Tyypit Mustang hävittäjällä

[Tapani Honkanen]

Olen reissulla Ilmailumuseoyhdistyksen matkalla Euroopan länsipuolen ilmailumuseoissa. Viime loppukesästä oltiin liikkeellä itäpuolen, entisen Varsovan-liiton alueiden kautta.

Ranskassa on museoita ja yksi sellainen on Musee Volant Salis, Pariisin vieressä, jossa myös lennätyksiä. Yksi lennätyskone on Mustang, hienossa kunnossa. Yksi matkalainen oli etukäteen tilannut lennätyksen jollakin kangaspuilla. Sekin kyllä maksoi jotain 300 ja 400 € välillä.

Edellisenä päivänä olimme upeassa museossa, jossa oli yhdessä hallissa muutama eurooppalainen toisen rytinän etulinjan hävittäjä ja pari USA:n hävittäjää, olikohan Corsair ja Mustang. Mäntämoottorikauden paremmasta päästä kaikki. Mustanghan oli sieltä paremmasta päästä ja edusti kehittynyttä lentokoneenrakennusta. Se kiiltävänä alumiinipintaisena pisti silmään. Olen kyllä siitä lukenut ja kuvia katsellut.

Siksi hulluus iski. Huolimatta että puolen tunnin lento oli 3800 €. Eivät myyneet vartin keikkaa.
Ajattelin eläkeläisalennusta. Soitto rouvalle, ei ymmärtänyt kieltää. Muisti varmaan Floridan haaveilun. Mietin ankarasti silloin 2018, menekö vai en Texan T6 harjoitushävittäjän lennätykselle. En mennyt. Olin vuoden harmissani, ainakin. Olisi maksanut puolen tunnin lento muutaman sata taalaa.

Sain siis luvan ja korttimaksu. Onneksi toiminnan pyörittäjä oli nainut suomalaisen Lauran ja hänen äitinsä oli loistava tulkki toimimaan lentäjän ja minun välillä. (Ranska/Suomi).
Rituaalin mukaiset selostukset lennättäjän vastuusta ja selostus miten toimitaan pakkotilanteissa. Vakuutussumma oli 115 000 €, josta lisää myöhemmin.
Kone oli kiiltävä ja huolletun näköinen, luotin koneeseen ja ohjaajaan. Takaohjaamoon astuminen ja selostus miten toimitaan hätätilanteissa. Vähäisen lentokokemuksen ja ohjaamisen takia sain luvan vähän ohjata ennen taitolento-osuutta. Jotain kallistuksia, lievät sakkaukset ja kaartoa molemmille puolille.

Kone käyntiin ja lyhyt lämmityskäyttö, koska pari tuntia aiemmin oli ollut lennätys.
Vaikka ensi vuonna tulee täyteen 80 mutta siitä huolimatta pyysin täyttä käsittelyä. Rullaus ja kiitorata oli tasaista nurmikkoa. Joko nurmikko oli tasainen, koneen laskutelineiden jousto ja vaimennus hyvä tai pyöräkuormitus niin suuri, ettei ruohotupsut heilutelleet konetta.
Harvoin kuulee V12 moottorin laulua ison potkurin takana. Vaikka kypärä vaimensi ääntä, siis ei melua, niin äänimaisema oli kuten suuren ja mahtavan orkesterin luoma. Moottorin aikaansaama  rikas kompositio  erilaisista taajuuksista ja amplitudeista oli koneinsinöörin korville hunajaa. Potkuri oli kuten isot urut. Urkurilla kaikki venttiilit auki. Taivaallista tehon ylistystä ja jylinää. Ja käytössä ei ollut muuta kuin huvilentotehot. Reserviä jäi rutkasti. Olo oli kuin Rollis Rollissa (autossa). Tehoa on riittävästi.

Hetki ja kone oli ilmassa. Vauhti kiihtyi ja telineet sisään. Moottorin ja potkurin asetuksien säätöä. Hupsista, merkkiä tuli sovituilla merkeillä jalat polkimille ja sauvaan kiinni. Ohjaa nosti kädet mittarittaulun kehyksen päälle. Jäykältä tuntui ohjaimet mutta kun otti sauvasta kiinni oikein koko kädellä ja jalat tukevasti polkimille, niin konehan oli kuin pihdeissä. Jalan ja sauvan yhteistoiminta oli luontevaa ja harmoonista. Näinhän noissa koneiden esittelyssä kehutaan joskus. Olihan kone trimmattu ja rakennettu liikehtimään kaikilla nopeusalueilla ja tehoasetuksilla ja lentotiloissa mahdollisimman hyvin. Jo muutamilla tuntumaa antavilla liikesarjoilla tuntui lentävän kuin unelma. Kuula ja kaarto- ja kallistusmittari kertoi koneen lentävän jotenkin hallitusti. Kaasuun en tietysti kajonnut kun kuudenkymmenen asteen kallistuksella vajoaminen lisääntyi. Vaakanopeutta yritin pitää samana tai ohjaaja hoiteli tehonasetusta. Tätä epäilen kun korkeusmittari ei pyörinyt hyrränä.Tätä tein muutaman kerran. Eihän se onnistunutkaan hyvin joka kerta. Suu kuivui ja tuli hiki. Sakkausominaisuuksista en ottanut selvää. Minulle riitti alkavan sakkauksen tuntuma. Toivoin jo kunnon pyöritystä. Ohjaaja vapautti minut nauttimaan taitolennosta. Eihän ne liikkeet olleet mitenkään rajuja tai siis äkkinäisiä vaan pehmeitä ja sulavia. Kamera joka kuvasi koko lennon naamaliikkeeni näytti miten naama venähti, suu oli avoinna kuten uneliaalla Joella. (Trumpin kuvaus edellisestä presidentistä). Vaimokin minua on neuvonut, älä honota suu auki kuten vanhat miehet.
Hyvällä G-kertoimella vanhenen näköjään kymmenen vuotta ainakin. No, siitä nuortuukin nopeasti.
Kyllä minä opin, puren myös hammasta ja nostan pään suoraan seuraavalla kerralla.

Kyllä on hienoa katsella kun maapalloa tarkastelee lentokoneesta sen eri asennoista ja siirtymät ovat hyvällä lentokädellä ohjattuja.
Kyllä vauhtikin tuntuu joltakin kun tuhannessa jalassa mennään noin 250 - 280 solmua. Pilviä ei ollut muuta kuin yläpilveä, piti ottaa referenssiksi maan pinta tuolla korkeudella. Ohilennot kentän päällä ihan vilahtivat silmissä.

Loppuihan lento melko tarkkaan puoleen tuntiin. Kameran kello juoksi ja siitä päättelin koneen olevan lähestymässä kenttää. Kone istui täydellisesti. Imyläisistä monet kuvasivat tapahtumaa alkuvaiheista koneesta poistumiseen ja tuuletukseen. Sainhan kunniakirjan ja lentokonealumiinilevylle etsatun kuvan minusta ja lentäjästä lennon jälkeen.

Kun matkalla hotellille bussissa kerroin vakuutussummasta ja vaimon luvasta, niin Janne arveli rouvan lottoavan kun antoi luvan lentoon. Päävoittoa ei tullut. Sai takaisin tuhlarin.

[Tapani Honkanen]

Kuva lennon jälkeen.

[Tapani Honkanen]

Miten pienennetään kuvaa 6 Mb >> 2 Mb