Valtiovalta jakaa suuressa viisaudessaan romutuspalkkiota, sellaisen auton sulattamoon viemisestä, minkä tasoisilla meidän perheessä ajetaan vielä noin viisi vuotta. Auton romuttaminen ja uudestaan teko kun ei muka rasita umpäristöä, mutta ajaminen sillä vielä viisi vuotta, on hirveä ekokatastrofi. Kauppavajetta tai perheiden ylivelkaantumista ei tarvitse ajatella. Mutta en puutu näihin sen enempää, se olisi politikointia. Mutta mitä toivoisin olisi romutuspalkkio ensimmäisen sukupolven ultrakevytkoneille. Tuhat tai tuhatviisisataa euroa sille joka vie tällaisen lentolaitteen kilotavarana romukauppaan. Syy on asia joka saattaa olla toisille ilmailijoille täysin tuntematon mutta minulle liian kanssa tuttu. Kun lentolaitteita myydään halvalla, päätyvät ne hetken mielijohteesta, ehkä kemikaalien vaikutuksen alaisena olevien henkilöiden haltuun, joiden ensimmäinen ilmailuteko on tämän tekeleen osto. Pois lupakirjakurssit tai lennokkien teko, nyt minulla on lentokone, minusta tulee lentäjä. Vaikka ei olisi paikkaa missä moista laitetta voisi kasattuna pitää. Tähän mennessä ei vielä ole tullut kuolonuhreja näiden koneenomistajien takia, toivottavasti tilanne säilyy.
