Kirjoittaja Aihe: Peräsinten konstruktio  (Luettu 733 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Martti Mattila

  • Gigaluokan kirjoittelija
  • *
  • Viestejä: 679
  • Oikea nimi: Martti Mattila
Peräsinten konstruktio
« : Tammikuu 26, 2022, 07:25:36 »
Ilmailuharrastus on minulle pitkälti lentolaitteen yksityikohtien ihmettelyä. Ei suositeltava lähestyminen, miksi kuluttaa aikaa johonkin mille ei mitään voi ja mikä on kuin taivaasta annettu. Onneksi kaltaisiani on harvassa, ja toiset harrastajat osaavat keskittyä ilmailuharrastuksen enemmän elämyksiä tuottaviin juttuihin. Lentokoneen konstruktiossa siellä etuosassa esim. moottorisaennuksessa, siipien kiinnityksessä, laskutelineessä ja ohjaamojärjestelyssä eli siellä mikä tapahtuu lähellä koneen haluttua massakeskiötä, kaikki tuntuu olevan suoraviivaista ja verraten helppoa ja referenssitapauksia riittää.
 Sitten tullaan peräpäähän, ylimääräinen kilo siellä takapäässä pitää kompensoida viemällä moottoria eteenpäin, mikä taas lisää kokonaismassaa. Oma ajatus on että yhden kilon tohelointi takapäässä on kolmen kilon ylimääräinen painolisä kokonaismassaan. Eli peräsimet ja perärunko olisi suotavaa tehdä niin kevyeksi kuin vain uskaltaa. Paljon vaadittu, mitä tekee vahvoilla siivillä, tukevilla laskutelineillä ja geetä kestävällä moottoripukilla jos takasimet antavat periksi ja kiertyvät tai joutuvat flutteriin liian heikkon rakenteen johdosta. Mielellään lisätään vaijeri, umpitanko tai putki virityksiä lisäämään jäykkyyttä. Messerchmitt 109 jätti välillä korkeusvakaajan tuennan pois nopeuden tai halpuuden takia, siihen oli myöhemmin palattava kun koneet hajosivat lennolla.
Wittman Tailwind ei käytä lankaan ulkopuolisia jäykisteitä korkeus ja sivuvakaajassa vaikka sielläpäin suunnitelluista taitolentokoneista yleensä löytyy ulkopuolinen jäykistekierros, mutta suunnittelija olikin raaseri miehiä.
Tämän kirjoituksen aiheutti tuska mikä aiheutui Morane Saulnier 181 koneen peräsinten tarkastelusta.

Poissa Tapani Honkanen

  • Superkirjoittelija
  • *
  • Viestejä: 178
  • Oikea nimi: Tapani Honkanen
Vs: Peräsinten konstruktio
« Vastaus #1 : Tammikuu 26, 2022, 13:55:06 »
Minkälaista tuskaa olet kokenut? Sitä, että on epämääräinen, huono, kallis ja ruma ratkaisu? Vai siitä, että joku on napannut kuningasidean nenäsi edestä? Olemme tottuneet kirjoittajan havaintojen tämällisyyteen mutta nyt peräsinratkaisun pohdinta jätti valtavasti kysymyksiä. 

Poissa Martti Mattila

  • Gigaluokan kirjoittelija
  • *
  • Viestejä: 679
  • Oikea nimi: Martti Mattila
Vs: Peräsinten konstruktio
« Vastaus #2 : Tammikuu 26, 2022, 17:29:14 »
Kiva että kysyit, jos ajattelen että teen tai ainakin aloitan moisen vehkeen tekemisen ikään kuin vaivihkaa itseltänikin, (olen itsepetoksen mestari) niin kannattaa aloittaa peräsimistä. Ranskankielisestä selostuksesta selkesi että korkeusvakaajan kärkiväli on 2,6 metriä ja leveys 40 cm. Korkeusperäsin näyttäytyy kolmitahokuvassa saman 40 cm. levyisenä. Rakenne alkuperäisessä Dural putkea, hallussani ei ole  7/8 tai yhden tuuman Duraliputkea enkä moista hyllyyn jäävää projektia varten sellaista lähde ameriikasta tilaamaan, maksaakin niin vietävästi. Yksi keksimäni rakennetapa on missä vakaajan ja peräsimen saranalinjan putket ja niihin hitsatut saranat ja hornit ovat terästä ja näihin putkiin hitsattuihin noin 100 millisiin teräsputkitumppeihin laitetaan alumiiniputki jatkoksi siten että terästumppi on alumiinin sisäpuolella ja epoksilla eristetty ja liimattu. Tässäkin rakenteessa olisi parempi jos käyttäisi 7/8 in 0,7 millin putkea, hallussani olevan 0,9 millisen sijaan.
Toinen mahdollisuus olisi tehdä koko roska Hiilikuidusta 30mm. Finnfoamin päälle sileitten muovilevyjen puristukseen. Tämä olisi harjoitustyö, samoin kuin tuo putkesta tehty olisi rätitys harjoitustyö, siihen hommaan tarvitsen lisää harjoitusta. EV Eurostar koneen korkeusvakaaja on kärkiväliltään 250 cm. maantiekelpoisuuden takia, se on yksi harkinnan arvoinen asia.
Tuon putkesta tehdyn ehdottomiin varjopuoliin kuuluu pitkät tuentapinnat joita yhteensä 8 metriä, Etummaisen kierroksen poisjättö olisi ainakin yksi parannus.
Ensimmäisen maailmansodan koneiden korkeusvakaajat ja peräsimet olivat sivusuhteehtaan pieniä, mikähän sai moranet innostumaan tämän koneen kohdalla, sekö että oli tarkoitettu taitolennon harjoituskoneeksi.
Kuten sanoit Tapani "hälläpyörä syöttää kaikenlaista" vaan verstaaseen meno on vaikeaa.
ps. Putkiversioon menisi neljä kiloa putkea plus rätit, lakat ja tukipinnat.

Poissa Martti Mattila

  • Gigaluokan kirjoittelija
  • *
  • Viestejä: 679
  • Oikea nimi: Martti Mattila
Vs: Peräsinten konstruktio
« Vastaus #3 : Tammikuu 27, 2022, 11:57:11 »
On tuossa Moranen korkeusvakaajassa eräs juttu mikä mättää, nimittäin tämä diagonaalinen tuenta eli drag antidrag toiminto.  Emme näe verhoilun sisälle, onko siellä ilmanvastusta vastaan muuta rakenteellista komponenttia kuin verhous. Ulkopuoliset tukivaijerit tai tangot eivät tue ees taas suuntaisia kuormia, vain ylös alas suunnassa. Toisin on esimerkiksi Fokker Dr. 1 den. vakaajassa missä voimakas diagonaali komponentti. Kuva pienoismallityöstä mutta esikuvaa rakenteellisesti noudattava.

 

Powered by EzPortal