Ilmailufoorumi
Ilmailufoorumi => Experimental => Aiheen aloitti: RV9A - elokuu 30, 2006, 11:12:58
Onko kellään kokemuksia alumiinin fosforihappokäsittelystä ennen Alodine-käsittelyä? Miten kannattaa tehdä ja mistä aineet?
t. Reima
Molemmista pintakäsittelyistä erikseen on jonkinverran kokemuksia, mutta ei niin että, samaan pintaan tehtäis molemmat käsittelyt.
Fosvorihappokäsittely lienee jokseenkin paras alumiiniseoksen pintakäsittely silloin kun pitää saada aikaan pitävä/kestävä rakenneliimaus kyseiseen pintaan.
Kromihappo pintakäsittely kauppanimeltään "Alodine 1001" kun pinta jää paljaaksi ja olosuhteet eivät ole erityisen korrodoivia. Ja "Alodine 1201" kun pinta maalataan. Maalaamattomana Alodine pinnoite kestää vain +60 astetta celsiusta lämpöä, mutta maalattuna +250 astetta. Tarkemmat spekit löytyy MIL-C-5541:stä.
Sitten on vielä yleisesti käytetty menetelmä, rikkihappoanodisointi. Siitä minulla ei tähän hätään löydy MIL-spekin numeroa.
Sinun tapauksessasi lähin "osaamiskeskus" ja hankintapaikka vois löytyä Hallin kylältä(?).
Kiitoksia vastauksesta. Olen sattumoisin kyseisen "osaamiskeskuksen" palkkalistoilla eikä meilläkään ole käytetty molempia käsittelyjä yhtäaikaa. Sen sijaan ainakin amerikanmaalla RV-rakentajien keskuudessa näyttää olevan yleinen tapa käsitellä alumiiniosat ensin "Alumiprep 33" -fosforihappokäsittelyllä ja sen jälkeen Alodine 1201:llä ennen maalausta. Ohessa linkki, jossa prosessi kuvataan.
http://www.aerospace.henkel.com/Images/Datasheet_PDF/hst_alumiprep33.pdf#search=%22Alumiprep%22
Nyt kaipaisinkin tietoa, mikä voisi olla lähinnä tuota Alumiprepiä vastaava aine, jota olisi saatavilla Suomesta (tai edes Euroopasta). Aircraft Sprucelta tuota saa, mutta en uskalla nykymääräysten aikana ihan tuosta vaan lähteä sitä lentorahtina tilaamaan.
Tuossa yksi linkki aiheesta:
http://www.mykitlog.com/users/display_log.php?user=tincan7&project=26&category=0&log=8599&row=6
Tuo "ALUMIPREP 33" käsittely näyttäis olevan pelkkä pintahapettuman puhdistuskäsittely ennen varsinaista kromatointia. Saman asian ajaa vaikkapa "CEE-BEE B-55". Tai jos ei ole hankalia muotoja kappaleessa, niin mekaaninenkin hapettumanpoisto onnistuu vaikkapa Scotch Brite Pad hienolla hiontasienellä.
Lisään vielä edelliseen, kun tuo mokoma karkasi "eetteriin" ennen aikojaan!
Kemiallista hapettumanpoistoa ei pidä koskaan tehdä pintoihin mistä sitä ei saa huuhdeltua vedellä kunnolla pois. Esimerkkinä vaikkapa joku niitattu rakenne ellei sitä pureta ensin ihan palasiksi.
Lisätietoa löytyy MIL-C-81706 spekistä
Kiitoksia taas tiedoista. Mekaanista hapettumanpoistoa käytetään meillä töissä normaalisti ennen Alodine-käsittelyä, mutta kun en laiskuuttani viitsisi ruveta jynssäämään kaikkia siipikaaria ja muita osia käsin puhtaaksi, jos homman saisi hoidettua kemiallisesti.
Kaikki osat on tarkoitus käsitellä ja maalata yksittäisinä kappaleina ennen kokoonpanoa, joten huuhtelu ei ole ongelma. Mistähän tuota mainitsemaasi ainetta (tai vastaavaa) saisi?
Lainaus käyttäjältä: RV9A - elokuu 31, 2006, 14:54:44
...mutta kun en laiskuuttani viitsisi ruveta jynssäämään kaikkia siipikaaria ja muita
osia käsin puhtaaksi, jos homman saisi hoidettua kemiallisesti...
Ööööö.... miksi ja mistä tavarasta ne ovat likaisia? Eikö perinteinen
sinkkikromi asetoonilla/rasvanpoistoaineella putsatulle pinnalle kelpaa?
Eikait nyt vain mennä peppu eellä puuhun?
Eihän ne likaisia olekaan, vaan hapettuneita. Alumiini hapettuu nopeasti ja ennen pintakäsittelyä tuo oksidikerros on poistettava tavalla tai toisella jos halutaan hyvä lopputulos.
Lainaus käyttäjältä: RV9A - elokuu 31, 2006, 15:20:46
ennen pintakäsittelyä tuo oksidikerros on poistettava tavalla tai toisella jos halutaan hyvä lopputulos.
Ei olisi pistää kuvaa tuosta "oksidikerroksesta"?
Vai onko käynyt niin, että alumiinisi ovat olleet ilman muovipinnoitetta
&/ovat muuta kuin alcladia ja joutuneet luonnonvoimien armoille.
Olen tuossa nyt pitänyt yhtä alumiinirullanjämää, josta ei sopivaa
palaa enää mihinkään saa, pihalla jonkin vuoden. Jeps. Onhan
alumiinissa aina se OKSIDIkerros. Aina, kun se hapen kanssa pääsee
tekemisiin, mutta varsinaista lujuuteen vaikuttavaa KORROOSIOTA
tuossakin rullassa on vain maata vasten olevassa reunassa noin 5
sentin matkalta.
Et saa eläissäsi OKSIDIkerrosta poistettua siipikaaristasi, ellet tee
hommaa suojakaasuympäristössä.
.........Et saa eläissäsi OKSIDIkerrosta poistettua siipikaaristasi, ellet tee
hommaa suojakaasuympäristössä..........
Kun noita teko-ohjeita tavailin, niin siellä kyllä sanottiin, että " käsiteltäviä pintoja ei saa päästää kuivumaan kylpyjen välillä". Sillä vesikalvolla korvataan se mainitsemasi suojakaasuympäristö, ainakin jossain määrin.
Ei se lentsikan kunnostuskaan mitään laboratorio-olosuhteita vaadi vaikka huolellisuutta ja oikeita menetelmiä tarvitaankin monessa kohtaa.
Kyllähän sen mekaanisenkin hapettumanpoiston voi tehdä, niin että ympäröivän ilman happi ei pääse vaikuttamaan kappaleen pintaan. Kun tekee homman niin, että osa on koko ajan upotettuna vaikka tislattuun veteen. Ja siitä sitten suoraan märkänä Alodikylpyyn.
Paljonkos sinä Reima tarviit sitä valmista ( Cee-Bee) käyttöliuosta hommaasi?
Alodinea olen nyt saanut hommattua 4 litraa joten varmaankin sama määrä tarvitaan puhdistusainetta. Tarkoitus olisi viritellä jotakuinkin ao kuvan mukainen allas. Altaassa osat upotetaan ensin puhdistusaineeseen, sitten huuhteluveteen ja lopuksi alodineen. Suuremmat osat joutuu sitten käsittelemään sivelymenetelmällä.
Lainaus käyttäjältä: Kari Aspiola - syyskuu 01, 2006, 08:30:46
Ei se lentsikan kunnostuskaan mitään laboratorio-olosuhteita vaadi
vaikka huolellisuutta ja oikeita menetelmiä tarvitaankin monessa kohtaa.
Ei vaadi ei. Mutta ei myöskään selkeitä ylilyöntejä. Mutta ei siinä
mitään. Jos on aikaa värkätä ja törsätä rahat tuollaisiin litkuihin,
niin mikäs siinä ;) Uskallan kuitenkin väittää, että ei ole vaikutusta
vuosien saatossa, teet eli et. Yksikin naarmu syystä tai toisesta,
niin oksidoituminen alkaa joka tapauksessa ja leviää. Itseasiassa
se oksidi on se alumiinin oma "suoja-aine" korroosiota vastaan,
jota pelkkä sinkkikromi sopivasti "vahvistaa".
Tämä oli vain tuolla "toisenlaisten" rakentajien kesken tulleita ajatuksia
kokemuspohjalta, joita imen itseeni joskus tarpeettomastikkin ;)
Lienee syytä vähän selventää oman rakentamiseni taustoja. Olen samaa mieltä, että sinkkikromi luultavasti tarjoaa aivan riittävän suojan kun kyseessä on experimental-kone, jolla ei operoida useita tunteja päivässä säässä kuin säässä.
Oman rakentamisprojektini eräs keskeinen tavoite on oman käytännön ammattitaidon vahvistaminen. Sivutuotteena prosessista syntyy toivottavasti jonakin päivänä oma lentokelpoinen lentokone. Hankin elantoni huolehtimalla siitä, että Ilmavoimien Vinka-kalusto säilyy lentokelpoisena elinkaarensa loppuun. VN-kalustossa on aikanaan käytetty tuota Alodine-käsittelyä ja vanhimmat koneet alkavat olla n. 25 vuoden iässä liki 5000 tuntia lennettynä, joten jos korroosio-ongelmat, jos niitä ylipäänsä tulossa on, alkavat kohta ilmaantua. Tämän takia haluan saada käytännön ymmärryksen tuosta pinnoitusprosessista jos sen korjauksiin joskus joudutaan.
Ihan hyvä motiivi sinulla!
Käyttöohjeessa Cee Bee B55 neuvotaan, että ainetta voi käyttää "raakana" tai laimennettuna enintään 1 osa raakaa ja 4 osaa vettä. Allaskäytössä tuo 1:4 toimii ihan hyvin. Eli pärjäät noin litralla raakaa ainetta.
Ota Reima yhteyttä yksityisesti, yhteystiedot löydät klikkaamalla tuota minun "nimimerkkiä"!
Hieman kylmii kun tuota Alodinea käytetään kotiolosuhteissa, Alodine sisältää kromaatteja mm 6 arvoista kromia joka on syöpäsairauden aiheuttaja ja moisen litkun päätyminen väärään paikkaan (viemäriin tai luontoon) on ympäristörikos, onhan teillä tieto mihin jätteen voi hävittää ??
Samalla kun tuota käsittelytyötä tehdään prosessista tuleva "höyry" on myrkyllistä joten oikea suojautuminen on työn a ja o
Lukekaahan aineen käyttöturvatiedotteet ennen käyttöä.
ps. kangas rievut joilla pyyhitte alodineroiskeita voivat syttyä tuleen kun kangas kuivuu (itsesyttyvää ainetta palavien materiaalien kanssa) tästä kyllä pääsee eroon kun rätit kastelee ennen hävittämistä
-Toni Mäkelä
Kyllä nuo asiat tiedossani ovat ja vakavastihan niihin on suhtauduttava.
Minun ei onneksi tarvitse ihan takapihalla noita käsittelyjä tehdä, ja ongelmajätteen hävittämiseen minulla on asianmukainen mahdollisuus.