Ilmailufoorumi
Ilmailufoorumi => Yleisilmailu => Aiheen aloitti: Elsa Marjanen - maaliskuu 27, 2022, 18:45:05
Miten nopeuspolaarit on muodostettu lentokoneiden käsikirjoihin? Onko sellainen monimutkainen muodostaa matemaattisesti?
Toinen kysymys voiko nostovoimakertoimen kuvaajan muodostaa nopeuden funktiona?
Ainakin purjekoneille tyypillinen tapa on asentaa koneeseen vähän normaalia parempi mittarivarustus, odotella mahdollisimman tyyntä keliä ja sitten vaan lentää ja tallentaa mittaustulokset. Monesti vielä niin, että vierellä lentää vertailukone jonka suorituskyky on tarkasti tunnettu. Toistetaan niin monta kertaa että saadaan tilastomatematiikalla suodatettua ulkoisten olosuhteiden vaikutus riittävän pieneksi.
Tuulitunnelissa voi suoraan mitata haluttuja parametreja. Jos ei täysikokoinen kone mahdu tunneliin, tehdään mittaukset pienoismallilla ja skaalataan sitten haluttuun mittakaavaan, Reynoldsin luku sun muut skaalaefektit huomioiden.
Ja tietysti nykyään saadaan varsin luotettavia tuloksia vähällä vaivalla ihan laskennallisestikin. Matematiikan monimutkaisuudesta voi olla montaa mieltä - integraaleja ja iteraatioita siinä tarvitaan, mutta ei mitään sellaista jota lukion pitkän matematiikan suorittanut ei kykenisi ymmärtämään. Onneksi numeroiden pyörittelyyn on valmiita tietokoneohjelmia, esim xflr5 (https://www.google.com/search?&q=xflr5) on suosittu harrastelijoiden keskuudessa.
En muista nähneeni Cl tai Cd polaareja minkään muun kuin kohtauskulman funktiona. Eihän mikään tietysti estä skaalaamasta niitä myöskin ilmanopeuden funktioksi, mutta silloin pitää ottaa huomioon ainakin lentomassa ja siipipinta-ala. Mahdollisesti jotain muutakin joka ei nyt vasta puolikkaan aamukahvikupillisen jälkeen tule mieleen.
Kiitos, tälläistä vastausta juuri kaipasinkin :D
Ci ja Cd n tarkoitus ja idea on käsittääkseni nimenomaan se, että ne ovat nopeudesta riippumattomia ( ks. mm. nostovoiman yhtälö https://fi.wikipedia.org/wiki/Nostovoima (https://fi.wikipedia.org/wiki/Nostovoima) )