Muutama syksy sitten,näin kun Haukka pinkaisi Kyyhkysen perään,minä säikäytin Kyyhkyn lentoon, jota haukka vaani.
Olin huolissani Kyyhkyn kohtalosta,olinhan ollut vaikuttamassa tapahtumien kulkuun,aluksi Haukka saavutti Kyyhkyä,
mutta sitten Kyyhky alkoi kiskomaan korkeutta ja Haukka jäi,se seurasi vähän aikaa mutta jo muutamassa sekunnissa
huomasi pelin menetetyksi.Eli ei auttanut kovempi vaakalentonopeus tai hyvät syöksy ominaisuudet,Kyyhkysen nousunopeus oli parempi
ja päivällinen karkasi.Tämä ei ollut ainoa luonnon lentonäytös, josta olen saanut nauttia.Vaikuttavin on kuitenkin se kun eräänä
keväänä tonnissa lentävästä Kurkiaurasta kaksi Kurkea erkani sivuluisukaarrolla,menettäen nopeasti korkeutta.
Ne olivat saapuneet kotiin.Sitä näkyä en voi liikuttumatta muistella.
