Netistä bongattua

Aloittaja Ansis, marraskuu 28, 2004, 17:10:40

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Ansis


  60- ja 70-lukujen lapset...

Noin kolmekymppisten ja sitä vanhempien ihmisten pitäisi itse asiassa olla kuolleet. Nykypäivän
lainlaatijoiden ja byrokraattien mielestä meidän 60- ja 70-luvuilla syntyneiden ei olisi pitänyt
edes selvitä hengissä.

Meidän pinnasängyt oli maalattu lyijyä sisältävällä maalilla. Meillä ei ollut lapsille turvallisia
lääkepulloja, ovia eikä kaappeja ja pyöräillessä meillä ei kenelläkään ollut kypärää. Joimme vettä
puutarhaletkusta, emme pullosta. Panimme leivän päälle voita ja joimme limsaa jossa oli sokeria,
mutta kukaan meistä ei ollut liian lihava, koska olimme aina ulkona touhuamassa. Jaoimme limsamme
kavereiden kanssa ja joimme samasta pullosta, eikä kukaan siitä kuollut.

Lähdimme aamulla aikaisin ulos ja tulimme kotiin vasta illalla kun katuvalot oli sytytetty. Meitä
ei saanut kiinni koko päivänä - ei ollut kännyköitä. Meillä ei ollut Playstationia, Nintendoa tai
X-boxia, ei ainuttakaan TV-peliä, ei 99 TV-kanavaa, ei surround-soundia, ei kännyköitä,
kotitietokoneita tai Internetin chattikanavia. Meillä oli kavereita, me olimme ulkona heidän kanssaan.

Me putoilimme puista, saimme haavoja, katkoimme käsiä, jalkoja ja hampaita, mutta ei ketään haastettu
oikeuteen niiden onnettomuuksien johdosta. Ne olivat vahinkoja, eikä niistä syytetty ketään muita
kuin meitä itseämme.

Muistatko ne vahingot? Me tappelimme, saimme mustelmia ja opimme pärjäämään niitten kanssa. Me
leikimme kepeillä ja tennispalloilla, söimme multaa ja ruohoa. Kaikista varoituksista huolimatta
montaakaan silmää ei puhjennut eikä meissä kasvanut ruohoa lopun elämää.

Me pyöräilimme ja kävimme toistemme luona, koputimme ovelle, kävelimme suoraan sisään ja osallistuimme
keskusteluun.

Jotkut oppilaista koulussa eivät olleet yhtä hoksaavaisia kuin muut, ne jäivät jälkeen ja jätettiin
luokalle.

Tämä sukupolvi on kasvattanut muutamia uskaliaita riskinottajia, parhaita ongelmien ratkojia ja
investoijia. Viimeiset 50 vuotta ovat olleet aikaa, jolloin uusia ideoita on syntynyt räjähdysmäisellä
vauhdilla. Meillä oli vapaus, fiaskoja, menestystä ja vastuuta. Me opimme sopeutumaan kaikkeen.

Onnea!
Toivottavasti tämän näkevät kaikki ne joilla on ollut onni viettää lapsuutensa ennen kuin lainsäätäjät
ja muut viranomaiset alkoivat säädellä elämäämme meidän omaksi parhaaksemme.
Meillä oli elämisen laatua!
My mind is willing, but purse is weak.

mikkojpiipponen

Hienoja ajatuksia. Mukauduin täysin noihin mr Ansamaan kirjoitelmiin. Tuli kyllä mieleen nuo lapsuuden pituushyppykilvat polkupyörillä ja kaikki muu sellainen sählääminen jota vieläkin kaipaa.
Pieni eriävä mielipide kuitenkin, jos sallitaan.

Entisajan luovuuden tappaa mielestäni kuitenkin nuo paljon puhutut ns "markkinavoimat". Ne ovat saaneet aikaan kaiken tuon kehityksen jolla lapset ja nuoriso saavat nämä digitaaliset eväät kouraansa, kun pitäisi just olla kavereiden kanssa fillarin kanssa kisaamassa.
Ennen oli STIGA jääkiekkopeli jota iltaisin harjoiteltiin, syöttö laiturilta keskelle ja lämärillä suoraan syötöstä yläkulmaan. Tässä liikkeessä oli juuri tuo voima, "perstuntuma" mukana. Ja naapurissa harjoiteltiin myös, mitälienee kuvioita. Viikonloppuisin sitten katottiin kuka voittaa.
Sitten jos tuli takkiin niin seuraavana viikonloppuna oli puutteen korjattu.
Nyt kun lasteni kanssa pelaan PS2 NHL2004:ia  ja tuota samaa "onetimer":iä yrittää, niin sehän menee sinne ihan niinkuin itsestään. senkun vaan painaa nappia siinä kohtaa jonka tuo NHL2005 pelin koodaaja on jo laskelmoinut peliä tehdessään. Sitten fiilisten pitäisi olla niinkuin olisi itse tehnyt maalin
.
No joo helppoo on. Osta pleikka ja tee maali.

Ilmailussa se on nykyaikaa, osta kone ja lennä! Helposti lentää. Kallista on.

T:Mikko

Ansis

Lisätään vielä se, että edellinen texti on jonkun tuntemattoman tekemä.
Seuraava omaani.

Vanhoina aikoina tvssä oli ainoastaan kaksi näkyvää kanavaa ja rockradio kesti kolmena päivänä viikossa kaksi tuntia päivässä, ei ollut nettiä.
Ainoastaan dx kuuntelu ja radioamatööri toiminta vei vapaa-aikaa mopojen virittelyn ohella. Oli se hienoa aikaa, ainoastaan poliisia pelättiin :rolleyes:  
My mind is willing, but purse is weak.

Matti Rissanen

#3
Nuorison tietokoneajan rappio alkoi, kun VIC-20 ja C-64 ilmestyivät.

Puolustukseksi sanottakoon kuitenkin, että urheilupeleissä joutui oikeasti rehkimään pärjätäkseen(mm.Summer Gamesin 1500m juoksu). Minun ikäisilläni on, uskallan väittää, verrattain sitkeät ranteet ;) Kyllä joustikkia vaihdettiin parhaimmillaan neljä kertaa vuodessa. Ja viritettiin. Kuoret auki ja kytkimiä parannellen(tahi pelkästään kynsillä rämpyttäen) pidettiin uusista ennätyksistä taas kirjaa.
Ja kun pimeä laskeutui, pantiin mankkaan Sex Games ja kyllä nauratti.

Päivällä harrastettiin sitten vielä tavallisia poikien lajeja. Esim. tappelu, jalkapallo, uinti, puuhun kiipeäminen ja alas putoaminen. Sillankaiteella taiteileminen.
Kalastus.
Siivous. Jos ei muuten niin tukasta kantaen.
Kommandoleikit.
Styrox-lautalla vuolaaseen tulvajokeen.
Kaatuminen ja kastuminen.
Joenpenkalla kippurassa nauraen.
Jääkiekkoa ja kiekosta polveen.
Järven yli luistelu vaikka ritisee.

Mitä nykyään enää tehdään?
Siis kun ikää alkaa tulla?

No lennetään tietysti.

Nykyajan lapset kuuntelee räppiä ja juo kaljaa 10-vuotiaana. Juuri silloin kun pitäisi hypätä pituutta ja kivittää autoja.

Ansis

Tuli joskus setkytluvun lopulla tehtyä rogallo puusta ja rakennusmuovista mutta edes minä en uskaltanut nousta sillä kolmea metriä ylemmäksi :wacko:  
My mind is willing, but purse is weak.

Matti Rissanen

Et edes yllyttämällä?

Poikain kanssa joskus yllytettiin toinen ikäisemme nassikka hyppäämään öljylämmityskattilan piipun tikkailta ohueen hankeen. Korkeutta yli viisi metriä, mutta onneksi nilkka vain nyrjähti.

Hankea kun sitten tuli enemmän, heräsi halu matkia laskuvarjohyppääjiä, luonnollisesti vapaapudotusasennossa.

Olisiko tässä vaihtoehtoinen koulutusmuoto hyppykerhoille? ;)
Harjoitellaan kertsin katolta kunnes uskaltaa hypätä tornista. Sitten pääsisikin jo suoraan vapaaseen.

Eh..

Ansis

Mulla on aina ollut hemmetin paha korkean paikan kammo, yli neljän metrin korkeuteen en mene ilman lentolaitetta. Siitä syystä musta ei koskaan voi tulla base-hyppääjää B)  
My mind is willing, but purse is weak.

Matti Rissanen

Basehan onkin reikäpäille... :) Ja se täytyy aina tuulettaa ettei sinne kerry p**kaa ;);)
Eikös ne sano että "If you´re not living on the edge, you take up too much space in the world"

Ilmari Juutilainen oli joskus kiivennyt puuhun, eikä uskaltanut laskeutua enää alas. Kertakaikkiaan paha korkean paikan kammo. Lentäminen kun ei oikeastaan liity tähän kammoon.
Samaa olen joutunut selittämään lennätettäville kavereillekin. Ja hyvin kestivät. Kysyin saako kieputtaa, vastaus oli kyllä. Tykästyivät lentämiseen ja eräs on halukas lähtemään aina kun vain voi.

Itse poden lievää kammoa, mutta vain jos ei ole turvallinen olo. Pelon hallitsemiseksi lähdin seinäkiipeilykurssille. Auttoi jonkin verran, mutta ilman köyttä kyllä hirvitti.
Samasta syystä änkäydyin mukaan, kun kaveriporukalla hinasivat vetovarjoa.
Jos joskus käy rahamunkki ja hankin sellaisen koneen, jossa vaaditaan laskuvarjoa(temppu-tai purjekone), käyn laskuvarjokurssin ensi töikseni. Tarkoituksena kouluttautua valmiuteen, jossa joutuu jättämään koneen.
Miten olisit itse valmis hyppäämään tällaisessa tilanteessa?

Ansis

Aina koneeseen mentyä käyn mielessäni läpi koneen jättämisen. Tärkeää muistella kun tulee lennettuä useammalla tyypillä. Pakkohan rikkinäisestä koneesta on poistua, näihin koko koneen alas tuoviin varjoihin en oikein usko koska jos kone on niin paskana ettei sitä voi ajaa niin voipi punokset olla kierteellä koneen ympärillä.
My mind is willing, but purse is weak.

Powered by EzPortal
Powered by SMFPacks Menu Editor Mod