Yö- ja muuten vaan VFR-lentämisestä (Oli: Vaaratilanneraportointi)

Aloittaja Matti Rissanen, elokuu 26, 2005, 19:00:03

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

auranen

Olen mielenkiinnolla lukenut tätä IFR/Yö-VFR jne keskustelua...monenmoista juttua on käsitelty. Ohessa ihan vaan my 2 cents...

On ihan eri juttu lentää yöllä laskukierroksessa vaikkapa Malmilla tai jossakin korvemmassa olevan kentän ympäristössä.
Toisaalta, Malmilla kaupungin valot jne. valaisevat niin paljon, että kunnon pimeydestä ei ole tietoakaan, kun taas jossain sivummassa pääsee todellakin näkemään, miten helppoa tai vaikeaa siellä pimeässä on lentää. Mutta: on myöskin täysin eri asia "löytää" se kenttä sieltä muiden valojen keskeltä, kuin jos se kenttä omine valoineen olisi ainoa valaistu asia vaikkapa 10 kilometrin säteellä. Vaikka henkilökohtaisesti kenttä onkin aina löytynyt (knock knock), niin olen nähnyt tapauksia, jossa ihan vieressäoleva kone on yksinkertaisesti menettänyt sijaintitajunsa ja esim. sivustapäin (vaikkapa myötätuulesta) jopa kiitotievaloja on erittäin vaikea havaita muiden valojen loisteessa.

Ja tässä kaikessahan pätee myös toki se, että on täysin eri asia lentää yöllä laskukierroksessa kuin matkaa. Yömatkalennoilla vasta pääsee huomaamaan sekä suunnistuksen vaikeuden, että helppouden. Suomi kun on harvaan asuttu maa, niin on paljon alueita, joissa ei todellakaan ole mitään mitä yölennolla näkisi...ja samasta johtuen sitten taas yöllä ne isommat paikat näkyvät kauas ja helposti kun ne tuntee....ja sitten on tietty vielä tuo säätila, yölentominimeissä homma on sitten taas jo ihan eri planeetalta.

Sitten tuo IFR touhu. Sehän on selvää, että mittarissa lentäminen vaatii harjoitusta ja vielä vaan harjoitusta. Toki opettajan kanssa kokeillen se voi jopa ensimmäisellä kerralla tuntua helpolta, mutta taas on ihan eri asia pitää pulkka suurinpiirtein pystyssä kuin tehdä se samalla navigoiden, radioita hoitaen ja suuntaa/korkeuksia vaihdellen ynnämuutakivaa, jota lennolla täytyy pystyä tekemään. Puhumattakaan erikoisiin tilanteisiin joutumista ja sitä, että olisi siinä vastuussa yksin.

Itse joskus kun pääsin ensimmäistä kertaa opettajan vierestä matkalento-osuudella (oikealta penkiltä) ohjaamaan pilvessä, tuntui homma uskomattoman helpolta. Niin helpolta, että suunnan vaihtelutkin menivät ihan ok (kun muuta ei tarvinnut tehdä ja opettaja puhui radioonkin). Tästä innostuneena sitten ensimmäisellä "oikealla mittarikoululennolla" eli siis vasemmalta puolelta lennettynä (C-172) tuntui lento jopa kokonaisuudessaan ihan ok-touhulta....lentoonlähtö, pilven läpäisy, elämäni ensimmäinen aktuaali ILS jne. Oli oikein makea fiilis kun tuntui, että hei tämänhän voisi vaikka oppia kun harjoittelisi. Sitten iskettiin alle C421 ja koulumatkalento mittarissa. Iso (itselle outo) vaativa kone ja pari hassua mittarilentoa takana.....johan alkoi hiki virtaamaan ja kyllä loppui prosessorista tehot alta aikayksikön. Palautti aika hyvin maan pinnalle.

t. tero

Powered by EzPortal
Powered by SMFPacks Menu Editor Mod