Siipikankaiden neliöpaino?

[4trade]

Osaako kukaan täällä antaa valistunutta arviota siipikankaan neliöpainosta maalattuna? Kyse on kutistekankaasta,ultran nopeuksille sopivasta paksuudesta (mikä on sopiva paksuus? VNE 145 kmh, MTOW 450 kg) Kangas maalattuna normaalisti: pohjat, 2 kerrosta uv suojaa ja autoväreillä pinta. Riittääkö noilla nopeuksilla pelkkä liima kaariin vai tarvitseeko ne ommella lisäksi?

[taotao]

Ainakin fissereissä riittää...eikä ole ollut ongelmia..kunhan se tehdään oikein
Samoin noissa keveissä käy se ohuempi kangas!

Timo

[Aki Suokas]

Yks perusopus AC 65-15A  chapter 3, joka käsittelee kangaspäällystystä ei määrittele kankaan painoa, vaan kankaan lujuuden. Reunaehtoina on siipikuormitus ja VNE.

Tuollaiseen värkkiin (olettaen että siipikuormitus on <39 kg/m²) tarvitaan päällystekangas jonka lujuus on 50 naulaa/tuuma. (Grade A olisi tukevampi, jolta edellytetään 80 lbs/in).
Riippuu sitten kankaan valmistajasta minkä painoista siitä tulee. Mutta yleensä 2,7 oz/sqyd (= 114  g/m²)  laatu kattaa Grade A vaatimukset.
Joten arvaus olisi että 1,8 oz/sqyd (= 61 g/m²) kävisi sulle.

Maalilla sitten saat lisättyä painoa aina 300 g/m² asti ilman että maalipinta näyttää edes paksulta.
Maalikalvo on esim autoissa noin luokkaa 0,1 - 0,2 mm ja kun kuivan maalin tiheys on noin 1,6 (vähän väristä riippuen), niin siitä se tulee eli autossa maalin paino haarukassa 160 - 320 g/m².
Eräs nyrkkisääntö on että maali painaa 3-4 kertaa sen mitä kangas!


Eli painoa katsellen, sillä kankaalla ei ole mitään merkitystä, painavampi kangas jos pinta on parempi tuottaa keveämmän kokonaisuuden.

[4trade]

Kiitos Aki! Tuolla kankaan painoerolla ei siis juurikaan ole merkitystä,joten on viisaampi ottaa vahvempi kangas mikäli sillä saa paremman pinnan aikaan. Maalipainot menee sinne yläpäähän, tarvitsen paljon UV suojaa koska konetta tullaan säilyttämään ulkona enimmäkseen. Riittääkö kaksi kerrosta UV väriä em tapauksessa (ruiskulla maalattuna)? Tarvitseeko automaalit jonkin pohjavärin UV värin päälle? Toiset sanoo että ei tarvitse,toiset väittää tarvitsevan. Onko tuosta kenelläkään täällä kokemusta?

[Kari Aspiola]

SUIO järjestää silloin tällöin päällystyskursseja, joissa tehdään oikean lentsikan runko-, siipi- ym osien kangasverhouksia. Muistaakseni aiheesta on painettu joku suomenkielinen materiaalikin(?). Opisto kyllä järjestää kurssin kun tarpeeksi moni sellaista haluaa.

Voinet kääntyä luottamuksella Saariston Penan (ko päällystekurssien vetäjä) puoleen kysymyksesi kanssa, hän on erikoistunut siihen alaan.

http://www.urheiluilmailuopisto.fi/koulutus_ilmoittaudu.htm

[4trade]

Kävin tuon kurssin kymmenkunta vuotta sitten, en vaan löytänyt painoa valmiille pinnalle mistään vanhasta koulutusmateriaalista ja täältähän tuo tieto löytyi oitis! Kurssi on muuten mainio, suosittelen sitä jokaiselle jolla alkaa olla aika kankaiden vaihtoon.

[Aki Suokas]

Ei sitä tietoa olekkaan siellä materiaalissa.
Penan kanssa tänä kesänä on mittailtu erinäisiä valmiista koneesta otettu näytteitä, ja keveällä kankaalla ja hyvin ohuen näköisellä maalauksella neliöpainoksi saatu 270 g/m².  Ja siitä ylöspäin sitten.

[Markku Koivurova]

Pengoin tuossa arkistoja ja löysin Atolin siivestä kärkivälin lyhennyksen yhteydessä irti leikatun n. puolen neliön rätin palan. Sen neliöpainoksi tulee 224g (pala on tallessa ja punnittavissa). Kysymyksessä on 1.87 oz/sq yd (n. 63g/m2) polyesteri (Stits) ja lakkaukset tehtynä Sitsin omilla aineilla. Maaliksi tuli auto- akryyli kaksikerrosmenetelmällä, pohjamaalia en muista mutta maalin sekaan laitettiin muistaakseni 30% joustoainetta. Kone seisoi kolme vuotta ympäri vuoden ulkona ennen kärkivälin lyhennystä. Tässä ajassa ei tapahtunut vielä havaittavia muutoksia.

[4trade]

Monet automaalarit eivät enää kuulemma käytä tuota joustoainetta maalatessaan muoviosia, koska nykymaalit kestää muovin elastisuuden. Mitenkähän on ilmavirrassa rummuttavan siipikankaan laita?? Onko kellään kokemuksia asiasta?

[Aki Suokas]

Taitaa olla maalaaminen melko epämääräistä tiedettä. Meidän mittaukset tehtiin yhdestä ja samasta siivestä otetuista näytepaloista. Niitä oli viisi.
Kevein palanen oli semmoinen, jossa oli vielä kanttinauha poikki sen näytteen. (josta neliöpaino oli samaa luokkaa kuin mitä Markku tuossa kertoo).
Keveimmän ja painavimman näytteen välinen ero oli lähes 100 g/neliö. Ja silmämääräisesti kaikki tuntuivat melko samanlaisilta!  Ja kun siipi oli tehdastekoinen, niin maalaaja on ollut ns ammattilainen, joka maalaa kangaspäällysteisiä koneita joka viikko!

Eli maalatun kankaan painoon kannattaa laittaa aika iso +/- kerroin mukaan.

[Vesa Pehkonen]

Viimeisessä tekemässäni pinnoituksessa käytin kaksikomponentti PU-maalia niin, että pohjustuksenkin tein voimakkaasti ohennetulla pintamaalilla joustoaineen kanssa.
Levitys lyhytnukkaisimmalla mohair-telalla. Pintamaalaus samoin, mutta ohennetta vähemmän. Kokemus positiivinen:
- Pintamaalin tarve vähäisempi kun pohja on jo samaa sävyä.
- Ruiskulla maalin määrän hallinta on hyvin hankalaa, telalla saat maalin määrän ja paikan tarkkaan määriteltyä ja mikä parasta homma on siistiä ja hyvin tehtävissä omassa työtilassa.
- "Pinhole" ongelmaa ei tullut ollenkaan.
Tässä tapauksessa tavoitteena oli keveys ja paino jäi alle 200 g/m2.

Lujimmilla maali on liimasauman vieressä kun kankaassa tapahtuu pientä taittoa koko ajan, itse en joustoainetta jättäisi pois.
Liimana käytän vesiohenteista lateksiliimaa. Kun kangasta liimataan metalliin pitää liiman jäädä joustavaksi. Tätähan "Amerikanliimat" eivät tee, ovat jäänet jälkeen liimakehityksessä.
- Liimojen reaktioaika on niin lyhyt että huolellisen työn tekemisessä on ongelmia.
- Liima kovettuu lasimaisen kovaksi ja antaa varsinkin irtirepäisyn suhteen heikon liitoksen.
- Voimakkaat ohenteet ongelma työssä ja liiman kuljetuksessa.
Onneksi siipikankaissa esiintyy leikkausvoima suurimpana voimakomponenttina ja liimalta ei suurien leikkauspintojen takia kovin paljoa vaadita.

Ihmettelen miksi nykyaikaiset maali ja liimat ole jo laajemmin käytössä.

[Toma]

Moro Vesa,

Kerro hieman merkkejä noista sinun käyttämistä "mömmöistä" kuulostaa mielenkiintoiselta, eteenkin tuo liima...

[Vesa Pehkonen]

Automaalien kehitys on ollut niin nopeaa että harrastajalle perässä pysyminen on haasteellista. Vieläkin paljon käytetty menetelmä: pohjamaali - vesiohenteinen väripasta - ja sen päälle lakkaus.
Ei oikein minun mielestä sovi kankaiden maalaukseen, vaikka yksi kone on niin maalattu ja hyvin kestänyt. Kuulin hiljattain aivan uusista vesiohenteisista maaleista joita alan miehet voisivat
valaista paremmin. Teollisuusmaalit soveltuvat mainiosti ja niissäkin on vesiohennus tullut jopa parhaisiin korroosionestomaaleihin, jonka voi käydä toteamassa valmistajien kotisivuilla.

Sain kankaiden liimaukseen 3M: n vesiohenteista lateksiliimaa Kanadasta. Aluksi oudoksutti kun se on ominaisuuksiltaan täysin erilaista kuin tunnetut jenkkiliimat. Pienen totuttelun jälkeen
totesin että vanhat liimat voi unohtaa. Vielä en ole liimaa meiltä löytänyt mutta otin KIILTOon yhteyttä ja sanoivat heiltä löytyvän vastaavia liimoja. Kun saan aikaiseksi lähetän heille
näytteen ja antavat sitten sopivan liimatyypin. Sanoivat että metallin ja polyesterikankaan liimaus onnistuu useammallakin vesiohenteisella liimalla.
Ei ole liuotinhöyryjä ja liima antaa työskentelyaikaa ilman turhaa hosumista. Liimaa voi käyttää myös alumiiniputkien korroosiosuojana. Tein kokeen myös vesieristeenä kahden
lasikuitumaton välissä ja en havainnut eroa aukirepäisyvoimassa eristetyn ja eristämättömän kerroksen välillä.

[JuhLa]

Rakennusalalla ollut sama kehityssuunta: vesiohenteiset vallanneet vahvasti alaa. Muistan ensimmäisen herätykseni, kun parisenkymmentä vuotta sitten asiantuntijamestari totesi, että "lateksi voitti peltikattomaalikokeen Suomenlinnassa" (RK-kattomaali).