Forum > Ultrakevyet

Ultrien kehitysnäkymiä

(1/12) > >>

Nils Rostedt:
Tehdäänpä uusi aihe... jos vaikka kerrankin onnistuttaisiin pysymään siinä  ;)


--- Lainaus käyttäjältä: Karoliina Salminen - Tammikuu 17, 2006, 10:37:04 ---Sitäpaitsi kevytkoneet eivät juuri mene tällä hetkellä eteenpäin. Ovat päässeet räpistinluokasta kevyiksi lentokoneiksi,
mutta siinä ne nyt jauhavat paikallaan. Uusia merkittävästi edellisiä parempia malleja ei juuri näy.
MCR pickuppia lukuunottamatta ei mitään hämmästyttävää uutuutta näköpiirissä.
--- Lainaus päättyy ---

On totta että ulospäin näkyvissä asioissa on kehitysvauhdissa ollut pieni suvantovaihe viime vuosina. Taustalla on pääosin valmistajien toteamus että 450 kiloon ei yksinkertaisesti mahdu maksukykyisten nykyostajien toivomia laitteita, varsinkaan kun Saksassa ruvettiin viranomaisten toimesta tarkkailemaan painoja. Ellei sitten käytetä täyshiilikuiturakennetta, mutta sen taitajat ovat aika harvassa. En malta kuitenkaan olla mainitsematta muutamia mielenkiintoisia asioita. Eräs on Saksan uusi LTF-UL 2003 rakennemääräys, joka joiltakin osin parantaa rakenteiden kestävyyttä.

Jos LSA/SP tapainen luokka tulee Eurooppaan, on kyllä nähtävissä joukko uusia asioita joita kohtuullisella varmuudella tulevat käyttöön, silloin kun hinta ei ole esteenä.
Autopilotteja näkee jo high-end ultrissa ja niistä voi tulla vakiovaruste "matka"koneissa.
Samoin muu mittarivarustus kehittyy nopeasti nykyisestä EFIS-tasosta ja on kohta yhtä näyttävää kuin hienojen yleisilmailukoneiden laitteet, eli täydellinen lasiohjaamo missä PFD, MFD ja osin jopa FMS. (Primary Flight Display/lentomittarit; Multifunction Display/monitoiminäyttö; Flight Management System/lennonhallintajärjestelmä). Jo nyt mainostetaan ultriin tarkoitettuja näyttöjä jotka kartan sijaan näyttävät synteettistä reaaliaikaista 3D-maisemaa kuin simulaattoreissa ikään.
Säätietojen on-line välittäminen koneeseen tekee myös tuloaan; jenkeissä saavat jo nauttia tästä (XM radion kautta, Garmin 396).
Dieselmoottorit ovat myös alue missä nykyinen 450 kg raja toimii käyttöönoton jarruna.
LED-valot ovat myös nopeasti kehittyvä osa-alue; purjehdusvalot ja jopa strobot korvataan jatkossa tällaisilla. Tämä trendi voi jopa säästää painoa.
Ja LSA/SP:n salliman 600 kilon puitteessa myös pelastusvarjo voi kehittyä suosituksi varusteeksi.

On tietenkin suuri kysymys, onko kaikki tämä järkevää ja toivottavaa yksinkertaisessa päivä-VFR koneessa. Varsinkin kompleksinen elektroniikka temppuilee autoissakin liikaa, ja sitä ei lentokoneessa toivoisi. Käyttövarmuuskysymyksien lisäksi yhtälö on vaikea kun varakkaat omistajat haluavat komeita mittaritauluja, mutta lyhyt koulutus ei välttämättä anna valmiuksia hallita monimutkaisia toimintoja jotka hienot laitteet mahdollistavat.

Joten edellämainitusta huolimatta uskon että yksinkertaisemmat peruskoneetkin säilyvät  ;)


Ansis:

--- Lainaus käyttäjältä: Nils Rostedt - Tammikuu 17, 2006, 12:13:18 ---Tehdäänpä uusi aihe... jos vaikka kerrankin onnistuttaisiin pysymään siinä  ;)

On totta että ulospäin näkyvissä asioissa on kehitysvauhdissa ollut pieni suvantovaihe viime vuosina. Taustalla on pääosin valmistajien toteamus että 450 kiloon ei yksinkertaisesti mahdu maksukykyisten nykyostajien toivomia laitteita, varsinkaan kun Saksassa ruvettiin viranomaisten toimesta tarkkailemaan painoja.

Säätietojen on-line välittäminen koneeseen tekee myös tuloaan; jenkeissä saavat jo nauttia tästä (XM radion kautta, Garmin 396).

LED-valot ovat myös nopeasti kehittyvä osa-alue; purjehdusvalot ja jopa strobot korvataan jatkossa tällaisilla. Tämä trendi voi jopa säästää painoa.

On tietenkin suuri kysymys, onko kaikki tämä järkevää ja toivottavaa yksinkertaisessa päivä-VFR koneessa. Varsinkin kompleksinen elektroniikka temppuilee autoissakin liikaa, ja sitä ei lentokoneessa toivoisi. Käyttövarmuuskysymyksien lisäksi yhtälö on vaikea kun varakkaat omistajat haluavat komeita mittaritauluja, mutta lyhyt koulutus ei välttämättä anna valmiuksia hallita monimutkaisia toimintoja jotka hienot laitteet mahdollistavat.

Joten edellämainitusta huolimatta uskon että yksinkertaisemmat peruskoneetkin säilyvät  ;)


--- Lainaus päättyy ---


Meille on annettu raami, mikä ultra on jne. Miksi tästä sangen löysästä määritelmästä pitää vielä purata? Olen lopettanut ultrien ponnitukset siitä syystä, kun sain pikkutarkan miehen maineen huomautettuani tyhjämassoista sekä massakeskiöistä. Hyvä asia tämä painon vartiointi.

Meille rantojen miehille on navtex laitteet tuttuja, mutta onkohan enemmän hyötyä, kun haittaa tulkattaessa textipohjaisia sääsanomia  kovaa kulkevassa lentsikassa?

Olen myös katsellut ledivaloja, mutta tyyppihyväksynnät tällä puolella palloa ei taida edes vesipuolella olla voimassa. Sen johtoineen vajaan kilon painavan trikolorin mastossa korvaaminen ledeillä ja ohuemmalla kaapelilla sallisi kolmen kilon keventämistä kölissä.
Eli se siitä aiheessa pysymisessä ;-)

Mainitsemastasi elektroniikan vikaherkkyydestä johtuen en ole paatissakaan siiehn panostanut eli tulevana kesänä on sekstantin käyttö ajankohtaista. Tuo nykyelektroniikka kun on niin kevyttä, ettei se kelpaa edes vara-ankkuriksi.

Ari Simonen:
Nämä nykyultrat kehittyy liian hienoiksi ja kalliiksi tavalliselle harrastajalle. Kehitys menee ihan vika suuntaan. Pitäis varmaan kehittää ultriin jokamiesluokka jossa hinta rajattu...20 000 uudelle koneelle...

Markku Hiedanpää:
Juuri koneen ostaneet harrastajat, koneiden valmistajat tai vaikka MM- ja EM-kisoja ylläpitävä FAI tuskin ilahtuisivat siitä jos ulrien määritelmiä muutettaisiin puolivuosittain niin kuin puhelinten malleja ;-)

Harrastusta kehittäisi ja laajentaisi eniten koneiden halpana, yksinkertaisena ja helppona pitäminen, ei lelujen lisääminen tai tunnusten pienentäminen.

En voi olla korostamatta sitä että Suomen Ilmailuliitto on se ilmailun harrastajien etujärjestö, jota viranomaisen on kuultava herkällä korvalla ja jonka kuulemispakko on jopa kirjattu uuteen ilmailulakiin.
Jos teillä on hyviä ja perusteltuja ehdotuksia ultraharrasteen kehittämiseksi tai määräysten virheiden korjaamiseksi niin tehkää niistä ehdotukset EUT:lle. Joka tutkii ehdotukset ja ottaa sitten harkintansa mukaan näitä esille viranomaisen kanssa.

Matti Rissanen:
Itse näen hyvänä experimental-ultrakehityksen muutamien viime vuosien aikana. Monta ihan suorituskykyistä peliä suhteellisen pienellä teholla, esim. Mini-Sytky. Vielä kun olisi samasta koneesta nokkapyöräversio. Ja sitten kun saisi samantyylisen 2-paikkaisen esim. keveällä 60-70hp moottorilla. Kuitenkaan ihan kaikki eivät halua takaisin vaijeri-putki-rättikoneisiin.

Peruskonstruktio kun olisi vaikka hyllymateriaalista nopeasti rakennettava, oikeasti kaksi aikuista kantava ultra. Minusta Aki Suokkaan visio ultrakevyestä lentokoneesta ei ollut lainkaan hullumpi.

Itse tahtoisin suunnitella äärimmäisen simppelin 1-paikkaisen 25-30hp V-twinillä.

Venäjänmaalla näyttää olevan erilainen käsitys kevytkoneesta, aika kekseliäitä ratkaisuja.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

Siirry pois tekstitilasta
Powered by SMFPacks Menu Editor Mod