Ultra hitaasti...

[Petri Ahonen]

Hau!
En voinut olla ryöväämättä osaa edellisen otsikosta omaan käyttööni se nääs osui ja uppos B)
Nääääääs ku noi vakuutusmaksujen nousu uhkaa viedä uusvanhukselta, lajin pariin vasta päässeeltä, sen nautinnon että pääsis lentämään.
Kauhee aasinsilta :rolleyes:
Kunhan saan perheemme kauniimman osapuolen kunnon töihin niin aikomuksenani olisi ostaa ihkaoma Ultra.
Mulle ei ole oikeastaan muuta toivetta lentolaitteelle kuijn se että se on kaksipaikkainen, muussa tapauksessa lapseni murhaavat minut jos mukaan pääsy estyy
Paljon kuuluu puhetta että Beaverit ja muut saman sukupolven lentolaitteet ovat nykyään maadoitettuna kun kukaan ei niillä enää halua lentää... Lieneekö edes tottakaan...
Joka tapauksessa;
Jos polulleni sattuu eteen esim. Beaver joka mielellään muuttaisi "meille" niin mitä tutkin?
Kuinka saan selville onko siiven rätit vielä käyttökelpoisia? Sen ymmärrän että jos väri on haalistunut voimakkaasti niin kangaskin on todennäköisesti haurastunut, puhumattakaan siitä että koneen siipipinta-alasta on yli 10% ilmastointiteippiä... :blink:
Jossainpäin Ilmailufoorumia opastettiin erästä A-ultran ostajaa tutkimaan rätit tyyliin-X mutta en löydä sitä enää mistään
Katselin tuota moottorit-osiota ja pikkuisen sydäntä kylmää tuo 2T-moottori. Mutta,eihän se VOI olla niin surkea keksintö koska ilmailulaitos ei ole kieltänyt sen käyttöä kokonaan, muutenhan tuo valvova viranomainen kyllä tarttuu hanakasti kaikkeen, mikä on hyvä.
Toisaalla on keskusteltu vilkkaastikin laskutelineiden vaurioherkkyyksistä. Meilläkin petti koulutusaikana Icaruksesta laskutelineen kiinnitykset mutta luojan kiitos vasta siinä vaiheessa kun koneella rullattiin hallille!!
Kuinka vaurioherkkä on Beaverin teline? Minusta se näyttää "lujalta"

Mihinkäkö käyttöön sitten Ultran haluaisin? Noh, lähinnä siihen että pääsee ilmaan ja turvallisesti ja hallitusti alas
Ei kannata ihan vielä laittaa minulle myytävänä-ilmoituksia. Löydätte sen "kutsun" sitten ostetaan osiosta kun asia on ajankohtainen. "Hermoilen" tässä vain etukäteen ettei jälkikäteen tarvita pappia

T:Petri ahonen, todellakin Ultraoppilas(50hoo takana puhdasta nautintoa!)

[Markku Koivurova]

Verhouksen voi testata yksinkertaisesti painamalla neljän mm:n lieriömäisellä tapilla neljän kilopondin (kilogramman) voimalla kangasta kohtisuoraan pintaan nähden. testikohdan tulee olla vähintään 50 mm:n päässä kaaresta tai vastaavasta. Tappi ei saa tehdä reikää verhoukseen.

Tässähän on kysymys siitä, että auringon valo "syö" verhouskankaan hyvinkin hauraaksi. Olen nähnyt tapauksen, jossa kangas oli lujuudeltaan tavallisen tulostuspaperin luokkaa. Tämä tuli esille, kun korppi repi siiven yläpinnan täyteen palkeenkieliä (tapahtui Kaamasen kentällä vajaa vuosikymmen sitten). On parempi testailla ja vaihtaa kangas, ennenkuin se poistuu varustelistalta itsekseen lennolla.

Beaverista sananen: Siinä on niin lyhyt takarunko ja pieni korkeusvakautin, että sallittu massakeskiön vaihteluraja on nolla. Toisin sanoen takapainoiseksi kuormaus on liian helppoa (kone muuttuu epästabiiliksi, josko tuo nyt niin stabiili on muutenkaan) ja tietysti etupainoiseksikin (korkeusperäsimen teho loppuu kesken, laskunopeus kasvaa vaaralliseksi).

Mielestäni tuon aikakauden värkeistä Coyte on paras vaihtoehto vaikka siinä onkin push-pull-kaapeleilla toteutettu siivekeohjaus (tolkuttomat kitkat).

Markku Koivurova

[Petri Ahonen]

Danke schön vastauksesta, oli sanasta sanaan sama jota kaipailinkin

Beaver kommenttisi aiheutti minulle ahaa-elämyksen; nyt ymmärrän miksi paikallisen lentolaitteen omistaja ei antanut minulle tyypityksiä kyseiseen menopeliin; olisin joutunut hilaamaan raatoni moottorin alle jotta painopiste olisi ylipäänsä siiven kohdalta löytynyt

T:Petri

[Tapani Kokkonen]

Beaverista vielä sananen, normaalipainoisilla ihmisillä ei yleensä tule ongelmaa Beaverin kuormauksessa, mikäli konetta ei ole lihotettu ylettömästi. Etupenkille on määritelty minimi ja maksimi painot, takapenkkiläinen on jotakuinkin painopisteessä.
Itsellä jon jokunen sata tuntia Beaverilla eikä kone ole koskaan tehnyt mitään yllättävää. Onhan se hieman kankea ja hidas, mutta mukava maisemakone. Ja laskuteline joustaa  erinomaisesti ja kestää myös paljon paremmin kuin nykyultrissa tai Coyotessa.

Tapani

[Petri Ahonen]

Hmmmh, se oli kuin minun luonteeni kuvaus;hidas ja kankee
Liikakiloistakin pääsee pois kun on kunnon porkkana; muuten et pääse etupenkille [_[

Kiitos Tapani kommentista
T:Petri

[Simo Piiroinen]

Itsellä jon jokunen sata tuntia Beaverilla eikä kone ole koskaan tehnyt mitään yllättävää. Onhan se hieman kankea ja hidas, mutta mukava maisemakone. Ja laskuteline joustaa  erinomaisesti ja kestää myös paljon paremmin kuin nykyultrissa tai Coyotessa.

Beaver-kokemuksista: Meitä oli aikoinaan aika monta henkilöä v. 1999-2000, jotka Tapani koulutti lentämään ja
koulutuskoneena oli vain ja ainoastaan Beaver-RX550. Kukaan meistä ei saanut sitä hajotettua (muistaakseni joku
kyllä rullausharjoituksissa ajoi sen ojaan, mutta silloin ei ollut kyse lentämisestä. Laskuteline on niin lujaa tekoa,
että Beaverilla voisi osallistua vaikka 110m aitajuoksuun. Itsekin pompin sillä välillä niin että ihan hirvitti, onneksi
Tapsa on niin rauhallinen kaveri, ettei missään vaiheessa mennyt sisu kaulaan. Moottorina oli Rotax532 eikä se
pettänyt kertaakaan. Beaver on tosi helppo tuoda lyhyelle kentälle, se liitää tyhjäkäynnillä kuin silitysrauta ja
opimme pysäyttämään sen alle kolmasosalla kentän pituudesta (kokonaispituus 380m). Tarkkuuslaskuunkin se
on mitä mainioin kapine, melkein jokainen saa "kalkkiviivan" pöllähtämään. Hyvän kelinhän se toki vaatii, mutta
onhan Suomen suvessa tyyniä kesäiltoja ja -aamuja. Jos olisi riittävästi ylimääräistä rahaa, ostaisin uuden
Beaverin HKS:llä varustettuna rapakon takaa. Maisemankatselukoneena vain triket pesevät sen. Tarkoitus on,
että EFLL:llä taas tänä kesänä lentää yksi Beaver. Itse ainakin haluan jälleen kokea sen, miten parta lepattaa
kunnon sivuluisussa.  

[Petri Ahonen]

Kiitti Simo!
Nuo silitysraudan kaltaiset liito-ominaisuudet herättivät muistipaikalta pienen tapahtuman:
Allekirjoottanu on aloittanut ilmailu-uransa Kokkolan ilmailukerhon, silloin omistuksessa olleella, Icaruksella U377. tykkäsin, ja tykkään edelleen vallanmahdottomasti kyseisestä menopelistä; rauhallinen, mukava lentää ja väliin tuntuu että se kyselee njotta ooksää ny ihan varma siitä mitä sä haluut teherä
Kone "myytiin alta", onneksi jäi ystäväni omistuksiin, ja tilalle tuli upea mahrottoman mukava jne, tms, yms positiivista Eurostar!
Pitkään jonotin vuoroani tyyppilennolle. Koitti se upea päivä kun sain ottaa maistiaiset. Gustav pelkääjänpuolelle ja eikun ylös! HUOM,OBS! Tottakait kaikki oli käyty läpi teoriassa ja kaikki paperit oli luettu ja tentit tehty ennenkuin pääsin sarviin käsiksi!!!

Annoin oikeaa tassua kuten Icaruksessa, no tiedät miten kävi, sain runnoa lisää ettei EFKK;n kyllä leveän kiitotien reunavalot tulisi mukaan, veto ja todellakin YLÖS oli koneen mieli!
Harjoitusalueella aikamme konetta väännettyämme oli vuoro tulla tekemään läpilaskuja.
Noooo, kaarto loppuosalle,taas style Icarus, eli oli mennä pitkäksi....seuraavan otin triplasti kauempaa ja sain koneen alas mihin pitikin.
Aluksi ihmettelin että Gustav ei sanonut mitään, mutta kun asiaa jälkikäteen ajattelin niin opin tekemällä omat virheet,hän tosin varmisti kokoajan etten vaaranna meitä tahi konetta.
Eli se silitysrauta ominaisuus tuli kyllä välittömästi esille kun vertasi Icaruksen ja Eurostarin liukuominaisuuksia. Kuulemma saman verran on eroa Eurostarilla ja CTK2:lla jollain löytyy myös KIK:n kalustoluettelosta...hurjaa... :huh: