Kerosiinkikännit

[Jyrki Viitasaari]

Liekö totta ollenkaan, netissä vaan kiertää tällainen:


>
>
Reiska ja Arska työskentelivät Seutulassa lentokenttämekaanikkoina. Eräänä
syysaamuna Helsinkiä kiertää niin tuhannen tiheä hernerokkasumu, että
yksikään kone kentällä ei liikahda joten Reiska ja Arskakin päätyvät
toimettomana pyörittelemään peukaloitaan hangaarissa.

Reiska: "hemmetti, olisi edes jotain juotavaa...", johon
Arska: "hmmm... Mä oon kuullut että toi leijabensa kolahtaa aika hyvin
päähän. Kokeillaanko?" Sanoista tekoihin, herrat mekaanikot lorottavat
kerosiiniryypyt mukeihin ja heittävät hetulaan. Ja loppupäivän meno on
aivan hervottoman hulvatonta.

Seuraavana aamuna Reiska heräilee kotoaan - ja ihmetteleihe, että miten
käsittämättömän hyvä olo on!
Siis, vaikka koko eilinen päivä tuli ryypättyä kerosiinia, niinnyt ei ole
krapulaa, päätä ei särje, pumppu ei hakkaa... Itse asiassa, oloon aivan
MAHTAVA!

Positiivissävytteisen itsetutkiskelun keskeyttää puhelimen pirinä-
Arska  soittaa :"Moro Reiska, minkälainen on olo tänä aamuna?"
Reiska: "Ihan järkyttävän upea!"
Arska: "Niiiin, paitsi yks juttu..."
Reiska: "Hä, mitä?"
Arska: "Et oo vielä kerenny töräyttään aamukakkia?"
Reiska: "Jaa, ite asiassa en..."
Arska: "NO ÄLÄ HERRAN TÄHDEN MISSÄÄN NIMESSÄ EDES PIERAISE!!"
Reiska: "Jaa miks?"
Arska: "Mä laskeuduin just Kastruppiin..."
> >>