Ilmailufoorumi

Ilmailuviikonloppu vailla vertaa

 

Se oli sitten 8 vuotta sitten kun viimeksi tuli käytyä Barkarby Fly-in tapahtumassa, mutta nyt oli monta syytä uusia tämä kokemus. Ne kaksi tärkeintä oli kuitenkin lentokone joka oli jälleen kunnossa ja sitten huhupuheiden mukaan kyseessä olisi ehkä viimeinen fly-in Barkarbyssä, joten toista tilaisuutta ei mahdollisesti ole tulossa.
Barkarbytä kuulemma odottaa vuodenvaihteessa sama karmea kohtalo kuin Malmin kenttää jossain vaiheessa, eli konversio asuinalueeksi. Näin sitä taas tuhotaan ilmailuhistoriaa, sniff…  Mutta, siirrytään positiivisempiin asioihin, eli lentämiseen ja miten 6-8 kesäkuuta tuli niin ilmailutäytteinen...

Perjantai

Ensin oli tarkoitus lähteä jo perjantaina jotta saisi nauttia tapahtumasta niin pitkään kuin mahdollista, mutta sitten perjantaiksi tulikin mahdollisuus harrastaa semmoista ilmailulajia mitä ei vielä ole tullut kokeiltua, nimittäin kuumailmapalloilua. Tämän kokemuksen tarjosi, elämä on- operaattori jonne minut on kiinnitetty yhtä projektia varten, aika reilua, eikö vaan? Kokoonnuimme malmille klo: 19:00 ja pilottimme, Tuomas Holm, kävi tutkimassa briefingistä säätiedot että lähtöpaikka saataisiin selville. Päätös oli että Mäntsälään mennään. Paikalle saavuttuamme alkoi osien kasaus ja pallon lentokuntoon saattaminen.    Kasaus meneillään, taas tuli opittua paljon uutta ja mielenkiintoista.   Kun pallo sitten oli lähtövalmiina, odoteltiin että tuuli tyyntyisi.  Hetken näyttikin siltä että homma jouduttaisiin perumaan, mutta koska meillä oli pienin ja ketterin pallo päätti urhoollinen pilottimme kuitenkin että nyt mennään eikä meinata. Ensin pallo täyteen kylmää ilmaa puhaltimella   Ja sitten tohottimella kuumaa ilmaan perään   Sitten nopeasti kaikki kyytiin ja tavaalle, tässä nousun jälkeinen kuva lähtöpaikasta Hetken päästä muutkin kolme pallokuntaa sitten lähtivät seuraamaan meidän esimerkkiä. Tuli elävästi jotenkin mieleen purjelentotoiminta aamupäivällä ekoja termiikkejä odotellessa :) Nousu olikin hieno kokemus ja lentäminen pallolla oli juuri sitä mitä olin kuvitellutkin sen olevan, rauhallista, vakaata ja uskomattoman hiljaista, siis silloin kun "tohotin" ei pöhise. Sain jopa "tyypit" pallosta ja korkeuden pitäminen ei ollutkaan ihan helppo asia, viiveet kuitenkin olivat pienemmät kuin mitä olin odottanut ja pallo olikin yllättävän nopea reagoimaan.   Tässä tarkkaavainen pilottimme vastuunalaisessa työssään Päästyämme kunnolla matkaan saatiin matkavauhdiksi laillisen mopon kilometrivauhtia ja koska liikumme samaa vauhtia kuin tuuli, niin korissa on aivan tyyntä. Lahden moottoritien yläpuolella lähtöponnistelujen jälkimainingit alkoivat kurkkua kuivaamaan joten päätettiin korkata siideri/olutpullot ja nauttia hienosta kesäillasta yksityisen näköalakorin uumenissa, siistiä... Matkan aikana huomasimme että koirilla on oltava joku syvällinen antipatia kuumailmapalloja kohtaan. Joka puolella mistä mentiin yli, niin koirat haukkuivat vimmatusti. Tulimme siihen tulokseen että olivat ilmeisesti näreissään kuin tuota isoa palloa ei saakaan haettua. Toinen eläinkunta joka taas pelkää kuumailmapalloja kuollakseen ovat hevoset, tästä syystä kuumailmapalloilijoilla onkin omat kieltoalueet jotka maanomistajat ja hevostilat sanelevat. Aivan liian nopeasti kaasu hupenee ja on alettava etsimään laskeutumispaikkaa. Ensin vastaan tulee hyvä hiekka-alue mutta monen vuoden kokemuksella pilottimme huomaa että alueella on teiden varsilla puomit, joten ei hyvä, hakuauto ei pääse paikalle. Lisää kaasua polttimeen ja noustaan seuraavan nyppylän yli. Edessämme aukeaa isot pellot ja arvatkaapa mitä vielä? Lentokenttä! viistosti edessämme on EFNS eli Savikko. Lähestymme noin metrin korkeudessa ja hetken näyttää siltä että mennään ohi. Sitten kori maahan ja hieman kuuma ilmaa pois pallosta, kyydissä olevat miehet, pilottia lukuun ottamatta, hyppäävät pois, jolloin pallo kevenee, ohjataan palloa kahden miesvoiman turvin kohti EFNS kynnystä.  Kädet irti, pallo liukuu kohti kenttää ja tekee mallikkaan laskun keskelle kynnystä. Nykäisy narusta, kuuma ilma pääsee pallosta pois ja se luhistuu rauhallisesti ja arvokkaasti kiitotielle.    Aivan liian nopeasti kaikki loppui mutta hienoa se oli niin kauan kuin kesti. Saimme vielä samppanjat onnistuneen lennon kunniaksi ja sitten takaisin Malmille ja kotiin että ehtisi saada hieman unta ennen aamun lähtöä Barkarbyhyn. Kiitoksia Tuomas oli hieno ilmailukokemus! Tässä vielä hieman faktaa "pallostamme" OH-DCO "Adecco" Lindstrand LBL 120A. Valmistettu v. 2005, Oswestry, Englanti, Lindstrand Hot-Air Balloons Ltd. Pallon kori on jaettu kolmeen osastoon, yksi polttoaineita ja tekniikkaa varten ja kaksi 5:lle matkustajalle sekä pilotille. Tilavuus 3400 m³ Omapaino (ilman polttoainetta) 380 kg Polttoaineen määrä startissa 90 kg Matkustajapaikkoja 5 Suurin sallittu lentoonlähtöpaino 1200 kg Pallon yläosa 90 g/m² Nylon Pallon alaosa 60 g/m² Nylon Kankaat lähinnä poltinta Nomex Valmistuksessa käytetyn kankaan määrä 1600 m²   Lauantai Pääsin kotiin siinä 01:30 ja sitten seitsemältä ylös ja auton keula kohti Nummelaa, missä lentovene odotti innokkaana päästä jälleen kahdeksan vuoden tauon jälkeen kokeilemaan lätäkön ylitystä ruotsinmaahan. Matkalla Nummelaan soitettiin malmin briefingiin tekemään lentosuunnitelmaa ja kun kerroin minne oli matka, niin sieltä vastattiin iloisesti että sinnehän näköjään kaikki ovat tänään menossa. Perille päästyämme, tarkastettiin kone, tankki täyteen ja taivaalle. Ilmaan päästyämme, aktivoitiin lentosuunnitelma, ensimmäisen kerran suoraan barkarbyhyn ilman välilaskuja, kiitos isomman tankin ja uuden 4-tahtimoottorin puolittunutta polttoainekulutusta. Lentoveneen matkanopeus kun ei ole päätähuimaava (110 km/h) niin oli hieno huomata että sääjumalat olivat ottaneet sen huomioon ja auttoivat reippaalla myötätuulella. Lentoajaksi muodostuikin siedettävä 2 tuntia ja 54 minuuttia. Heti lähestyessä Barkarbytä huomattiinkin että täällähän on vipinää ja vilskettä, lennonjohtaja varoitteli isompia vehkeitä että TCAS voi sitten hieman huudella koska ESKB yllä on valtava herhiläisparvi erinäisiä lentäviä laitteita.  Onnistuttiin luikehtimaan sisään ylilentoa tekevän Klemm:in perässä ja lentoveneen pyörät koskettivat ruotsinmaata klo: 11:12 paikallista aikaa. Kone laitettiin parkkiin muiden vastaavanlaisten kylpypaljujen sekaan ja ulos katsomaan hienoja koneita jota olikin kertynyt kiitettävä määrä. Varovasti laskeskellen niin arvio on että paikalla kävi ainakin noin 450 konetta mistä kutakuinkin 50 oli suomalaisia. Huhu viimeisestä Fly-inistä oli aivan selvästi saanut porukat liikkeelle. Muuta tapahtumaa ei ollut kuin mukavaa yhdessäoloa ja illallinen hallissa joka kertoo siitä että ei me lentäjät niin paljon ohjelmaa tarvita, on vain hauska nähdä hienoja koneita, tavata ja turista sitä sun tätä wanhojen "hullujen" kanssa sekä tehdä uusia tuttavuuksia. Aku Ankka -koneeni herätti vieläkin hilpeitä tunteita ja sen ympärillä pyöri paljon ihmisiä ihmettelemässä "mikä tuo oikein on". Unohdinkin tehdä koneesta kertovan A3:sen jota olisi voinut jättää ikkunaan, kuten moni fiksumpi oli tehnyt. Olipa jopa yksi halukas ostaa sen heti ja muutama joka halusi poseerata sen edessä kun otti niistä kuvan Fly4Fun:in pojat Jonny ja Lennart olivat luvanneet illaksi muutaman bissen jos tulen käymään ja se "muutama" oli erittäin suhteellinen käsite. Tokaisipa rakas vaimoni illan aikana että ei hän muistanutkaan että näissä Fly-in tapahtumissa onnäinhauskaa   Sunnuntai  Aamu valkeni ja voin kertoa että edellisen illan hauskuus on yllättävästi suoraan kääntäen verrallinen seuraavan aamun oloon. Tosin me lopetettiin melko ajoissa verrattuna monen muuhun, joten olo oli jotenkuten siedettävä tukevan hotelliaamiaisen jälkeen, ja eihän meillä mihinkään kiire ollut. Pirteänä hypättiin taksiin ja takaisin kentälle katsomaan toimintaa. Siellä vieläkin autogirot pörräsivät, tähtimoottorit jylisivät ja ilmassa leijui lekobensan ja aidon ilmailutapahtuman tuoksua. Pojat näyttivät miten autogirolla räimitään, vaikuttavan näköistä.  Muun muassa tämä "pyyttoni" hoiteli sen tähtimoottorijylinäosuuden Suurta ihmetystä herätti myös Jarmon PIK-25 Varttimarkka jota tutkittiinkin todella ahkerasti joka kulmasta  "Suunniteltiinpa" siinä ohessa meidän suurta ilmailutapahtumaa Jämi Fly-in:ä myös, nähdään siellä Sitten vääjäämättä lähestyi aika jolloin kylpypaljun nokka pitäisi alkaa suunnata kohti kotosuomea. Käytiin tankkaamassa todella halpaa LL100:sta. Kyllä Ruotsalaisten kelpaa lennellä, tosin sekin ilo kuulemma loppuu noin kuukauden päästä. Markku päättikin lähteä omalla lentoveneellään hieman ennen meitä joten sain napsittua kuvan uudesta hienosta SeaRay:stä. Briefingiin oli niin kamala jono että päätin käyttää puhelinta mieluummin ja hyödyntää äidinmaidossa saatua ruotsinkieltä. Soiton aikana ilmeni järisyttävä uutinen, tämä on ennenkuulumatonta, ei ole koskaan tapahtunut ilmailu"urani" aikana aikaisemmin, meillä oli taas myötätuuli! Lukemattomat kerrat on kyllä ollut juuri päinvastoin, vastatuuli molempiin suuntiin. Tällä kertaa oltiin näemmä sääjumalien todella suuressa suosiossa. Mentiin ajoissa koneelle ennen lentosuunnitelman arvioitua alkamista mutta silti myöhästyttiin hieman lähdössä kun mukavia ihmisiä riitti jotka innoissaan kyselivät koneen tietoja sekä alkuperää. Lopulta saatiin kuitenkin tavarat paikoilleen ja itsemme myös. Sitten vain rullaus radan päähän, pieni odottelu että SeaBee laskeutui ja sitten ilmaan. Jälkeenpäin sain Jonnyltä kuulla mitä kuuluttaja oli sanonut kun lähdettiin. Se meni vapaasti käännettynä jotenkin näin: "Tässä näemme juuri nyt lähdössä SeaRay koneen joka on ultrakevyeksi luokiteltu"... Jonny korjasi että kysessä on Petrel, jonka jälkeen kuuluttaja sanoi, "Juuri saamani tiedon mukaan koneen pilotti on nimeltä Petrel".  Takaisinmatka oli jopa ripeämpi kuin menomatka ja parhaimmillaan pyrstötuulet olivat yli 60 km/h, meidän maanopeuskin oli parhaimmillaan jopa 170 km/h. Paluumatkan lentoajaksi tuli 2 tuntia ja 36 minuuttia, ei huono lentävältä kylpyammeelta. Tuulikin oli erittäin sopivasti juuri kunnostetun 27 radan suuntainen Nummelassa, joten lasku oli yllättävän miellyttävä vaikka joutui pitämään koneesta kiinni että pysyi pystyssä kun olimme poistuneet koneesta. Kaiken kaikkiaan hieno ja sään suosima tapahtuma tänä vuonna on mielestäni todella sääli jos tämä jää viimeiseksi, toivotaan ihmettä... Suuri kiitos kuuluu kaikille jotka tekivät tämänkin fly-in tapahtuman mahdolliseksi. Ilmailuterveisin Tom Arppe