Kiva että kysyit, jos ajattelen että teen tai ainakin aloitan moisen vehkeen tekemisen ikään kuin vaivihkaa itseltänikin, (olen itsepetoksen mestari) niin kannattaa aloittaa peräsimistä. Ranskankielisestä selostuksesta selkesi että korkeusvakaajan kärkiväli on 2,6 metriä ja leveys 40 cm. Korkeusperäsin näyttäytyy kolmitahokuvassa saman 40 cm. levyisenä. Rakenne alkuperäisessä Dural putkea, hallussani ei ole 7/8 tai yhden tuuman Duraliputkea enkä moista hyllyyn jäävää projektia varten sellaista lähde ameriikasta tilaamaan, maksaakin niin vietävästi. Yksi keksimäni rakennetapa on missä vakaajan ja peräsimen saranalinjan putket ja niihin hitsatut saranat ja hornit ovat terästä ja näihin putkiin hitsattuihin noin 100 millisiin teräsputkitumppeihin laitetaan alumiiniputki jatkoksi siten että terästumppi on alumiinin sisäpuolella ja epoksilla eristetty ja liimattu. Tässäkin rakenteessa olisi parempi jos käyttäisi 7/8 in 0,7 millin putkea, hallussani olevan 0,9 millisen sijaan.
Toinen mahdollisuus olisi tehdä koko roska Hiilikuidusta 30mm. Finnfoamin päälle sileitten muovilevyjen puristukseen. Tämä olisi harjoitustyö, samoin kuin tuo putkesta tehty olisi rätitys harjoitustyö, siihen hommaan tarvitsen lisää harjoitusta. EV Eurostar koneen korkeusvakaaja on kärkiväliltään 250 cm. maantiekelpoisuuden takia, se on yksi harkinnan arvoinen asia.
Tuon putkesta tehdyn ehdottomiin varjopuoliin kuuluu pitkät tuentapinnat joita yhteensä 8 metriä, Etummaisen kierroksen poisjättö olisi ainakin yksi parannus.
Ensimmäisen maailmansodan koneiden korkeusvakaajat ja peräsimet olivat sivusuhteehtaan pieniä, mikähän sai moranet innostumaan tämän koneen kohdalla, sekö että oli tarkoitettu taitolennon harjoituskoneeksi.
Kuten sanoit Tapani "hälläpyörä syöttää kaikenlaista" vaan verstaaseen meno on vaikeaa.
ps. Putkiversioon menisi neljä kiloa putkea plus rätit, lakat ja tukipinnat.
