tarkoittaa R2 tai R3 kaapelointi?
Ei ole epäilystä siitä etteikö autopuolelta löytyisi ilmailukäyttöön riittävää materiaalia, kuka sen vain kertoo mikä niistä on hyvää ja mikä ei ?
MIL spekin mukainen johto helppo ratkaisu rakentamiseen, ei tarvitse sellaista erityista ammattitaitoa jota vaaditaan johtimien koeistuksessa ja valinnassa.

[Jari Kaija]

Mielestäni paras ratkaisu olisi värikoodatut piuhat. Näin oikean johdon voi löytää myös "matkan varrelta" eikä pelkästään piuhan päistä.

Näin itselläni. Ex. duunin johtovarastot kokivat varastohävikin.

[masal]

Asianomaisia vaatimuksia ja suosituksia on luultu olevan harrastajien tiedossa, koska ne on kerrottu Sil:n laatimassa ja Lentoturvallisuushallinnon hyväksymässä Ultrakevyiden ja harrasterakenteisten tarkastuskäsikirjassa, kohdassa:

"1365 Mikäli koneessa on sähkölaitteita on niiden asennukset tehtävä FAA AC 43.13-1A, luvun 11 ohjeiden mukaisesti."

SUOMALAISTEN ULTRAKEVYIDEN LENTOKONEIDEN TARKASTUSKÄSIKIRJA:

Tämä käsikirja on laadittu harrastekatsastajille tarkastusohjeeksi Suomessa kaupallisesti rakennettavien ja
myytävien ultrakevyiden lentokoneiden tyyppitarkastuksiin. Tarkastuskäsikirjassa määritellään ne lentokelpoisuusvaatimukset,
jotka kaupallisesti valmistettavan ultrakevyen lentokoneen tai sen osan on ilmailumääräyksessä
AIR M5-1 asetettujen lentokelpoisuusvaatimusten lisäksi täytettävä. Kaupallisesti valmistettavalle
ultrakevyelle lentokonetyypille tai yli 50% valmistusasteen ylittävälle rakennussarjalle on tehtävä tyyppitarkastus
ilmailumääräyksen AIR M5-10 mukaisesti ennen kuin ao. UL-lentokonetyyppi voidaan hyväksyä
Suomessa.
Tarkastuskäsikirjan ohjeita suositellaan noudatettavaksi, myös harrasterakennettavia ultrakevyitä lentokoneita
ja muita harrasterakennettavia lentokoneita rakennettaessa ja tarkastettaessa.

..... suositus on kyllä hyvä ja sitä kannattaa noudattaa jos ei itse ole varma mitä on tekemässä, mutta harrasterakenteiselle tuo ei ole ehdoton vaatimus.
Ja koelennot sitten viimeistään kertoo tuliko töpättyä... inhottavan julma tapa todentaa, mutta jotkut harrastavat tätäkin

[Jari Kaija]

MIL johtimista löydän helpolla vaatimukset ja standardin, mutta mitä tarkoittaa R2 tai R3 kaapelointi?

Kattos perhanaa. Menee todellakin maksulliseksi standardiksi nuo.
Itselläni ovat "luontaisetuna" tietty kopsuna, mutta....

[Reijo Österberg]

Yleensähän sulakkeilla tai muilla johdonsuoja-automaateilla rajoitetaan vikatapauksissa johtimien liiallista virtaa ja lämpenemistä, mutta kaikissa tilanteissa ei voi käyttää sulaketta, esim. starttimoottorin kaapelissa, ja tällaisen kaapelin eristevauriosta voi syntyä palo.

PVC-eristeisen kaapelin vaara on siinä, että eriste palaessaan tuottaa myrkyllisiä kaasuja. Ilmailukäyttöön hyväksytyt kaapelit ovat esim. Tefzel (ethylene/tetrafluorbethylene)-eristeisiä, joke kestää 150 C:n lämpötilan (PVC 105C).
Toinen merkittävä ero normaali kaapeleihin nähden on itse kuparin = kuparisäikeiden päällystäminen, joka on halvimmillaan on tinaa. Puhtaan kuparin pintaan muodostuu oksiidikerros lämpötilan ja kosteuden vaihtelujen seurauksena, ja tämä kerros ei ole hyvin johtavaa. Tällaisen Tefzel/tinattu kuparijohdon max. lämmönkesto on 150C.

Aircraft Sprucella MIL-W-22759/16 johto, esim. AWG 18 (poikkipinta-ala 0,8 mm^2) maksaa 23,80$/100 ft + kulut, joten alla euron/m. Ei ole paljon verrattuna koko projektin kustannuksiin!

[Jari Kaija]

Aircraft Sprucella MIL-W-22759/16 johto, esim. AWG 18 (poikkipinta-ala 0,8 mm^2) maksaa 23,80$/100 ft + kulut, joten alla euron/m. Ei ole paljon verrattuna koko projektin kustannuksiin!

Hyvä pointti Reijo! Kone kuitenkin maksaa +10 000-xxx xxx. Totta, mitä puhut PVC muovista,
mutta vain osittain. Jos lämpötila on jo 105 astetta, niin aivan varmaa on se, että se tulee
myös ylittämään 150 astetta.

Moottoritilassa anturoinnin johdotukset tehtynä PVC:llä eivät (ei ainakaan tule skenaariota mieleen),
tai niiden ei tulisi (mikäli kone on muuten oikein suunniteltu) aiheuttaa myrkyllisiä kaasuja itse
ohjaamoon. Starttikaapelit on hyvä todellakin tehdä vaikkapa kertomallasi TAI uretaani+teflon-
kuorrutetulla kaapelilla. Se kestää jo sen verta enemmänkin lämpöä, että 150 astetta on vasta
lapin kovimmat pakkaset 

ps. Sulta tulee muuten pirun hyviä kommentteja aina!

Edit:....Ja Miukulta ja muutamalta muulta, jotka kyllä tunnistavat itsensä! Tämä sinällään jo positiivista,
että ns. paskanjauhantaprosentti jää riittävän pieneksi ilmailu.orgissa 

ps. Miuku. Vaikka "paikallinen sankari" visiteeraakin aina sillointällöin, ei se vaikuta omaan
suhtautumiseeni, josta olen jo aiemmin julkisesti muistuttanutkin.

[Markku Hiedanpää]

"Asianomaisia vaatimuksia ja suosituksia on luultu olevan harrastajien tiedossa,"

Saimpahan kaimankin lukemaan ilmailunormeja 

[Markku Hiedanpää]

Aircraft Sprucella MIL-W-22759/16 johto, esim. AWG 18 (poikkipinta-ala 0,8 mm^2) maksaa 23,80$/100 ft + kulut, joten alla euron/m. Ei ole paljon verrattuna koko projektin kustannuksiin!

Edit:....Ja Miukulta ja muutamalta muulta, jotka kyllä tunnistavat itsensä! Tämä sinällään jo positiivista,
että ns. paskanjauhantaprosentti jää riittävän pieneksi ilmailu.orgissa 

Tämä on hyvää, asiallista ja opettavaa keskustelua, toivotaan että nämä mainitsemasi prosentit pysyvät edelleenkin pieninä 

[masal]

Saimpahan kaimankin lukemaan ilmailunormeja 

No joo, sattui olemaan tuokin hyllyssä printattuna heti siinä tunnusohjeen alla  :

[Seppo Koivisto]

MIL johtimista löydän helpolla vaatimukset ja standardin, mutta mitä tarkoittaa R2 tai R3 kaapelointi?

Lähes kaikki autojohto on tyyppimerkinnältään FLRY, ISO 6722 ja DIN 72551 standardien mukaista. R2 on ruotsalaisen standardin mukaista, joka käsittääkseni vastaa FLRY:ä.

[Jari Kaija]

Lähes kaikki autojohto on tyyppimerkinnältään FLRY, ISO 6722 ja DIN 72551 standardien mukaista. R2 on ruotsalaisen standardin mukaista, joka käsittääkseni vastaa FLRY:ä.

Itse autokaapeleista valmistajan sivulta (jota paljon käytimme) ja joista itselläni
moottoritilaa varten PTFE pinnoitetut:

http://www.nexans.de/Germany/2008/2008-12_Nexans-Automotive-Cable.pdf

Samas valmistajan lentokaapelit, joissa PTFE on vakiopinnoite:

http://www.nexans.de/eservice/navigation/NavigationFamily.nx?OID=-63540&CZ=Germany#paramSearch

http://www.nexans.se/France/group/doc/en/Catalog_MIL_1.pdf

Tuossa kun puhuit ruottalaisten standardista (lyhenteistä), niin tottapa turisit.
Olivat vain vuosien saatossa jo iskostuneet nuo tyypit alitajuntaan sen kummemmin
ajattelematta, että ovat vain naapuripitäjän käyttämiä  R2 ja R3 itsessään
ovat laaja käsite.

Edit: lisään vielä yhden esimerkin.

Esimerkkinä FLR2X (eli yksi monista R2 tyypeistä). +125/3000h, +150/1500h

[Jari Kaija]

Esimerkkinä FLR2X (eli yksi monista R2 tyypeistä). +125/3000h, +150/1500h

Prkl... +150/1250h

[Tommi K]

Asianomaisia vaatimuksia ja suosituksia on luultu olevan harrastajien tiedossa, koska ne on kerrottu Sil:n laatimassa ja Lentoturvallisuushallinnon hyväksymässä Ultrakevyiden ja harrasterakenteisten tarkastuskäsikirjassa, kohdassa:

"1365 Mikäli koneessa on sähkölaitteita on niiden asennukset tehtävä FAA AC 43.13-1A, luvun 11 ohjeiden mukaisesti."

Tämä käsikirja on laadittu harrastekatsastajille tarkastusohjeeksi Suomessa kaupallisesti rakennettavien ja
myytävien ultrakevyiden lentokoneiden tyyppitarkastuksiin. Tarkastuskäsikirjassa määritellään ne lentokelpoisuusvaatimukset,
jotka kaupallisesti valmistettavan ultrakevyen lentokoneen tai sen osan on ilmailumääräyksessä
AIR M5-1 asetettujen lentokelpoisuusvaatimusten lisäksi täytettävä. Kaupallisesti valmistettavalle
ultrakevyelle lentokonetyypille tai yli 50% valmistusasteen ylittävälle rakennussarjalle on tehtävä tyyppitarkastus
ilmailumääräyksen AIR M5-10 mukaisesti ennen kuin ao. UL-lentokonetyyppi voidaan hyväksyä
Suomessa.
Tarkastuskäsikirjan ohjeita suositellaan noudatettavaksi, myös harrasterakennettavia ultrakevyitä lentokoneita
ja muita harrasterakennettavia lentokoneita rakennettaessa ja tarkastettaessa.

..... suositus on kyllä hyvä ja sitä kannattaa noudattaa jos ei itse ole varma mitä on tekemässä, mutta harrasterakenteiselle tuo ei ole ehdoton vaatimus.

Mulla lukee rakennusluvan ehdoissa, että rakennussarjan valmistajan ohjeita on noudatettava. Niin pyrin tekemäänkin, vaikka parannusehdotuksia tulee pyytämättäkin ja kiusaus muutosten tekoon rakennusvaiheessa on tietenkin suuri.

Valitettavasti, sähköt ohjaamosta moottorille on valmistajan ohjeissa selvästi ohjeistettu tekemään tuollaisella moninapaisella ajoneuvojohdolla; päätellen johtimien määrästä, värityksesta ja käyttämättömien johtimien eristämisohjeista. Liitoksiin käytettävät liittimet on eristämättömia, Abikon näköisiä. Muita speksejä ei ole, paitsi tietenkin kaapelikanavien asennus runkoon ja kaapelien kiinnikkeiden ohjeet moottoripukissa.

Kumpikohan lienee vahvempi, rakennusluvan ehto, vai suositukset?

Nimimerkillä  "Vahinko on jo tapahtunut"

[masal]

Kumpikohan lienee vahvempi, rakennusluvan ehto, vai suositukset?

Nimimerkillä  "Vahinko on jo tapahtunut"

No sinulla on rakennustyön valvojana yksi tässäkin säikeessä mainittu lentokoneen sähköasennusten ammattilainen ja lisäksi
katsastaja on tuon asennuksesi hyväksynyt koelentoihin, joten ei ole siltäosin mitään huolta murheeseen.