Tulevalle lentsikan rakentajalle

Aloittaja Paavo jäbä, tammikuu 03, 2019, 20:29:39

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Paavo jäbä

Juu moi! Kiinostas toi lentsikoitten rakentaminen ja lentäminen. Vaikka ikää ei ole niin haluan jo tietää etukäteen onko tämmöinen mahdollista jottei unelmani murskautuisi. Elikkäs, pystyykö laillisesti rakentamaan ultrakevyttä lentokonetta putkista ja muovista ja paikallinen kerho antaa minun lentää sillä heidän lentokentällään. Onko tämmöne ylipäätään laillista vai pitääkö semmone valmis kone ostaa? Asun tossa immolan lentokentän vieressä, niillä ei oo "experimental" lento mahdollisuutta mutta on ultrakevytilmailu. Ja jos ei saa nii saako yksityiselle pellolle rakentaa kiito rataa ja lennellä sanotaanko alle 200m. Kiitos ja näkemiin

Perttirin

Pellolle saa tehdä kiitoradan ja siltä voi toimia lentokelpoiseksi hyväksytyllä ilma-aluksella.
Asianmukainen lupakirja tietysti pitää olla.
Koneen rakentaminen "omasta päästä" voikin sitten kariutua lujuuslaskelmiin ja kaikenlaiseen byrokratiaan.
Rakennussarjoja saa ja niistä tehdyn on helpompi saada viralliseen lentokuntoon. 
Byrokratiaa ja tiukkaa sääntelyä on kyllä runsaasti kaikessa ilmailuun liittyvässä toiminnassa. Sääntely ja lupajutut ovat ehkä jotenkin ymmärrettäviäkin, kun kuitenkin on kyse maan pinnan yläpuolella tapahtuvasta toiminnasta. On pikkuisen eri luokan ongelma, jos ilma-aluksen matka keskeytyy yllättäen kuin maalla tai vedessä kulkevan.

Aki Suokas

#2
Ei lentokoneen rakentamisen byrokrotia mahdoton ole. Jos halua opiskella asioita on, niin kyllä se onnistuu.  Ihan alusta asti suunnittelukin onnistuu.
Lentokone on kuitenkin ns monimutkainen laite, jossa lähes kaikki vaikuttaa kaikkeen. Et voi aloittaa tekemistä jostain kohtaa ja olettaa että saat muut asiat muokattua sen ensin tehdyn kaveriksi.
Lentokoneen suunnitteluprosessi on vahvasti iteratiivistä. Samoihin asioihin joutuu palaamaan ja suunnittelemaan uudestaan, kun jonkun muun asian toteuttaminen vaatii muutoksia valmiina oleviin asioihin.
Sentakia koneista tehdään prototyyppejä, joskus useita, jotta saadaan väkisinkin syntyvät virheet korjattua. Jos protovaihetta ei ole, tulos on protomainen. Ts siinä on niitä lastentauteja.

Asioihiin, mitä pitää huomioida, löytyy vaikka meidän rakentasivuilta, hooteehoo.org. Siellä oleva normi HTN001 käsittää melkein kaiken sen mitä "itse suunnitellun" lentokoneen pitää täytää, jotta sen saisi lentokelpoiseksi. Niinkuin suunnitelman osalta.
Rakentaminen on toinen porras lentokelpoisuuteen.
Yksi hyvä tie voisi olla, että osallistut johonkin huolto tai rakennus kurssiin. Pääset jyvälle mistä kyse ja opit samalla jotain aluetta. Kursseilla ei ole ikärajaa.

Siitä se aukeaa, minkätasoista konetta/rakennussarjaa/suunnitelmaa haluat ja loppujen lopuksi pystyt viemään loppuun asti. Liian vaikeaa, omiin taitoihin nähden, ei kannata aloittaa. Mieluummin kannattaa valita liian helppo, niin valmistuukin.

Lentäminen onnistuu maaomistajan luvalla. Omalta pellolta tai lentokentältä.  Mutta 200 m on aika niukka. Itse kentän lisäksi kun lähestymis ja lähtösektorit pitää olla vapaat. Semmoinen 500 m itse kenttää ja vastaavat vapaat alueet päihin on suunilleen alue, johon turvallisen kentän voi rakennella. Siis aukeaa pitää olla noin kilometri. Se että koneen speksi sanoo että starttimatka on 120 m ei todellakaan tarkoita, että 120 m kiitorata, jossa molemmissa päissä tiheä metsä, riittäisi. Alkunousu ja loppulähestyminen tehdään melko loivalla kulmalla. Speksin arvot ovat taitavan lentäjän optimiolosuhteissa ja harjoittelun jälkeen saavuttamia arvoja!
Aki
------------------------------------
www.hooteehoo.org, www.air-r-c.info, www.windcraft.fiwww.eurofox.fi

Martti Mattila

"Here I go again", Whitesnake bändin kappaleen nimeä lainatakseni, tai oikeastaan, here we go again, monessakin mielessä. Arvelen että kaikien huumorintaju ei riitä kommentteihini ja ajattelevat joko se taas, mutta tunnen että minulla on jotain annettavaa, kuten ameriikassa sanotaan "my five cent", koska olen ollut tuo nuori ihminen 45 vuotta sitten. Kyläurheilukilpailujen aikoina amatöörit eli tavallinen rahvas otti mittaa voimistaan ja taidoistaan juhlapäivien yhteydessä. Pidettiin pahana jos erityisesti harjoitteli mittelöä varten, häviäjä miellään syyti epäreiluudesta sanomalla "olet harjoitellut salaa". Lentokoneen rakentamista tämä sivuaa että onko mahdollisimman kunniakas lopputulos saavutettavissa sillä että tietää mahdollisimman vähän aiheesta, eli lentokoneiden rakenteista. Joita muut ovat tähän mennessä käyttäneet, kuluneen 120v. aikana. Itse lennän nyt peltotieltä jonka pituus on 400m. ja reunaesteet kiitotien jälkeen 700 metrin päässä, melkein ideaali tilanne ja ainakin turvallisempi kuin monella virallisella lentopaikalla jossa kiitotie on  keskellä metsää. Koneeni on laillisesti rekisterissä oleva ja itselläni lupakirjat kunnossa. Menin purjelento-oppilaaksi vuonna 1975 ja samana vuonna aloitin rakentamaan omaa itse suunniteltua lentokonetta ajatuksena että lennän sillä matkat kotipellolta purjelentopaikalle. Itse en päässyt rakentamaan täydellisesti tietämättömänä= suurin kunnia. Olin jo tehnyt kaikki Ilmailuliiton vapaastilentävät lennokkirakennussarjat ja jonkun muunnoksenkin niistä. Sekä nähnyt verhoilemattoman Taylor Monoplanen rakenteen. Lopputuloksesta tuli lentävä, mutta ei olisi missään tapauksessa kannattanut kuluttaa 2000 tuntia laitteeseen mitä ei saa rekisteröityä, tai olisi saanut historian yhdessä vaiheessa mutta en halunnut. Tyhmä temppu, nyt minulla olisi rekisteritunnus ja voisin korjata ne epäkohdat joiden vuoksi hylkäsin katsastustarjouksen. Opin prosessin aikana jotain lentokoneiden rakenneratkaisuista ja pari vierasta kieltä, mutta silti suosittelen polkua jossa kuluttamasi aika ja rahat eivät mene laitteeseen minkä lentoaika jää 10sek.-10h. vaan mistä tulee käyttökalu pidemmäksikin ajaksi. Ne tunnit jotka nuorena käytin itsesuunnitellun oman koneen rakentamiseen olivat tunneperäisesti hyvin voimakkaita, mutta olisi silti kannattanut käyttää se aika ja raha naisissa oloon, näin vanhana miehenä ajatellen. Eli onnea ja samalla, älä helvetissä ala keksimään lentokonetta.
Martti

Martti Mattila

Rakkaasta Suomestamme löytyy useita eli arvatenkin noin kaksikymmentä ensimmäisen sukupolven ultraa. Runsaslukuisimmin Beaver RX 550 ja Comco c22, mutta myös muita konetyyppejä joilla ei enää välitetä lentää. On tullut jotain remontinaihetta esim. verhoilu tai moottorin tunnit loppu, minkä vuoksi laite jäänyt nurkkaan seisomaan. Kukaan ei enää halua niillä lentää, en edes minä joka valitsen mieluimmin niinkin vaatimattoman laitteen kuin Motorlerche. Joita niitäkin lojuu nurkissa käyttämättömänä, samasta syystä. Kalliimmat,  uudemmat ja nelitahtimoottorilla varustetut, ovat nykyajan käyttöpelejä. Tosin jotkut konetyypit ovat tehneet sukupolvenvaihdoksen tyylikkäästi, kuten Rans Coyote/Courierit ja Myrphy Renegadet. Tällaisen 550 tai c22 .ten markkinahinta on reilusti alle siinä olevien materiaalien hinta Aircraft & Sprucelta ostettuna. Tuollaisen laitteen entisöinti lentokelpoiseksi on hyvä vaihtoehto ja samalla oppii lentokoneen rakenteita ja painonhallintaa.
Kaikissa ilma-aluksissa on kriittisellä silmällä katsottuna älyttömyyksiä eli ne pitäisi suunnitella uudestaan. Mutta onneksi sitä ei pölhö tajua. Esimerkiksi tämä Fischer Super Koala, minkä siipi on saatu tällä geodeettisella pärekoritekniikalla erinomaisen vääntöjäykäksi ja mitä varten, siinähän on kaksi streevaa per siipi jotka huolehtivat kierojäykkyydestä. Suunnittelija vain on ollut niin pöljä että ei ole sitä tajunnut. Sama peli jatkuu kaikissa koneissa, kunhan niitä vain tarpeeksi kauan katselee.
Martti 

taotao

Eipä tuosta vääntöjäykkyydestä haittaa ole kun kasaa ja kuljettaa siipiä irrallaan :)
eikä tuo rakenne juurikaan lisää painoa....Classikin siipipuolisko painoi noin 4.5kg
lakattuna ja alumiiniosat ja pultit mukana :) ja rakentamiseen salkojen ja kaarien jälkeen
noin viikko (ei tosin ensimmäisellä kertaa :)

Timo

Martti Mattila

Totta, eihän lentokoneessa mikään ylimääräinen voi olla haitaksi. Mutta kulkisiko Superkoala kovempaa jos siinä olisi hyötykäytetty rakenteen kiertojäykkyyttä ja käytetty vain yhtä streevaa per puoli. Lujuuden todentaminen onkin jo haaste, etenkin kun kuormitus menee tyvikorvakkeisiin asti, kun streeva ei toimi enää drag antidrag hommassa apuna. Tehtävissä, mutta kannattaako.
Martti

taotao

Varmasti ja jos monta muuta halpaa ratkaisua korvattaisiin paremmilla hinta moninkertaistuisi.
kun ostin 404 rakennus sarjan 80luvun puolivälissä sen hinta moottoreineen kaikkineen oli 5000 dollaria.
itse en koneella lentänyt kuin 150h mutta toimi niin kuin piti, en tiedä paljonko 2-tasoon olisi vauhtia saanut
lisää muoto streevoilla , eipä ollu minnekkään kiire kun en matkaa ajellu....

Martti Mattila

Tulit juuri siihen ytimeen lauseessa "kun en matkaa ajellut". Eli syyhyn miksi ensimmäisen sukupolven ultrat jäävät hallinurkkaan. Ne on kentänkiertovehkeitä, vaikka jotkut ovat tehneet niillä sankarillisia matkalentoja.
Amerikanjulkaisussa joku kiteytti lentokentien meluvaikutuksesta. "Moottorikoneet Cessnat, Piperit pitävät pahaa ääntä, mutta vain vähän aikaa, poistuen matkalennolle, ultra pitää ääntä mutta ei mene minnekään".
Itellä on lentolaitteena ollut Motorlerche joilla on tullut tiimaa kerättyä 330h. En ole vielä eniten Lerchetiimaa kerännyt suomalainen, tarvitaan 400h. että saa tämän kyseenalaisen kunnian. 110 kmh. ja kolmen tunnin toimintaaika mahdollistavat jonkimmoisen matkailun tai kesäiltalenkit 100 kilometrin päähän, kun tuuliolosuhteet ovat suotuisat. Oli minulla Comco C22 myös, mutta matkalennot sillä eivät tulleet mieleenkään, päivä on piloilla jos pakkolasku 100km. päässä. Niin se on, lentokonekin on vain komromissien summa.
Martti

taotao

No juu en tommoisia 100km lentoja oikeen matkoisi lue,
oma mielenkiintoni liittyi kentänkiertämisen lisäksi hyppy
suksi ja kelluke lentämiseen...ja muuten niillä trikeila joka oli
myös suomen ensimmäinen ultra OH-U001 (siis se ensimmäinen
tuolla rekisterillä ollut ultra on kierretty afrikka australia ja maapallon
ympäri...nykyiset triket kulkevat matkaa 160-190km/h toiminta aika
ilman lisätankkeja 5-6h (tosin nopeudet ovat nousseet yli 120km/h vasta viimeisen 10v 
aikana......

Martti Mattila

Alkoi taas mieltä jäytää ja turhauttaa tieto että maassamme saattaa olla joitakin henkilöitä jotka havittelevat lentokoneen rakentamista. Siinä ei itsessään ole mitään pahaa, mutta kun tiedän ja moni muukin tietää kuinka monta valmista ja kauppavajetta vahvistanutta lentolaitetta on tälläkin hetkellä lojumassa poistettuna rekisteristä ja melkein lentokuntoisina.
Monta konetta on iäkkäämpien herrasmiesten omistamina jotka eivät vielä ole valmiita luopumaan rakkaastaan, vaikka itse eivät sitä enää lentokuntoon ole valmiita/kykeneviä laittamaan. Silti niistä pidetään luonnollisesti korkeaa pyyntihintaa ja ostajalle koneen hinta on vasta alkumenoerä, sitten tulee hallipaikkakustannukset ja muut nebelkostit.
Mutta kuitenkin on täysin luonnollista että uuden Ultralupakirjan haltija haaveilee CarbonCup tyyppisestä vaikka lehmänselkään laskeutumaan kykenevästä Ytube ihmekoneesta. Rakennustyön alkaessa ei juoksevat kulut vielä vaivaa päätä, niitä oletetaan maksettavan ilolla kunhan vain kone valmistuu. Tietysti on kysymyksessä harrastus ja silloin siinä ei tarvitse kovin järkeviä perusteluja ollakaan , mutta kuitenkin ne orsilla lojuvat koneet hatuttaa.

Powered by EzPortal
Powered by SMFPacks Menu Editor Mod