Veneiden haalaminen

Aloittaja Martti Mattila, toukokuu 05, 2013, 16:38:41

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Martti Mattila

Nyt se veneiden(huomaa monikko)haalaaminen siellä lentokoneiden mahan alla,saa loppua.Viides kellukekone
mishappi putkeen.Keskustelupalstojen kusipäät lärvivät"eikö tuollainen pitäisi kieltää,putoavat vielä jonkun päälle"
Nyt jakoavaimet ja rautasahat käteen ja poistamaan ne kellukkeet sieltä koneen mahan alta,pilaatte meidän
kaikkien maineen.Jopa meidän jotka lennämme yhdeltä pyörältä.Purtsikassa on se hyvä puoli että sen kuuluukin
laskea minne sattuu.

ervasha

Ehkei ne "kusipäät" niinkään ajattele, että minkälaiset tennarit siellä koneen alla oli, pikemminkin kone kuin kone. Kyllä tämä on edelleenkin koulutus- ja asennekysymys, ellei sitten selvää teknistä vikaa löydy.

Martti Mattila

Kuka pystyy uudelleenkouluttamaan 300 nousun ja laskun vesilentäjää,tietysti 50 nousun ja laskun vesilentäjä.
Kun homma on sujunut aikaisemminkin näin,miksi ei nyt.Sitä sanotaan rutiiniksi,jos sitä tästä lähtien kutsutaan
vääräksi asenteeksi,niin hyvä on.Eläkepommi on tämän kansakunnan suurin ongelma,jos siitä pommista loikkaa
ulos lento-onnettomuudessa,ei pitäisi olla kenenkään ongelma.Vaimo sanoi että näin ei saa sanoa,jokainen
ihmishenki ja pälä pälä...

juhan

Kellukelentäminen taitaa olla paljon paljon vaativampaa, mitä yleisesti luullaan. Suurimmassa osassa tapauksia  jos ei kaikissa kyse on ollut sakkauksesta minkä seurauksena ruumiita on tullut. Kyllähän tässä kieltämättä on ultralentämisen maine kärsinyt paljon...En ole asentamassa kellukkeita.

ervasha

Rutiineissa piilee se vaara, että kun asiat muuttuvat rutiininomaisiksi, niin silloin ne tehdään vain sen takia , että ne tehdään, eikä välttämättä enää muisteta, minkä takia ne tehdään. Asennoitumisella tarkoitan nimenomaan oikeata asennetta (positiivista), en vääriä asenteita (negatiivista).

jkarjanl

Lainaus käyttäjältä: juhan - toukokuu 05, 2013, 17:47:40
En ole asentamassa kellukkeita.

Tuossa autotallissa on yksi Kojootti + kellukkeet. Tarkoitus olisi saada vesilentokelpuutus kesän aikana...

Vakavasti puhuen, näitä kaikkia tapauksia Rääkkylän onnettomuudesta alkaen taitaa yhdistää voimakas ja puuskainen tuuli. Onhan kellukkeissa melkoisesti tuulipinta-alaa, asiaa sietää varmasti korostaa sekä koulutuksessa että ihan kuppilatiimankin tasolla. Muuten en osaa näitä onnettomuuskoneiden lentäjiä sen kummemmin syyttää, jokainen valitsee oman mielenkiintonsa kohteet ja riskitason mihin on valmis sitoutumaan. Varmaa kuitenkin on että kellukkeiden myötä riskit kasvavat.

Toma

Osa riskeistä kasvaa osa ei.

Kasvava riski on varmaan se että kellukkeilla voi mennä niin moneen paikkaan alas ja tuntematon paikka voi olla kaikkea muuta kun kiva kokemus näkymättömine sähkölinjoineen ym. ansoineen. Itse pyrin olla laskeutumatta tuntemattomaan vesistöön jos ei rantojen väli ole vähintään kilometri (sähköjohtoa ei vedetä niin pitkälle välille) tai jos en ole käynyt varmistamassa paikkaa etukäteen.

Se mikä taas parantuu kun asentaa kanootit koneen alle on se että vikatilanteen sattuessa niin, ainakin suomessa, pakkolaskupaikat vähintään tuplaantuvat. Voihan myös odottamattoman huonon sään sattuessa kohdalle mennä järvelle alas odottelemaan aurinkoisempaa säätä. Niitä laskukelpoisia järviä kun kuitenkin on huomattavasti enemmän kuin lentokenttiä saaristosta puhumattakaan.
Terveisin
Tom Arppe

LauriT

Hei, Kaikki. 

Vesilentämiseen on Suomessa todella paljon potentiaalista mielenkiintoa. Varsin suuri osa, esimerkiksi KILAn UPL-kursseille tulevista sanovat yhdeksi tavoitteekseen vesilentämisen, olisi hienoa päästä joko omalle tai kaverin mökille.  On myös mahdollista, että vesilentäjät ovat "itsenäisempiä", kone on omassa rannassa ja lento varsinaisille lentokentille ja kerhojen taukotupiin on harvemmin asiaa.  Tämä voi olla haitallista oman lentokulttuurin kehittymisen kannalta, omat rutiinit kehittyvät, mutta turvallisuutta korostavat toimet saattavat rapautua.   Voisin kuvitella, että koska varalaskupaikkoja on runsaasti, niin lähdetään herkemmin arveluttavalla kelillä liikkeelle, asenteella: Ainahan siitä joku sopiva lampi löytyy, jos tulee pahempaa keliä vastaan.

Kun kyseessä on ultra, ovat painomarginaalit varsin pienet. Laki sallii kellukekoneille 45 kiloa suuremman massan, mutta arvaisin, että kellukekone on vaativampi lentää kuin samanmerkkinen pyöräkone. Erityisen suuri riski painon ylittämiseen on kovilla kellukkeilla, joiden vedenpitävyys ei koskaan ole täydellinen.  

Kellukekoneiden painorajat taisivat muuttua. Aikaisemmin ne saivat punnitustodistuksen 495+22.5=517.5 kiloon, mutta enää ei pelastusvarjon 22.5 kiloa saa lisätä kellukepainon 495 päälle, mikä aiheuttaa monille kellukelentäjille, jotka joutuvat punnitsemaan koneensa uudelleen viiden vuoden iässä, hankaluuksia. Tosin eivät koneen lento-ominaisuudet tietenkään huonone siitä, että lainsäätäjä on "unohtanut" pelastusvarjosta annettava hyvityksen pois kellukekoneilta ja antaa sen vain pyöräkoneille, joiden maksimi lentoonlähtöpaino olisi muuten 450 kg.  Viranomaisten käsityksistä voi myös huomioida sen, että Saksassa ei ultraa saa laillisesti kellukkeille ollenkaan. Tai näin olen ainakin minä paragrafeja lukenut ja kuulemani ymmärtänyt. 

Voisin hyvin kuvitella, että ylikuorma on merkittävä riskitekijä lentoonlähdössä. Rovaniemellä pudonnessa koneessa se ei kuitenkaan liene todennäköistä, koska pilotti lensi yksin. Sysmässä mukana oli vaimo, ja on hyvinkin mahdollista, että pilotti ja matkustaja painoivat yhteensä alle 150 kiloa. Jos tankki oli täynnä, niin matkavararalle ei juuri jäänyt tilaa, jos haluttiin pysyä laillisissa painoissa.  Jokatapauksessa kuorman kasvattaminen maksimiin tai sen yli vähentää virhemarginaaleja ja ollaan helpommin kriittisten rajojen väärällä puolella.

Vesilentokelpuutuksen saa varsin vähäisellä tuntimäärällä, ja esimerkiksi KILAssa tälle kesälle suunniteltuun vesilentokurssiin oli tarkoitus liittää lisää "pakollisia" harjoituksia.  Kurssi jouduttiin peruuttamaan, koska koneille  ei saatu osaksi vuotta KASKOa. Ainakin vakuuttaja tiesi homman riskialttiiksi.  
- Lauri Tarkkonen (varovasti vesilentoa harkitseva)

Martti Mattila

Hyviä kommentteja,itse myönnän ja olen sen täällä ennekin kertonut,että oma kone ja vieläpä halpa,
altistaa urotekoihin mihin en kerhokoneella ikinä ryhtyisi.Toisten lentsikan särkeminen on
pahin tietämäni painajainen.Ukkosmyrsky,lumimyrsky,yöllä lentäminen,ei enää koskaan.
Mutta olen täällä myös sanonut että,tuuligradienttia ja pintatuulen suunnanmuutoksia ei voi koulutuk-
sessa liikaa painoittaa ja sitä milloin lennetään, ei katsota kalenterista vaan säästä.On se silti niin
väärin että paattimaakareiden takia kaikki kärsii.

Powered by EzPortal
Powered by SMFPacks Menu Editor Mod