Ajatuksia Ilmailulahjasta

[Ansis]

Vanhaan hyvään aikaan Suomen sähköistyessä monessa perheessä mietittiin, että ostettaisiinko vaarille televisio? No ei siitä kenties suurta iloa olisi, koska papan näkö alkaa heikentymään ja kaihileikkaukseenkin on pitkät jonot.

No mitenkäs sitten radio?
Kuulokin alkaa olla heikko ja kuulolaitettakaan ei halua ulkonäköseikoista johtuen, joten...

Päätettiin sitten hankkia papalle mopo. Nykyajan havaintojen perusteella tutustumislento, jossa pilottina viattomalle uhrille toimii toinen eläkeikäinen hahmo, jonka kävelykepin vari vaihtuu seuraavassa ajokorttilääkärissä valkoiseksi ja uusi koirakin tulee valmiiksi opetettuna.

Tarina tuli mieleen katsellessani sosiaalisesta mediasta erään keväisen ilmailupäivän kuvasatoa, joita porukat harvakseltaan postailee. No en miekään innolla tee kännykällä somepäivityksiä juuri sisääntulovitsin kokemuksen perusteilla.

Jostain syystä ilmailua halutaan mainostaa nuorisolaisille sopivana harrasteena, mutta haluavatko he dementoituvien papparaisten seuraan?

Mielestäni jokaisen oikeus on saada päättää elämänsä miten haluaa vaikkapa lentolaitteen puikoissa, kunhan ei törmäile syyttömiin. Matkustajankuljetusoikeus tulisi sen sijaan muuttaa sellaiseksi, ettei yli 67-vuotias saisi kuljettaa kuin lentokoneen kuljettamisen itsekkin osaavaa henkilöä, jonka voisi olettaa tiedostavan siihen liittyvät riskit, tai sitten sillä ei olisi niin väliä enää.

Aamulla aiheesta erään aktiivisen nuoren pilotin (joka on lentänyt tänäkin keväänä omalla koneellaan ja -rahoillaan enemmän kuin kolmelle kimppakonelle tulee koko vuonna, vaikka saattavat olla koulutusluvissa...) ja hän otti aiheeseen esimerkiksi Hyvinkään RV-kaputin muutaman vuoden takaa, jossa eläkeläinen vapautui maallisista kärsimyksistään ja takapaksissa puuttellisten hallintalaitteiden kanssa ollut tarkastuslentäjä tjsp, loukkaantui vakavasti.

Virastossa tämä kaputti johti siihen, että nykyisin pitää tarkkareilla tjsp olla DTO-hyväksytty masina täydellisin hallintalaittien. Ongelmaksi muodostuu sitten se, että eläkeläiset pitää pahvit voimassa lennellen sesnapipereillä trimmien voimin, vaikka se Super Sytky ohjataankin pienissä liikkeissä liikutellen kielellä massakeskiötä suun sisällä ja suuremmat päätä kallistellen sivusauvan ollessa keinotuntojousella jäykistetty ja sillä tarvittavat ohjainliikkeet on millissä, eikä senteissä.

Tästähän on onnettomuustutkintaraportti Nummelandiasta vuosituhannen vaihteesta.

Toinen samalle konetyypille tapahtunut oli pari kesää sitten Kymissä ja eläkeläiskerho sai tikkuja liimattavaksi tehden siitä museokonetta. Hyvä tarkoitus sekin, ei kai kaikki halua istua talvea bingossa ja kesällä pelata boggiaa?

[Ansis]

Ja raportti:
https://turvallisuustutkinta.fi/material/attachments/otkes/tutkintaselostukset/fi/ilmailuonnettomuuksientutkinta/1998/c251998l_tutkintaselostus/c251998l_tutkintaselostus.pdf

[Martti Mattila]

Taas kova avaus Ansikselta ja mieleen tulee ymmärtäneekö että joskus hän itsekin täyttää 70v. Se tulee nopeammin kuin arvaatkaan, mutta se siitä. Paikallinen VPK hinkuu päästä tutustumaan nurkkiini, en usko sen perustuvan puhtaisiin jauhoihin vaan uteluun lentolaitteeni laillisuudesta tai henkilökohtaiseen kelpoisuuteeni toimia PIC nä.
Voin heille esitellä Tilapäinen Lupa Ilmailuun asikirjaa missä mainitaan että koelennot suoritettava harvaan asuttujen alueiden yläluolella. Kerron myös että tämä dokumentti antaa minulle luvan törmätä harvaan rakennettuihin asumuksiin, karjasuojiin ja konevajoihin ja sitä varten koneessa on pakollinen Kolmannen Osapuolen Vastuuvakuutus.
Eli terve menoa laitakaupungille jos pelkää että rysähdän niskaan. Myös oletan että joku miettii ettei tuollaisen vanhan äijän enää kuulu tuolla lennellä. Ok. mutta sillä argumentilla autoajolupani pitäisi olla hyllytettynä jo kaksi vuotta aikaisemmin. Autoilu on huomattavasti tarkempaa hommaa mitä hitaalla mopulla lentäminen, auton on kuljettava puolen metrin tarkkuudella siitä missä Tieliikennelaki tai kanssa autoilijat odottavat sen liikkuvan, Lerchellä lennettäessä vain lennon viimeiset kolmekymmentä sekuntia on tarkkuutta vaativaa, etenkin kun kiitotieni leveys on kolme ja puoli metriä. Ei kuitenkaan suurta hätää harkitsen vakavasti lentämisen lopettamista, syyt ovat kuitenkin muualla kuin paikallisessa asujaimistossa ja lähinaapurit pelkästään kannustavat. Muistanevat varmaan että usein humalassa autolla ajellutta isääni sai pelätä enemmän, ainakin lasten turvallisuuden puolesta. Itse en ole koskaan akiteerannut toisille ilmailuharrastusta mitä nyt lennokkikerhoa pidin kotikunnassa neljävuotta. Kun aloitin niin äidit tulivat katsomaan olenko jollakin tavalla poikien perään, tuloksena kolme avioeroa olin liian vakuuttava että tykkään naisista.

[jkarjanl]

Opettavainen tutkintaselostus. Kun aloittelen ilmailua vuosituhannen alkupuolella, niin latasin nuo kaikki tutkintaselosteet ja luin ne suurella mielenkiinnolla. Hyvää teki nyt silti vielä kerrata.

Löysin itseni aikanaan vähän samanlaisesta tilanteesta, vieläpä samalla Nummelan lentokentällä. Ainut kannuspyöräkokemus oli Falkesta, ja nyt olin ajautunut kimppa-sonerain omistajaksi. Soneraihan on suunniteltu ilmeisesti samoihin sääntöihin kuin tuo artikkelin Super-Sytky. Eli minkäänlaisia valmiuksia ei kyllä se Falke-tiima siihen antanut.

Siihen aikaan tuli lennettyä enemmän, joku 50-70 tuntia vuodessa pääosin ultralla (Eurostar). Mukana saattoi olla vähän tuuriakin, nimittäin Sonerai oli/on ihan oikeasti helppo ja suorastaan leppoinen lennettävä kun sen saa ilmaan. Muistelen että ohjaimet eivät Eurostariin verrattuna tuntuneet mitenkään erityisen herkiltä. Se ilmaan saaminen oli sitten oma juttunsa. En ollut mieltänyt että jalkaohjaushan tapahtuu kahdella eri tavalla. Eli niin kauan kuin vauhti on hiljainen, niin jalka kääntää kannuspyörää ja kone kääntyy. Silloin Sonerai tuntui ihan "normaalilta" koneelta, jalkaa sai antaa ihan reilusti (muutaman sentin?) rullauksen aikana.

Sitten kun avasin kaasun ja vauhti lähti kiihtymään, niin oli aika säikähdys että jalkaohjauksen välitys olikin muuttunut suoraan ns. ykköseltä vitosvaihteelle. Eli nyt kun koneella olikin jo vauhtia, niin ohjaus tapahtui aerodynaamisesti perämisellä, ja se olikin useita kertaluokkia herkempi. Ensin kutsui kiitotien vasen reuna, seuraavaksi oikea reuna, ja vielä kerran vasen, ennen kuin jonkinlaista tuntumaa alkoi löytyä. Oikea liike olikin siis millejä, ei senttejä... Ja reagointi koneen koon mukaisesti melko ärhäkän pippurinen.
Jonkinlainen kiemurtelu jatkui silti, ja tuskissani silmäilin nopeusmittaria että joko voisi vetää. Muistaakseni 80 km/h kohdassa kokeilin vetää, mutta kannuspa vain otti maahan mutta kone ei noussut. Liian matalalla oleva kannuspyörä, tai liian lyhyet päätelineet? No, seuraavalla yrityksellä vauhtia olikin jo sopivasti ja ilmaan päästiin. Ilmassa koneen käytös muuttui aivan rauhalliseksi, taisin todetakin tyyppilennon jälkeen että nousua (ja laskua) lukuunottamatta tämän voisi antaa melkein kenelle tahansa.

Laskussa minua oli kokeneemmat kimpan jäsenet briiffanneet että kolmelle pisteelle, ja se menikin ihan kohtalaisesti. Joskus myöhemmin kokeilin tulla päätelineelle, mutta sen kiemurtelun jälkeen uskoin kerrasta.

On nuo itse rakennetut ja ylipäätään ns. pitkästä tavarasta rakennetut kaikki vähän erilaisia. Minut pelasti varmastikin riittävä viimeaikainen lentokokemus, sekä suhteellisen herkkään Eurostariin tottuminen. Tuo onnettomuusselosteen tapaus oli kyllä aika surullinen. Eikö kenellekään tosiaan tullut mieleen että millään 2 h / vuosi viimeaikaisella kokemuksella tuollainen ei voi päättyä hyvin?

[Ansis]

Ainut kannuspyöräkokemus oli Falkesta, ja nyt olin ajautunut kimppa-sonerain omistajaksi. Soneraihan on suunniteltu ilmeisesti samoihin sääntöihin kuin tuo artikkelin Super-Sytky. Eli minkäänlaisia valmiuksia ei kyllä se Falke-tiima siihen antanut.

Olikos toi yksilö se ultraksi keploteltu, jossa 2-paikkasen siivet modattuna Mini-Sytkyn profiililla ja flaperonmikserillä? Soneraissahan on sauva pitkä ja keskellä, joka helpottaa ohjaamista.

Noi suomalaiset kannusohjausviritykset oli hyvin usein kauheita keksintöjä jousi-vaijerivirityksineen, jotenkin muistelen Soneraissa piirrustusten mukaan olleeen vain tanko perästimestä pyörään jolloin se on aina mukana eikä tarvitse hulluna polkea?

[Martti Mattila]

Noi suomalaiset kannusohjausviritykset oli hyvin usein kauheita keksintöjä jousi-vaijerivirityksineen, jotenkin muistelen Soneraissa piirrustusten mukaan olleeen vain tanko perästimestä pyörään jolloin se on aina mukana eikä tarvitse hulluna polkea?

Tuo tanko peräsimestä pyörään toimii hyvin harvoissa tapauksissa tai jos vaikka toimiikin niin aiheuttaa kannuspyörän kääntymisen sivuperäsimen suhteen riippuen kannuksen jousen kuormitus tilasta. Olen tehnyt sivuperäsimen mukana liikkuvan kannuksen kolmeen eri Motolercheen, kaikissa alun perin vapaasti pyörivä yhdessä ei edes ympäri asti. Siinä sivussa keksinyt veto työntö kierrejousen mikä tapahtuu siten että jousen sisälle tai ulkopuolelle asennetaan jousen nurjahtamista puristuksessa estävä jäykkä tai puolijäykkä esine minkä pituus on jousen pituus lepoasennossa mutta ei estä jousen venymistä. Tällä saadaan aikaiseksi että toisen puolen jousi vetää ja toisen puolen työntää. Kohtalaisen tarkasti ohjattava kannuspyörä on minulle tärkeä koska kiitotien leveys on vain se 3,5 metriä. Kuva on viimeisestä tekeleestä ei vielä koneeseen asennettu, siinä on vapautus pyörimään vapaasti kunhan tuon T vivun kääntää 90 astetta. Silloin ei jouset mene sikin sokin pihassa pyöritellessä. Käyttööni olisi ostettu Columban Criket tai oikeasti Zenairin Cri Cri mutta kieltäydyin kummiasta koska en koe olevinani tarpeeksi taitava lentäjänä, se on mielestäni myös yksi keino välttää onnettomuuksia." Know Your Limits" sanovat amerikkalaiset pätee minulle lentäjänä mutta ei käsityöläisenä, käsityöläisenä en tiedä rajojani.

[jkarjanl]

Ei se ilmeisesti ihan suoraan 2-paikkaisen siipi ole, mutta kylläkin modifioitu alkuperäisestä. Taidat tietää koneesta enemmän kuin minä, mä en ole nähnytkään sitä moneen vuoteen. Lienee jossain hallissa pölyn peitossa 

Se lentoonlähtö ei kyllä kesyyntynyt ihan ensimmäisellä yrityksellä. Näissä 14 vuoden takaisissa kuvissa näkyy Forssalaista heinää laskutelineessä (kuva on siis Jämiltä). Yllättävän kapean kiitotien ne sinne Forssaan olivat tehneet 

Toisessa kuvassa näkyy vähän kannusta. Pyörä on rullaluistimen pyörästä.

[Martti Mattila]

Näyttää olevan Mun tekemä potkuri mikä ehkä hieman liian suuri nousuinen tai sitten kierroksia ahdisti joku lämpölaajenemisilmiö. Potkurin tilannut omistaja kertoi moottorin menevän lämmettyään käsin pyörimättömään kuntoon, ehdottomasti tutkittava asia jos sillä ilmaan vielä pyritään. Tein noita potkureita yli neljäkymmentä, yli puolitoistametriset tai yli homma yleensä toimi hitaissa koneissa mutta nopeissa ja halkaisija 135-140 cm. tuli yleensä reklamaatioita. Tuli mieleen että jos henkilö tilasi potkurin Italiasta tai ameriikasta maksoi heti ja oli tyytyminen mitä sai. Nyt kun Martti teki maksu ehkä ja valitukset varmat, eli kaikkea se tyhmyys teettää.
Toinen pölyttymässä oleva on J.Lehikoisen Taylor Monoplane mihin myös tein potkurin ruostumattomalla etureunalla. Siitä etureunapellin kiinnityksestä niittaamalla voisin tehdä treadin, kehitin systeemin missä niitauksen voi tehdä rauhassa epoxien jämähdettyä. En tietysti saa tehdä mitään muutoksia toisten tekemiin Exp. koneisiin kuten esimerkiksi Alumiinista polttoainesäiliötä hartsia erittävän lasikuituisen tilalle, tai näitä kannuksia. Ai niin ja kolmas kone hyllyllä Sytky, mun tekemällä potkurilla. Ovatkohan potkurit niin huonoja että koneilla lentäminen on täytynyt lopettaa. Ei taida lentää Juhani. Mäkisen tekemä Kolibri, siinäkin mun tekemä potkuri.

[Ansis]

Omien kokemusteni mukaan suurin osa suomalaisista koneista ennen 912-aikaa on pilattu liian pitkällä potkurilla, joka tuottaa harmin lisäksi meluakin sopivaa enemmän. Soneraihin oli suunniteltu vakiona 50" ja nousua sitten sen mukaan mitä moottori ja koneen aeromystiset parannukset antoi myöten.

Kun aloittelin lentohommia ysärin puolivälissä, niin vallitseva meininki kaikissa oli sama mikä tuhosi kymmenisen vuotta aiemmin kaikki 5-vaihteisten autojen vaihdelaatikot ja vuosituhannen vaihtuessa kaksoismassavauhtipyörät. Eli suomalaisten täydellinen sävelkorvan puute mekaanisten laitteiden resonanssitaajuuksia kuunneltaessa. Sama pätee musiikkimakuunkin.

Jouduin siis opettelemaan ropelihommat sahaamalla kylmän viileästi lavat lyhyemmäksi ja säätämään säädettävistä lisää nousua varmaan pariinkymmeneen huiskaan. Vain Alanteen veistämä taisi toimia lyhentämättömänä, mutta toimiakseen vaati oikein mitoitetun peltisarjan sekä kunnolliset kaasarit, joita ei siinä moottorissa ollut johon se oli suunniteltu.

Kokeilut tuotti siis vallan suuren määrän takanreunuspotkureita.

Ja se pitkä ropelli painaa sopivaa enemmän ja lisää inertiaakin huomattavasti. Kukaan ei kuitenkaan huomioi sitä moottoripukkia ajatellessaan...

Eikä se silti paranna mitään koneen ominaisuuksia.

[Ansis]

Ei se ilmeisesti ihan suoraan 2-paikkaisen siipi ole, mutta kylläkin modifioitu alkuperäisestä. Taidat tietää koneesta enemmän kuin minä, mä en ole nähnytkään sitä moneen vuoteen. Lienee jossain hallissa pölyn peitossa 

En mä tosta yksilöstä pahemmin tiedä, mutta Kaijun kanssa huhuja kuunneltuamme pohdittiin mm. tyvimomentin kasvaisen syystä nopeuksien sekä kuormitusmonikertojen muutostarvetta...

Yllättävän paljon koneita on sittemmin jäänyt orsille ja myyty ulkomaille suomalaisen ilmailuskenen sisäänlämpiävyydestä johtuen, kokemuksista kun kukaan ei ole syytösten ja vittuilun pelossa uskaltanut kertoa. Minäkin kadun, että olen tältä foorumilta muutamia kommentteja sekä päivityksiä poistellut tuosta syystä...

Valittavasti kaikki neljännesvuosisadan takaiset ennustukseni hommasta on toteutuneet lukuunottamatta pieni-inertiaisten kevyiden koneiden byrokratian vähentymistä lukuunottamatta, mutta onneksi liitimet saatiin kevyemmän meiningin makuun.

Senkin sitten eläkeläiset menivät pilaamaan huolimattomalla tehdastekoisten huollolla ja piittaamattomilla turvallisuusasenteilla. Onneksi tietämättömiä syyttömiä ei ole kuollut tai loukkaantunut niillä touhuillessaan, vaikka leskiä ja orpoja onkin syntynyt.