Variometri

[Simo Piiroinen]

Heippa!
Olen huomannut, että analogiset variometrit monesti tuntuvat näyttävän vähän mitä sattuu. Nykyisin parempilaatuisissa GPS-vastaanottimissa
on myös sisäänrakennettu barometri. Tällöin GPS toimii sangen luotettavana korkeusmittarina ja myös variometrinä. Itselläni on käytössä
Garmin Etrex Vista, jonka variometrin erottelukyky on ihan oikeasti +/- 0.1 m/s. Tämä on todennettu ajelemalla Etelä-Norjassa vuoristoteillä
moottoripyörällä. GPS on ollut asennettuna pyörän pleksin taakse, jossa on melkoisia pyörteitä. Nämä pyörteiden aiheuttamat painevaihtelut
eivät kuitenkaan ole haitanneet korkeusmittausta eivätkä nousu- tai laskunopeusmittauksia. Ehkä ylimääräiset vaihtelut on saatu kompensoitua
riittävän älykkäällä softalla. Nyt, kun värinäyttöiset GPS:ät ovat tulleet myyntiin, "vanhanmallisen" Etrex Vistan on saanut hintaan 394 eur.
Etex Vistaan saa myös melko hyvät kartat ( Suomen maantiekartat, GT-kartat ja nykyisin jopa maastokarttoja ). Kokemusteni mukaan myös
asennustelineet ovat riittävän tukevia ( ainakin autossa, mönkijässä ja moottoripyörässä ). Paristoilla Etrex Vista toimii reilut 10 tuntia, mutta
saahan siihen myös tupakansytkärilaturin.
Merkittävä etu korkeusmittauksissa on se, että laite kalibroi jatkuvasi itseään GPS-signaalin avulla. Autolla ajaessani olen huomannut, että
korkeumittauksissa viimeinen merkitseväkin numero ( 1 metri ) näyttää toimivan oikein. Jalka- ja knots-miehille löytyy omat asetukset
( feets / min, feets ja knots sekä myös US miles ). En ole Garmin-kauppias, vaan kirjoitan tässä vain omista kokemuksistani. Mitähän Ilmailu-
viranomaiset muuten sanovat kunnollisen GPS:n käytöstä korkeusmittarina. Se nimittäin on taatusti tarkempi laite, kuin mitä lentokonehuoltojen
"pullo" jolla aneroidikoe yleensä tehdään.

Simo Piiroinen
   

[Markku Koivurova]

Anteeksi lappilaisuuteni mutta eikös GPS:n korkeusinformaatio (ja sitä kautta saatu pystynopeusinformaatio) perustu vain paikannussignaaliin? Siis paikannushan tapahtuu kolmiuloitteisesti, jos GPS-vastaanotin pystyy laskemaan paikan vaakasuorassa niin kyllä se sen tekee pystysuorassakin.

Markku

[Aki Suokas]

Tässä GPS laitteessa on mukana myös painemittari. Sentakia sen variometri toimii.

Pelkästään GPS korkeustietoon nojautuen se ei olisi mahdollista (ainakaan näin hyvin). On tietty vähän väärin sanoa että "GPS toimii sangen luottavana korkeusmittarina", koska sitä GPS korkeutta ei käytetä.

Lentokoneen korkeusmittarin pitää näyttää painekorkeuteen perustuvaa tietoa (jotta porrastukset toimisivat oikein).  Kun lentäjä on lentävinään jollain korkeudella, hän itse asiassa lentää tietyllä painepinnalla.
Jos painekorkeusmittarissa voi asettaa QNH paineen, siis ei nollata vaan asettaa korkeusmittauksen peruspaineen, silloin on mittari mahdollista saada lekokäytöön.

Nopeasti Garmin eTrex Vistan käyttöohjeista lukien en keksinyt onko tämä mahdollista tässä yhdistelmälaitteessa.

[Simo Piiroinen]

Nopeasti Garmin eTrex Vistan käyttöohjeista lukien en keksinyt onko tämä mahdollista tässä yhdistelmälaitteessa.

Olen käyttänyt Etrex Vistaa monta vuotta, enkä ole huomennut, että tuo olisi mahdollista. En aikonutkaan korvata korkeusmittaria GPS:llä, mutta
mielestäni on ihan hyvä tietää todellinen korkeus merenpinnasta.  Sen GPS näyttää luotettavasti. Variometrinä Etrex Vista toimii kuitenkin
merkittävästi paremmin kuin ne viisarinäyttöiset, joista ei vaakalennossa pysty näkemään, ollaanko menossa hieman ylös vai alaspäin.

Simo
 

[Simo Piiroinen]

Anteeksi lappilaisuuteni mutta eikös GPS:n korkeusinformaatio (ja sitä kautta saatu pystynopeusinformaatio) perustu vain paikannussignaaliin?

GPS-järjestelmä on suunniteltu nimenomaan vaakasuoraan paikannukseen. Korkeustieto ei ole yhtä tarkka. Barometrin ja GPS:n yhdistelmä
antaa luotettavamman korkeustiedon. Tätä ominaisuutta käyttää myös kotimaisen FRWD:n tuote,  joka on tarkoitettu urheilusuoritusten
analysointiin. GPS-signnalista saadaan myös hyvin tarkka maanopeus ( epätarkkuus < 0.2 km/h ). GPS ei pysty mittaamaan pystysuoraa nopeut-
ta yhtä tarkasti käyttämästään satelliittijärjestelmästä johtuen. Siksi variometriominaisuutta varten tarvitaan avuksi myös barometri.  Kun Eu-
rooppalainen Galileo-järjestelmä saadaan käyttöön, tarkkuus tulee paranemaan entisestään. Tähän menee vielä useita vuosia.  
 
Simo
 

[Matti Rissanen]

http://www.maanmittauslaitos.fi/Default.as...ID=46&DocID=362

En jaksa alkaa selittämään GPS:n toimintaa joten olkaapa hyvä, maanmittauslaitoksen nettisivulta:


GPS -paikanmääritys jaetaan absoluuttiseen, differentiaaliseen ja suhteelliseen paikanmääritykseen.

Absoluuttinen paikanmääritys tehdään yhdellä vastaanottimella, esimerkiksi käsinavigaattorilla, satelliittien signaalien C/A - koodihavaintoja käyttäen. Jokainen satelliitti lähettää omaa C/A – koodia, johon vastaanotin lukittuu. Vertaamalla vastaanotetun koodin vaihetta vastaanottimessa generoituun vastaavaan koodiin selviää signaalin kulkuaika ja edelleen etäisyys satelliittiin. Koska satelliittien paikka on lähetetty navigointiviestissä, voidaan vastaanottimen paikka laskea. Paikanmääritys vaatii vähintään neljä satelliittia. Näin neljä tuntematonta, sijainti (jlh) ja vastaanottimen kellon virhe, voidaan määrittää.
Tarkkuus alle 10m.

Differentiaalisessa paikanmäärityksessä (DGPS)  paikanmäärityksen virheiden pienentämiseksi käytetään differentiaalikorjausta(mm.ilmakehän aiheuttamien virheiden vuoksi). Korjaukset satelliittien etäisyyteen on määritetty jollakin koordinaateiltaan tunnetulla pisteellä ja ne välitetään vastaanottimelle radion välityksellä. Suomessa differentiaalikorjausta välittävät muun muassa Digita ja Merenkulkulaitos. Tarkkuus 0.5-5m.

Suhteellinen paikanmääritys perustuu satelliittien signaalien kantoaallon hyväksikäyttöön. Paikanmääritykseen tarvitaan vähintään kaksi vastaanotinta, joista toinen on koordinaateiltaan tunnetulla pisteellä. Mittauksessa määritetään koordinaattieroja vastaanottimien välillä.
Suhteellisen paikanmäärityksen tärkeimmät sovellukset ovat staattinen GPS – mittaus ja RTK – mittaus. Staattinen mittaus tapahtuu jälkilaskentana ja soveltuu esimerkiksi tarkkojen kiintopisteverkkojen mittaamiseen ja erilaisiin deformaatiomittauksiin. RTK – mittauksessa eli reaaliaikaisessa kinemaattisessa mittauksessa vaadittavat laskennat voidaan suorittaa reaaliajassa ja mitattujen pisteiden koordinaatit saadaan heti mittaushetkellä. RTK – mittauksessa tunnetulla pisteellä olevan vastaanottimen ja kartoitusvastaanottimen välille tarvitaan tiedonsiirtoyhteys. Tarkkuus alle 5 cm.






= Mittaustapoja on erilaisia. Ja suhteellisessa paikanmäärityksessä korkeus saadaan kyllä cm-luokkaan, mutta määritys kestää aikansa. Eli GPS ei suoraan ole käyttökelvoton korkeuden määrityksessä, paitsi tietysti absoluuttisessa GPS:ssä. Nyt puhun maanmittausnäkökulmasta.
Suhteellisen paikanmäärityksen staattinen GPS-mittaus tuottaa maanmittaustarkoituksissa käyttökelpoista cm-luokan korkeustietoa runkopisteille ja käyttökiintopisteille. RTK-mittauksessa(edelleen suhteellinen paikanmääritys) korkeustieto on käyttökelpoista, mutta käytännössä virhe on 10cm luokkaa.
Muistakaa muuten että GPS:n virheisiin vaikuttaa ennen kaikkea satelliittien asema ja maaston esteet(rakennukset, puusto, mäet, jns.). GPS ei missään nimessä ole autuas armas systeemi. Odotellaan Galileota.
Ai niin...GPS ja kulakkien Glonass kulkevat meidän laitteissa käsi kädessä. Osaa ne muutkin kuin jenkit.

[Simo Piiroinen]

GPS -paikanmääritys jaetaan absoluuttiseen, differentiaaliseen ja suhteelliseen paikanmääritykseen.

Variometri- ja nopeusmittaustoiminnoissa ei oikeastaan puhuta paikanmäärityksestä ( korkeusmittauksessa kylläkin ).  Vaakanopeusmittaus on
GPS:llä helpompaa, koska satelliitit tuppaavat olemaan lähellä horisonttia ( vrt. nopeuden mittaus tutkalla ). Pystysuoran nopeuden tarkkaan
mittaamiseen GPS-järjestelmällä tarvitaan hyvää tuuria ( satelliitteja sopivasti yläviistossa ). Tämän vuoksi GPS:n variometri tarvitsee avukseen
painemittauksen. Ainakaan minun GPS ei mittaa nopeutta kahden paikannustiedon välisen kukuaikaeron mukaan vaan havaitsemastaan jatku-
vasta liikkeestä satelliitteihin nähden.  

Simo Piiroinen
 

[Simo Piiroinen]

Kun lentäjä on lentävinään jollain korkeudella, hän itse asiassa lentää tietyllä painepinnalla.
Jos painekorkeusmittarissa voi asettaa QNH paineen, siis ei nollata vaan asettaa korkeusmittauksen peruspaineen, silloin on mittari mahdollista saada lekokäytöön.

Kummastakohan aiheutuu suurempi virhe, GPS:n näyttämän ja painepinnan erosta vai normaalin korkeusmittarin
epätarkkuudesta? Olen kyllä käyttänyt korkeusmittarin joskus aneroidikokeessa, mutta en nyt muista, paljonko
mittari sai heittää. En mieti nyt mitään säännöksiä vaan ajattelen asiaa lähinnä teoreettisesti.

Simo
 

[Matti Rissanen]

Ainakaan minun GPS ei mittaa nopeutta kahden paikannustiedon välisen kukuaikaeron mukaan vaan havaitsemastaan jatku-
vasta liikkeestä satelliitteihin nähden.

Kaikki vastaanottimet ei varmaankaan toimi samalla tavalla, mutta yleensä nopeus mitataan kulkuaikaeron mukaan. Jatkuva liikekin tarkoittaa sitä, että vastaanotin käyttää jatkuvasti neljän satelliitin dataa. Eli mittaus on tavallaan jatkuvasti päällä, siitä vain käytetään eri nimeä. Vaikka siis vastaanotin ei näytäkään sijaintia tai koordinaatteja, paikantaa se silti koko ajan. Kyse on vain useista peräkkäisistä havainnoista ja näiden keskiarvoista. Satelliitin "tutkaus" on siis ihan yhtä ja samaa vaihe-erojen vertailua.

Mitä matalalla horisonttia lähellä olevien satelliitteihin tulee, eivät ne anna hyvää dataa. Pidempi signaalin kulkema matka ilmakehän läpi suurentaa ilmakehän aiheuttamaa virhettä, jolloin mittaus on myös herkempi sen vuorokautiselle vaihtelulle.

GPS:n tarkkuus ei tule pelkästään siitä, että satelliitit ovat lähellä horisonttia, vaan siitä että satelliitit muodostavat maahan nähden hyvän mittausgeometrian. Paikannus perustuu vähintään neljän satelliitin C/A-koodin vaihe-eron havaintoon, jolloin on edullista kun satelliitit muodostavat tasaisen kuvion. Kokeilkaapa itse esim. kahdella mittanauhalla seuraavaa kaarileikkausta:

Oletetaan koordinaateiltaan tunnettujen pisteiden väliksi 20m. Mitattava piste asetetaan suoralle linjalle näiden väliin. Suoritetaan havainto molemmilta pisteiltä mittanauhalla. Tällöin virheen suuruus vaikuttaa suoraan laskettuun pisteen sijaintiin. Mitä suurempi mittavirhe, sitä suurempi hajoama sivusuunnassa. Mitataanpas piste niin, että kaikki kolme pistettä muodostavat kolmion jolloin taitekulma mitattavalta pisteeltä kiintopisteille on 90 astetta. Tällöin virheen aiheuttama hajoama on pienempi, ja samalla hajontakuvio on symmetrisempi jolloin piste voidaan myös paikantaa helpommin. Vastaavasti liian terävä leikkaus aiheuttaa etäisyyssuuntaisen virhekuvion.
Mitä useampi havainto hyvällä leikkausgeometrialla, sitä tarkempi määritys.



Mitä korkeushavaintoihin ja niiden virheisiin tulee....
GPS:n tuottama z-koordinaattilukema on yleensä korkeus vertailuellipsoidin pinnasta. Tämä pinta on hieman eri tasoilla esimerkiksi WGS84-ellipsoidissa ja  Hayfordin ellipsoidissa. GPS-järjestelmän tuottama korkeuslukema on lähtökohtaisestikin hieman X- ja Y-koordinaatteja epätarkempi, koska ellipsoidi on aina enemmän tai vähemmän teoreettinen.

[Markku Hiedanpää]

Kun lentäjä on lentävinään jollain korkeudella, hän itse asiassa lentää tietyllä painepinnalla.
Jos painekorkeusmittarissa voi asettaa QNH paineen, siis ei nollata vaan asettaa korkeusmittauksen peruspaineen, silloin on mittari mahdollista saada lekokäytöön.

Kummastakohan aiheutuu suurempi virhe, GPS:n näyttämän ja painepinnan erosta vai normaalin korkeusmittarin
epätarkkuudesta? Olen kyllä käyttänyt korkeusmittarin joskus aneroidikokeessa, mutta en nyt muista, paljonko
mittari sai heittää. En mieti nyt mitään säännöksiä vaan ajattelen asiaa lähinnä teoreettisesti.

Simo

Ilmanpaine

Korkein 1066 hPa Helsinki 22.1.1907
Alin 940 hPa Rauma Kuuskajaskari 27.2.1990

Lähde: Ilmatieteen laitos, ennätysrekisteri 9/2000.

Eli 126 hPa paine-eroja on havaittu suomessa ja tämä merkitsisi 1008 metrin (3305 ft) korkeuseroa samalla QNH asetuksella.
Joten siinä menisi porrastukset pahasti pieleen, jos painekorkeuksilla lentävien koneiden seassa lentäisi yksi gps-korkeudella.

Lisäys
Korkeusmittareiden tarkkuusvaatimukset löytyvät:
http://www.lentoturvallisuushallinto.fi/ju.../m/aim11_07.pdf
http://www.flightsimaviation.com/data/FARS...rt_43-appE.html

[Simo Piiroinen]

Korkein 1066 hPa Helsinki 22.1.1907
Alin 940 hPa Rauma Kuuskajaskari 27.2.1990

Lähde: Ilmatieteen laitos, ennätysrekisteri 9/2000.

Eli 126 hPa paine-eroja on havaittu suomessa ja tämä merkitsisi 1008 metrin (3305 ft) korkeuseroa samalla QNH asetuksella.

Eli siis jos oli lentänyt Helsingistä matkalentona Raumalle ja pysytellyt ilmassa 83 vuotta,
GPS:llä olisi tullut 1008 metrin korkeusvirhe :-)

Simo
 

[Markku Hiedanpää]

Korkein 1066 hPa Helsinki 22.1.1907
Alin 940 hPa Rauma Kuuskajaskari 27.2.1990

Lähde: Ilmatieteen laitos, ennätysrekisteri 9/2000.

Eli 126 hPa paine-eroja on havaittu suomessa ja tämä merkitsisi 1008 metrin (3305 ft) korkeuseroa samalla QNH asetuksella.

Eli siis jos oli lentänyt Helsingistä matkalentona Raumalle ja pysytellyt ilmassa 83 vuotta,
GPS:llä olisi tullut 1008 metrin korkeusvirhe :-)

Simo

Näinkin voi asian tulkita ;-)

[Simo Piiroinen]

Kaikki vastaanottimet ei varmaankaan toimi samalla tavalla, mutta yleensä nopeus mitataan kulkuaikaeron mukaan. Jatkuva liikekin tarkoittaa sitä, että vastaanotin käyttää jatkuvasti neljän satelliitin dataa. Eli mittaus on tavallaan jatkuvasti päällä, siitä vain käytetään eri nimeä.

Tässä puhumme ilmeisesti samasta asiasta eri nimityksillä. Minä katson aihetta lähinnä elektronisen
mittaustekniikan kannalta, en miettien satelliittien geometrista sijaintia. Meillä ei yliopistolla aikoinaan
ollut kuin yksi satelliittimittaustekniikan kurssi, jossa käsiteltiin lähinnä erottelukykyjä ja mittausepä-
tarkkuuksia. GPS-järjestelmä oli tuolloin vielä hieman kesken ( satelliitteja oli taivaalla vasta muutama
kappale ), joten GPS-asiaa vain hieman sivuttiin.  Ainakin Etrex Vista reagoi liikkeisiin niin nopeasti, että
tulkitsen mittauksen lähes integroinniksi. Tiedän, että se teoriassa on jaksottaista, muuta käytännössä
tuntuu "jatkuvalta". Minulla on myös Garmin Geko, joka ei mittaa nopeutta lähimainkaan niin hyvin kuin
Etrex Vista.  

Simo
 

[Simo Piiroinen]

Tutkin vielä Etrex Vistan valikoita.  Asetus - System -valikosta löytyi mahdollisuus kytkeä automaattinen kalibrointi pois päältä.
Korkeusmittarivalikosta voidaan syöttää korkeus käsin.  Mikäli automaattinen kalibroiti tässä tarkoittaa kalibrointia GPS:llä,
kytkemällä aut.kalib. pois päältä korkeusmittari mielestäni muuttuu toimimaan pelkän barometrin avulla, joten tällöin toiminta vastaisi
normaalin korkeusmittarin toimintaa. Kalibrointi voitaisiin silloin suorittaa erikseen lentämällä hyvällä säällä eri korkeuksissa GPS-
kalibrointi päällä, jonka jälkeen em. toiminto otettaisiin jälleen pois päältä. Tällöin aneroidikoetta ei teoriassa ( en siis nyt puhu
ilmailumääräyksistä ) tarvitsisi tehdä koskaan. Menetelmä olisi lisäksi todennäköisesti tarkempi kuin lentokonehuollossa tehtävä
aneroidikoe.  
 
Simo  
 

[Mikko Kartano]

Etex Vistaan saa myös melko hyvät kartat ( Suomen maantiekartat, GT-kartat ja nykyisin jopa maastokarttoja )...

Lisäänpä vielä, että cGPSMapper:in avulla (ilmaisversio riittää) voi karttapohjallisiin eTrexeihin tehdä omia karttoja, siis myös ilmailukarttoja. Itse urakoin omaan eTrex Legendiini reilu vuosi sitten talven tymäkeleillä koko EFESin, noin niinkuin VFR-pilotin näkökulmasta eli sisältäen ilmatilarajat ja lentopaikat sekä korkeimmat lentoesteet. Vaikka peruskarttapohja onkin jo sinällään mukava, niin tuo on vielä hieman mukavampi. B) Minulta siis myös ääni Garminin suuntaan.

-m

[jkph]

GPS-korkeustieto on aika lailla huihai-luokkaa. Korkeus ei perustu todelliseen merenpintakorkeuteen, ja järjestelmän tarkkuus korkeuden suhteen on mitä sattuu. Vaakatasossa luvattu tarkkuus silloin kun systeemi sattuu toimimaan +-32m, korkeustasossa +-70m about... Todellisuudessa vaakaan alle 10m, korkeussuuntaa voipi katsoa jatkuvaa seurantaa vaikka täältä: http://www.mrsoft.fi/gpsalt.htm , antenni kiinteässä paikassa. Eihän kukaan aikuisten oikeasti käytä GPSsää korkeusmittarina?

PS omat havaitut ilmanpaineen vaihtelut neljän vuoden aikana 1047-960hPa..

[Matti Rissanen]

GPS-korkeus on yleensä korkeus vertailuellipsoidin pinnasta. Ei sitä olekaan suunniteltu korkeustiedon ilmoittamiseen. Järjestelmän toisinaan heikohko tarkkuus(tosin ilmailuun riittävä) taas johtuu siitä että havainnot saadaan tarpeeksi nopeiksi harrastajille. Jos halutaan tarkka sijainti, ja TARKKA KORKEUS, kyllä se saadaan. Kojeen tarvitsee vain luodata useampaa satelliittia, suorittaa painopistelaskenta ja maksaa kymmenkertaisesti käsi-gps:ään verrattuna.

Ja siihen datan laatuun vaikuttaa AINA satelliittien asema taivaalla. Huono geometria=sijainnilla(korkeustiedolla) voipi pyyhkäistä suoraan p.....tä.  

[Simo Piiroinen]

GPS-korkeustieto on aika lailla huihai-luokkaa.

Olen viime vuosien aikana ajanut moottoripyörällä kymmeniä tuhansia kilometrejä
etelä-Norjassa. Siellä teiden korkeusvaihtelut ovat todella suuret. Minulla on MP:n
kojetaulussa kiinni Etrex Vista, jota käytän korkeus- , nopeus- ja trippimittarina
sekä variometrinä. Teiden varsilla on mitattua korkeustietoa välillä 0...1400 m.
Etrex Vista ei ole koskaan heittänyt yli kymmentä metriä noista lukemista!
Ilmeisesti Etrex Vista koko ajan jotenkin integroi GPS-korkeustietoa ja säätää
sen avulla barometrista saatavaa korkeustietoa. Siis hetkellinen GPS-korkeustieto
ehkä on " huuhaata" , mutta sopivasti käsiteltynä mielestäni riittävän tarkkaa.

Simo Piiroinen    

[jkph]

GPS-korkeustieto on edelleenkin huuhaata. Ei nykyisellään kelpaa ilmailukäyttöön, jos joku käyttää sitä siihen, en haluaisi olla lähellä. Katsokaapa Miukun lähettämistä linkeistä vaatimukset korkeusmittarin tarkkuudelle. "Oikeassa" (jos on maksavia matkustajia kyydissä) GPS piti olla kaikivoipa ja mitään muuta ei tarvittaisi, villeimpien unelmien mukaan tänä päivänä pelkästään GPS:n avulla pitäisi voida lentää jokaiselle korpikentällekin CAT 3c-lähestymisiä, ei ikinä. Hyvä kun päästään normaaleihin ei-tarkkuuslähestymisiin. Ongelmina ovat GPSn epäluotettavuus, käyttöoikeus armosta, eikä järjestelmää ole speksattu siviili-ilmailun vaatimusten mukaisesti. Ja ominaisuuksiin kuuluu korkeustiedon riittämätön tarkkuus. Apuna myös joskus tulevalle Galileolle on ilmailun kannalta vasta koekäytössä oleva EGNOS Euroopan alueella, korkeustiedon tarkkuus lisääntyy huomattavasti, mutta kun ainuttakaan ilmailuun hyväksyttyä vastaanotinta ei ole olemassakaan.. Eri juttu on vielä paikalliset differentiaalijärjestelmät kenttäkohtaisesti, muutama on vasta koekäytössä, tällä voisi päästä liki nykyistä ILSsiä, mutta edelleenkin ongelma on puuttuvat hyväksytyt vastaanottimet.. Ja uudestaan, eihän kukaan aikuisten oikeesti käytä gepsua korkeusmittarina?

[Simo Piiroinen]

Ja uudestaan, eihän kukaan aikuisten oikeesti käytä gepsua korkeusmittarina?

En ole väittänyt käyttäväni GPS:ää korkeusmittarina lentokoneessa. Autossa, moottoripyörässä ja
mönkijässä käytän sitä jatkuvasti. En tiedä, onko em.  käyttö " aikuisten oikeesti " korkeusmittari-
käyttöä, mutta ainakin minun kokemusteni mukaan ( ehkä yht. 200 000 km Etrex Vistan kanssa )
korkeustieto on ollut sangen luotettavaa. Ainakin merkittävästi luotettavampaa kuin se, että  
lentokoneen mittari on väittänyt laskeutumisen jälkeen olevansa 200 jalkaa maan pinnan  
alapuolella.  Kyllä minulla lentokoneessa on ihan "oikea" korkeusmittari, jolle on tehty aneroidikoe
alle 2 vuotta sitten. Silti, Garmin Etrex Vistalla pystyn mittaamaan EFLL:n pinnan korkeuden
toistettavasti paremmin kuin 5 metrin tarkkuudella. Sitä en pysty tekemään sillä " oikealla "
korkeusmittarilla. Nyt puhun korkeuden mittaamisesta merenpinnan tasosta " oikeasti " ,
en siis eri painepinnoilla lentämisestä.  Kaikilla GPS:illä moinen mittaus ei onnistu. Minulla on
itsellänikin yksi " lasten " GPS ( Garmin Geko ), josta puuttuu barometri. Ei sillä voi mitata korkeutta
yhtä luotettavasti kuin " aikuisten " GPS:llä, jossa on myös barometri ( esim. tuo Etrex Vista ).
 
Simo