Extruded Polystyrene open cell -vaahto?

Aloittaja Karoliina, joulukuu 03, 2008, 07:06:41

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Karoliina

Hei,

Olen pitkään ihmetellyt että missä myydään Euroopassa tätä foamia. Täällä on myynnissä Finnfoamin sekä DOW:n close cell -vaahtoa,
mutta tätä "floatation billet" -foamia (extruded open cell) ei tunnu löytyvän mistään.

Tässä linkki Aircraft Sprucen tuotteeseen:
http://www.aircraftspruce.com/catalog/cmpages/polystyrene.php
Tässä on sama Wicksiltä:
http://www.wicksaircraft.com/catalog/product_cat.php/subid=9800/index.html

Tämän vaahtolevyn tyypillisiä ominaisuuksia ovat hyvä kuumalankasahattavuus ja hyvä työstettävyys - minulla on jonkin verran
ko. foamia (joka on peräisin kaiketi Wicksiltä alunperin), ja se olisi loistava materiaali esim. muotin tekoon, lennokin siipiin jne. Tietääkö
joku että saako sitä Euroopasta?

Tässä aineessa on myös "salaisuus", miksi Rutanin canardit eivät paina kuin synti umpivaahtosiivillä, ja samalla yksi syy miksi
esim. Cozyn speksipaino 1050 lbs ylittyi eräällä tältä puolelta rapakkoa -rakentajalla melkein 1000 lbs. Umpivaahtosiivet painavat paljon jos vaahto
on liian painavaa varianttia (=DOW tai Finnfoam -vaahto) ja niinikään kaikki closed cell -vaahdot ovat liian painavia, ja
Euroopassa tunnutaan myyvän pelkästään closed cell vaahtoa
sekä expanded polystyrene vaahtoa (=styrox), jota taas on huonoa. Nyt olisi tarvis löytää lähimyyjä extruded polystyrene open cell -vaahdolle.

Avosoluisuus on niin tarkka määrite kuin ACS ilmoittaa, mutta ainakin solurakenne on isokokoista ja materiaali imee jonkin verran vettä tai epoksia, ja laminoidessa
se täytyy paklata hyvin.

t: Karoliina


Aki Suokas

katso luupilla.
Onko se todella nimen mukaisesti avosoluista  (ts imee vettä kuin sieni)?
Aki
------------------------------------
www.hooteehoo.org, www.air-r-c.info, www.windcraft.fiwww.eurofox.fi

Karoliina

#2
Joo, imee vettä ja epoksia tai ihan mitä tahansa nestettä.
Kastelin kerran pienen palan tuota vedellä ja paino lisäntyi merkittävästi - heittolennokki jossa foami oli kiinni sai sen jälkeen
kivimäisiä liito-ominaisuuksia ennen kuin kuivui auringossa.

Tässä vaan olen kokeillut yhtä ja toista materiaalia mistä saisi tehtyä helpoiten muotin mallineen, ja tähän mennessä hintatilavuusuhteeltaan
ja työstettävyyshelppoudeltaan paras on ollut extruded polystyrene large cell - vaahto. Tämä ei ole mitään aircraft quality -vaahtolevyä joka maksaa omaisuuden
vaan superhalpista. Olen pohtinut tätä siltäkin kantilta, että jos esim. CNC-koneella työstää mallineen blokista, mikä materiaali olisi edullisin.
Umpipuusta esimerkiksi tulisi varmasti tarkka kertalaakilla, mutta sitä ei voisi halvaksi kehua ja painaisi kuin synti, tarvitsisi aika kovan hallinosturin sen siirtämiseen.

Small closed cell -vaahto on vaikeampaa työstää ja
se mm. sulaa helposti esim. hiomakoneen alla ennen kuin siitä saa halutun muotoisen. Lisäksi tuo DOW:n foam ja Finnfoam molemmat käpristyvät
kuumalankasahatessa jonkin verran, missä tuo USA:sta lähtöisin oleva kama kuumalankaleikkautuu täydellisesti. Mistään tarkkuusfoamista tosin
ei voi puhua (ilman paklausta) ja materiaali kolhiintuu erityisen helposti. Aine vaan on mukavan rouhevaa työstää monella tavalla, ja sitä saa isoina
blokkeina (DOW:n foamia ei saa kovin paksuina levyinä, ne ovat aina siis levyjä, eikä blokkeja). Parista isosta vaahtoblokista saa esim. täysikokoisen koneen
rungon muotin mallineen (materiaalin säästämiseksi tai painon vuoksi ei tarvitse tehdä siitä onttoa) missä DOW:n foamia pitäisi liimata kasaan iso pino,
ja sen kanssa pitäisi melkeimpä tehdä ontto malline, muuten sitä ei jaksa käsivoimin siirtää. Mitä olen vertaillut työstettävyyttä, minun mielestä
tätä materiaalia on mukavampi työstää kuin uretaanivaahtolevyä.


Mikko Nikunen

Finnfoamin käyristyminen johtunee "nahkasta" levyn molemmin puolin. Styroksissa sitä ei ole joten se pysyy paremmin suorana.

Finnfoam on ihan hyvä mallineiden rakennusmateriaali. Sen työstäminen onnistuu parhaiten Mirkan kehittämällä abbrass (tai jotain sinne päin) hiontapaperilla. Se on jonkinlaista metalliverkkoa. Ei tukkeudu helposti ja kestää pitkään. Paineilma puolelta löytyy pyöröhiomakoneita, joiden pyörimisnopeus on matala mutta vääntöä riittää, erittäin hyvä kapistus finnfoamin muotoiluun.

Uretaani vaahtolevy on myös mainio materiaali, helppo työstää,pölyää pahasti mutta päälle voi laminoida suoraan polyesterillä joka on halvempaa mikäli ollaan tekemässä suuria mallineita.

Ei kain noissa levyissä voi olla suuria eroja jos on open tai closed cell, ominaistiheyshän sen painon määrää. Kyllä tuossa 1000lbs ylityksessä on jotain muutakin tuunattu.

Karoliina

#4
Tuo isompisoluinen on saatavilla blokkeina eikä levyinä, työstäminen tulee vaikeaksi jos liimasaumoja on useita ja liimailussa on kova homma.

Polyesteri voisi olla kätevää muotin mallinekäyttötarkoitukseen kun epoksi on valitettavan kallista, vaikkakin se on aika inhoa kamaa
käsitellä ja työaika on turhan lyhyt. Hiottavuusominaisuuksia ei voi myöskään kehua ainakaan minun kokemusten perusteella (verrattuna esim. mikropalloihin
sekoitettuun laminointiepoksiin - polyesteriautopakkelit ovat sitten toinen juttu, niiden hiottavuus ja käsiteltävyys on hyvä, mutta ne taas maksaa
järkyttävästi ainakin pienissä erissä jälleenmyyjillä - epoksi tulee halvemmaksi jo isossa kannussa).

Uretaanivaahtolevyn suurin ongelma on että sitä ei saa ilman paperikuorrutusta mistään. Tai ainakaan en ole löytänyt Suomesta.
Joskus kysyin SPU:lta, mutta he suostuvat myymään vaan paperipäällysteisiä tai ylipäätään eivät olleet kiinnostuneet myymään
sen jälkeen mitään kun menin hölmönä sanomaan sanan "lentokone" (se on tabu jota ei saa sanoa tai kaikki pelästyy),
ja rautakauppa ei suostu tilaamaan vaikka tuoteluettelossa onkin SPU-H. Juuri kurssilla tosin sain kuulla että sitä saa
nestemäisenä 2-komponenttisena (purkissa oleva 1-komponenttinen kosteusreaktiivinen uretaani on käyttötarkoituseen täysin käyttökelvotonta kamaa,
nimimerkillä kokeiltu on), mutta jos ei halua valaa ja läträtä vaan mieluummin käyttäisi blokkeja. Eipä hirveän suuri tarjonta tunnu noilla olevan.

Kiitos vinkistä, pitää kokeilla mainitsemaasi hiekkapaperia. Painohommassa taidat olla myös oikeassa: jaksoin vihdoin konvertoida 2 lbs/cuft:n euroyksiköihin ja tulos oli 32 kg/m^3. Eli ero taitaa sittenkin olla vaan solurakenteessa, eli tuli lausuttua mutua.

jkettu

Lainaus käyttäjältä: Karoliina - joulukuu 03, 2008, 14:05:35
Kiitos vinkistä, pitää kokeilla mainitsemaasi hiekkapaperia.

Muistaakseni tuotenimi on Abranet, valmistaja Mirka.  Ei ole varsinaisesti hiekkapaperia vaan harvahkon verkon muotoon kudottua abrasiivilla pinnoitettua kuitua.  Löytyy lähimmästä rautakaupasta.

Martti Mattila

White Knight in ja ton logossasi olevan sulkapallon muodot on jyrsitty huoneen kokoisella X Y Z jyrsimellä.
Suunnitteletko jotain samanlaista operaatiota. Onko suomessa isoa 2m.x2m.x2m. tai isompaa jyrsintä
jonka voisi ohjelmoida.Kysyn vaan.Ois jännä tehdä semmoinen jyrsin.sitten vaan mitat pienoismallista
tunnustellen,vaikka oppilastyönä teetäen Turun Ammattikorkeassa.Ja eikun jyrsimään He 162 muotoista
plugia tai jotain muuta älytöntä, mutta hauskaa.Mikä ei valmistu Ikinä.

PeSo

Näiden vaahto-/solumuovirakenteisten mallien ja muottien osalta kannattaa ehkä vilkuilla hieman tuonne veneenrakennuksen puolelle.

Pietarsaaren lähellä toimiva Scan Mould Oy valmistaa kookkaita malleja, muotteja, lestejä ja plugeja 5-akselisella CNC-jyrsinkoneella. Suurin työalue on 12,5 x 4,5 x 2,0 m. Työstötarkkuus on tarvittaessa jopa 0,02 mm luokkaa. He voivat työstää myös isompia malleja, mutta silloin mallit tehdään useammassa osassa. Scanmouldin kotisivut www.scanmould.fi ovat parhaillaan uudistumassa, joten siellä on tällä hetkellä vain perusasiat yrityksestä.

Ruotsissa Kopparbergissa on myös yksi tämän alan yritys, Macromould Ab. Heillä on kolme 5-akselista CNC-jyrsinkonetta. Näiden suurimmat työalueet ovat:

5,9 x 3,2 x 1,3 m
25,5 x 6,2 x 2,5 m
21,2 x 5,3 x 2,6 m

Macromouldin kotisivuilta www.macromould.se löytyy kohdasta Fräsning / Båtbranschen hyvä selostus muotinvalmistuksen vaiheista ja käytetyistä materiaaleista.

Ehkä nämä linkit auttavat hieman eteenpäin kaikkia mallien ja muottien kanssa tuskailevia.

mattir

Iso viisiakselinen jyrsinkone löytyy myös ainakin Arteknolta Kangasalta. Mittoja en muista mutta veneen muotti tulee kerralla. Ongelmana näissä isoissa koneissa on yleensä konetunnin hinta. Lisäksi aihion esivalmistelu ja raaka-ainekin maksaa jotakin. Ohjelmointityökin ottaa jokusen tunnin.

Jos ei asevelihintaan onnistu projektia saamaan läpi niin malli kyllä syntyy mutta rahaa kyllä palaa helposti luokkaa tonneja. Pinnan laatu on suoraan verrannollinen koneistusaikaan eli lopputuunaus kannattanee  hoitaa käsipelissä.

Jos tarkkuusvaatimukset ovat luokkaa muutama milli ja koko pysyy kohtuullisena niin aihion kääntelyllä (ns. grilli) varustettu robotti on myös vaihtoehto. Konetunti ei kauheasti maksa. Itsellä ei ole tietoa kuka tuonlaista palvelua myy ulos. Puuta noilla yleensä koneistetaan.

kate

Lainaus käyttäjältä: MaM - joulukuu 29, 2008, 01:29:04
White Knight in ja ton logossasi olevan sulkapallon muodot on jyrsitty huoneen kokoisella X Y Z jyrsimellä.
Suunnitteletko jotain samanlaista operaatiota. Onko suomessa isoa 2m.x2m.x2m. tai isompaa jyrsintä
jonka voisi ohjelmoida.Kysyn vaan.Ois jännä tehdä semmoinen jyrsin.sitten vaan mitat pienoismallista
tunnustellen,vaikka oppilastyönä teetäen Turun Ammattikorkeassa.Ja eikun jyrsimään He 162 muotoista
plugia tai jotain muuta älytöntä, mutta hauskaa.Mikä ei valmistu Ikinä.

Ei tuollaisen jyrsimen tekeminen sinänsä ole mitenkään vaikeaa tai mahdotonta. Olen Suomessakin
nähnyt joitakin joissa X-Y taso on ollut suurempikin mutta pienempi Z-akseli kun ne on olleet
plasmaleikkaukseen tehtyjä.

Oikeastaan koko homman hinta ja vaikeus riippuu ihan siitä millainen tarkkuus ja jäykkyys halutaan.
On ihan eri asia tehdä kone joka jyrsii metallia 0.02mm tarkkuudella kuin foamia millin tarkkuudella.
Lineeaarijohteissa ja kuularuuveissa kun hinta menee jotenkin kaavalla pit*lev/tarkkuus
joilei nyt jopa tarkuuteen tule jokin ykköstä suurempi eksponenttikin . Jos tyytyy foamin
jyrsintään niin 0,02mm tarkkuudesta ei taida olla hyötyä koska itse materiaali on paljon
sitä huokoisempaa.

Trapetsoidiruuveilla ei systeemin hintakaan kohonne ihan järjettömäksi. Olen tässä itse
ollut kokeilemassa miten Rhino 3D-CAD:istta saaa malleja konevrtoiduksi G-koodiksi .
G-koodiajan sitten syö tuo EMC2 niminen softa jolla taas voi ohjata noita jyrsimiä.

Tietenkin hyvän 5-akselin radat laskeva softa on vähän vaikeampi löytää, ainakaan
ihan edullisesti. 3-akselisena. Tietysti los tekee pelkästään systeemin joka laskee
3-akselisista radoista tangentien avulla ne pari akselia niin homma voisi onnistua.
EMC2 taas pystyy ihan hyvin ajamaan viittäkin akselia.

Saisikohan tuota täällä mainittua abranet:iä kiinni hiomakoneeseen ? kun sen yhdistäisi 5-
akseliseen koneeseen voisi saada aika hyvänlaatuista pintaa foamimalliin.
Siinä kaiketi sen abranetin puhdistuksen voisi hoitaa automnaattisesti paineilmanna ?

Kate

PeSo

RAHA RATKAISEE !

Vanhaa maaseudun viisautta lainatakseni: Onko siinä mitään järkeä ostaa lehmää, jos tarvitsee vain lasin maitoa?

***
ONHAN SE MAHDOLLISTA suunnitella ja valmistaa itse vaikka kunka iso CNC-jyrsinkone. On kokonaan toinen asia, onko se taloudellisesti ja ajankäytön kannalta järkevää, jos kyse on yhden tai korkeintaan muutaman satunnaisen mallin / muotin teosta omaan käyttöön. Ellei sitten kyseessä ole ns. "Pappa betalar"-case, jolloin em. näkökohdat voidaan sivuuttaa täysin epäoleellisina.

Maalaisjärjen käyttö on kuitenkin sallittua, jopa suotavaa.

Se CNC-jyrsinkone servo-ohjauksineen ja vaadittavine ohjelmineen tulee maksamaan hyvinkin uuden lentokoneen verran.

***
KAKSI ASIAA TYÖSTÖTEKNIIKASTA:

1. ROUHINTA: Tavoitteena on poistaa aihiosta ylimääräinen materiaali mahdollisimman nopeasti. Pinnanlaatu ja mittatarkkuus ovat toisarvoisia asioita tässä työvaiheessa. Rouhinnassa jätetään aihion pintaan työvara viimeistelyä varten.

2. VIIMEISTELY: Tavoitteena on saada viimeisellä työstökierroksella haluttu muoto, mittatarkkuus ja pinnanlaatu. Viimeistelyssä käytetään yleensä huomattavasti pienempää syöttönopeutta kuin rouhinnassa. Pienemmällä syöttönopeudella saavutetaan parempi pinnanlaatu ja mittatarkkuus.

***
KOLME ASIAA MALLIEN / MUOTTIEN TEOSTA SOLU- / VAAHTOMUOVISTA:

(Katso yksityiskohtaisemmat tiedot esim. Macromouldin sivuilta www.macromould.se kohdasta Fräsning/Båtbranschen.)

1. ROUHINTA: Malli / muotti rouhitaan hieman alimittaiseksi.

2. VIIMEISTELYMASSAN PURSOTUS MALLIN / MUOTIN PINTAAN

3. VIIMEISTELY: Tiiviin viimeistelymassan jyrsintä tarkalleen haluttuun muotoon, mittoihin ja pinnanlaatuun. Jos viimeistely tehdään hyvää pinnanlaatua silmälläpitäen, tällä tekniikalla päästään lopputulokseen, jolla pinnan kiillotus riittää jälkityöstöksi. Jotta tähän lopputulokseen päästään, on mallien ja muottien tekoon tarkoitettujen CNC-jyrsinkoneiden työstötarkkuus parhaimmillaan luokkaa 0,02 mm. Tätä tarkkuutta hyödynnetään vain viimeistelyssä kun tavoitteena on paras mahdollinen pinnanlaatu ja mittatarkkuus.

Suurin etu tässä menetelmässä on se, että mallia / muottia ei tarvitse enää kitata ja hioa käsityönä lainkaan. Tällä vältetään mallinteon työläin, aikaa vievin, kallein ja pölyisin työvaihe kokonaan.

***
Toki veneentekijöillä on varaa satsata tuohon mallien / muottien tekoon ihan eri tavalla, koska kyse on yleensä pitkinä sarjoina valmistettavista kaupallisista tuotteista. Yksittäiskappaleina tehtäville tuotteille malli- / muottikustannukset saattavat muodostua tällä tekniikalla korkeahkoiksi. Lopputulos on kylläkin sitten omaa luokkaansa.

***
Hyviä vaihtoehtojakin edellä kuvatulle menetelmälle on olemassa. Jos ajatellaan lentokoneen runkoa, niin rungon 3D-malli voidaan viipaloida poikkisuunnassa esim. 50 mm siivuihin. Siivujen geometriat tallennetaan 2D-muodossa tavallisiksi *.dxf tiedostoiksi. Siivut leikataan vesisuihkuleikkauksella tämän 2D-geometrian perusteella solu- / vaahtomuovilevyistä, joiden vahvuus vastaa 3D-mallin siivutusta.

Vesisuihku uppoaa huokoiseen solu- ja vaahtomuoviin kuin "kuuma veitsi sulaan voihin". Mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että näitä materiaaleja voidaan leikata vesisuihkulaitteilla tosi nopeasti, jolloin konekustannukset mallia / muottia kohti ovat vähäiset. Vesisuihkuleikkauksessa saavutettava mittatarkkuus on lisäksi aivan omaa luokkaansa verrattuna vaikkapa kuumalankamenetelmään. Lisäksi leikatut kappaleet ovat täysin suoria, eikä niissä esiinny käyristymistä, mikä on ongelmana tietyillä materiaaleilla kuumalankamenetelmää käytettäessä.

Jälkityöstön määrä tällä menetelmällä riippuu tietenkin siitä, miten paksuissa viipaleissa malli / muotti tehdään.

Menetelmä soveltuu parhaiten yksittäiskappaleille ja pienille sarjoille.

Jos tavoitteena on saada aikaan nopeasti edullinen, mittatarkka malli tai muotti lentokoneen runkoa varten, on vesisuihkumenetelmä melko optimaalinen tähän tarkoitukseen. Jälkitöitähän siinä on tiedossa kittauksen ja hiomisen muodossa jonkin verran, mutta työmäärä on kuitenkin kohtuullinen.

kate

Lainaus käyttäjältä: Pekka Soukka - tammikuu 03, 2009, 23:37:00
RAHA RATKAISEE !

Vanhaa maaseudun viisautta lainatakseni: Onko siinä mitään järkeä ostaa lehmää, jos tarvitsee vain lasin maitoa?

***
ONHAN SE MAHDOLLISTA suunnitella ja valmistaa itse vaikka kunka iso CNC-jyrsinkone. On kokonaan toinen asia, onko se taloudellisesti ja ajankäytön kannalta järkevää, jos kyse on yhden tai korkeintaan muutaman satunnaisen mallin / muotin teosta omaan käyttöön. Ellei sitten kyseessä ole ns. "Pappa betalar"-case, jolloin em. näkökohdat voidaan sivuuttaa täysin epäoleellisina.

Maalaisjärjen käyttö on kuitenkin sallittua, jopa suotavaa.

Se CNC-jyrsinkone servo-ohjauksineen ja vaadittavine ohjelmineen tulee maksamaan hyvinkin uuden lentokoneen verran.

Pätee ehkä jos on kyse suuresta metallityöstöön pystyvästä työstökeskuksesta. Joko pienen metallityöstöön
pystyvän koneen tai suuren pehmeää materiaalia työstävän koneen tekee luokkaa satasia..tonneja.
Ensimmäinen konversio nyt pienoismallimittakaavaan ( 150x150x100mm työala) Proxonin konversioon taisi
hukkua satanen. Softana on G-koodia syövä Linux-CNC EMC2 ja CAD:ina mac:issa pyörivä Rhino joka
on ihan ammattitason softa. Seuraavana työnalla on BF-20 metllijyrsin, ensiksi askelmoottoreilla
mutta kun homma toimii niin tilalle harjattomat servot. Askelmoottorikonversioon taitaa mennä taas luokkaa
parilla satasella ( kaikki osat on jo että arvio on ihan rehellinen ). Servo-ohjaimet
ja tarkemmat kuularuuvit sitten köyhdyttävätkin jo yli tonnin.

BF-20 koneen kaupallisesta konversiokitistä
http://www.optimum-machines.com/products/cnc-pc-controls-complete-and-adapter-kit/complete-and-add-on-kit-for-mi/index.html

Edullisia ohjaimia harjattomalle moottorille
http://www.granitedevices.fi/

Kotimainen harrastusprojekti josta tuli ihan kaupallinen harjaton servo-ohjain
http://www.students.tut.fi/~kontkant/bf20.php.html

Muutamalla tonnilla saa aika isoon työalaankin pystyviä koneita, näissä tosin liian pieni Z-akseli
koko koneen mallin tekemiseen

http://www.bzt-cnc.de/index.php/cat/c1_CNC-Fraesen.html/XTCsid/23a79adfb9fa0ab40f8b924e8b651b9d

Harrastelijoiden CNC-kamaa myyviä firmoja löytyy varsinkin saksasta vaikka kuinka monta.
Esimerkiksi
http://www.damencnc.com/

Tuolta voi sitten ynnätä haluamansa laisia osia mutta ei niihin lentsikan hintaa saa millään menemään.

CNC-ohjain softa
http://www.linuxcnc.org/

Rhino for mac
http://community.irhino3d.com/

Jos haluaa päästä halvalla ja toimii myös Linuxissa
http://www.inivis.com/



Kate

PeSo

Lycka till !

Jos jotakin voin suositella, niin ehkä kuitenkin kannattaa jossakin vaiheessa ottaa yhteyttä tuonne Scan Mouldiin Pietarsaareen ja sopia tapaamisesta. Vierailu voi avata silmiä monessa suhteessa. Niin mallien ja muottien tekoon käytettävien materiaalien, kuin työmenetelmienkin suhteen. Samalla saa ainakin jonkinlaisen käsityksen pehmeiden materiaalien työstöön tarkoitettujen isojen koneiden rakenteesta ja keskeisistä ominaisuuksista. Voi helpottaa merkittävästi tuon oman projektin eteenpäin viemistä.

Pari linkkiä vielä, joista voi olla hyötyä:

Recontech Oy www.recontech.fi toimii Keravalla ja heidän valikoimista löytyy mm. kohtuuhintaisia CNC-koneita ja ohjelmia.

Saksalainen Zimmermann-Bokö www.f-zimmermann.com valmistaa kookkaita portaalityyppisiä CNC-koneita, joista Styrotec-sarjan koneet on tarkoitettu huokoisten materiaalien työstöön.

Vesa Pehkonen

Eikös työstökoneen kehittely kuulu aivan muualle kuin ilmailusivuille. Jukka blokattiin vaikka hänen laitteessaan oli
sentään siivet ja asiantynkääkin löytyi, mutta 5-akselisen työstökoneen suunnittelu tuskin kiinnostaa juuri ketään.
Pekka puhuu asiaa, jos experimental koneen suunnittelu käynnistyy siihen tarvittavien työstökoneiden kehittämisellä
niin kaukana taitaa olla päivä kun istuu baanan pässä eka kertaa luomuksessaan.
Itse olen tarvinnut (osaksi aivan mielenkiinnosta) metallien työstöön laseria, lankasahaa, kipinätyöstöä, CNC-työstöä ym.
Palvelut olen aina saanut kohtuuhintaan, monesti tyyliin "olisko pari kahvipakettia liikaa?"
Hyvä vinkki ovat erilaiset oppilaitokset joissa on monesti moderni konekanta ja työ lähes ilmaista.

kate

Lainaus käyttäjältä: Vesa Pehkonen - tammikuu 04, 2009, 06:45:30
Eikös työstökoneen kehittely kuulu aivan muualle kuin ilmailusivuille. Jukka blokattiin vaikka hänen laitteessaan oli
sentään siivet ja asiantynkääkin löytyi, mutta 5-akselisen työstökoneen suunnittelu tuskin kiinnostaa juuri ketään.
Pekka puhuu asiaa, jos experimental koneen suunnittelu käynnistyy siihen tarvittavien työstökoneiden kehittämisellä
niin kaukana taitaa olla päivä kun istuu baanan pässä eka kertaa luomuksessaan.
Itse olen tarvinnut (osaksi aivan mielenkiinnosta) metallien työstöön laseria, lankasahaa, kipinätyöstöä, CNC-työstöä ym.
Palvelut olen aina saanut kohtuuhintaan, monesti tyyliin "olisko pari kahvipakettia liikaa?"
Hyvä vinkki ovat erilaiset oppilaitokset joissa on monesti moderni konekanta ja työ lähes ilmaista.

Kaikkia ei voi kiinnostaa kaikki, ei edes niinkin oienellä marginaalisektorilla kuin ilmailun experimental-puolella.
Ei täällä ole edes työstökonetta kehitelty vaan pistin pelkästään linkkejä mistä tarvittavia koneita ja ohjelmia saa.
Oletko sitä mieltä että edes experimentalejen valmistamiseen tarvittavista työkaluista ei saa kirjoittaa eikä
kertoa mistä tarvittavaa lisätietoa saa ?

Jos olet yhtään tutkinut jo olemassaolevia experimentaleja tai jopa sarjatuotettuja lentokoneita niin
huomaat pian että harva niistä on suunniteltu pelkästään aerodynamiikan ja lujuuslaskennan pohjalta
vaan suurimmassa osassa ennenkaikea käytetty valmistustekniikka on ollut se koko suunnittulen
määräävä reunaehto.

Peltikoneissa on yleensä ladonovisiivet kun siipikaarien pitää olla samanlaisia koska
trapetsoidin tai elliptisen vaatimien erilaiste siipikaarien tekeminen on vaikeaa ja alumiinilevy
ei taivu kaikkiin muotoihin ihan helposti. Sama rajoite rungossa.

Rutanin moldles-composite jota käytettiin Long-Ez:issä ja Cozy:ssä antoi paljon enemmän
vapauksia mutta vaatii ihan pirusti käsityötä. Silti, runko on edelleen helppouden takia
näissäkin laatikkomainen. Tässäkin kannattaa muistaa että Rutan suunnitteli valmistustekniikkansa
siihen aikaan kun jopa sähkökäyttöiset käsityökalut olivat harvinaisuuksia.

Käytännössä siis koneen suunnittelun yksi ensimmäinen lähtökohta on päättää minkä
valmistustekniikan ehdoilla kone tehdään. Tällähetkellä ehdottomasti parhaalta
vaihtoehdolta vaikuttaa CNC:llä tehdyt muotit ja infuusion molding.

Menetelmä vaikuttaa järkevältä vaikka tekisi vain yksittäiskappaleen. Ainakin
minä mielummin teen CNC:n kuin kulutan 2000 tuntia  eli vuoden
täysipäiväsitä hiekkapaperilla hiomista yms. Kustannuksilta, jos muutaman
tonnin pistää CNC:hen, se on hyvin pieni osuus koko koneen hinnasta.

Niimpä tässä on projektia aloiteltu aerodynamiikan ja Rhinon opiskelulla,
Karoliina teki näppärän lentokoneen suunnittelusoftan,
lisää voi lukea hänen Blogistaan  http://designaplane.blogspot.com/.

Seuraavia vaiheita on sitten tehdä CNC:llä RC-mallin muotti ja RC-malli jolla
voi testata sekä valmistusmenetelmää että itse koneen designia.
Tuon BF20:n työalieen pitäisi riittää tuohon RC-malliin.

Vielä työnalla on CFD. Sopiva softa voisi olla Openfoam, tällä ei ole mitään tekemistä (foamin==materiaali)
kanssa vaan siis open source CFD softa. Siihen ilmeisesti pitää tehdä vain lentokoneen suunnitteluun
soveltuvat pre- ja post prosessorit.

Niin tuon lentokoneensuunnittelusoftan kuin CFD:nkin suhteen tuollaista kunnollista
softaa jonka saisi harrastelijan budjetilla ei tuntunut olevan niin pitää tehdä itse
open source softa ( eihän tämä varmaan mielestäsi toki ole enempää
mikään softafoorumikaan ? )

Kate

Vesa Pehkonen

Riittävä työkalustus on edellytys rakentamiselle. Itselläni on keskivertorakentajaa parempi konekanta mutta ikäni
metallin parista leivän repineenä tiedän mikä kannattaa teettää asian osaavilla. Se kone kun ei tee vielä mitään, se tarvii
tilat, työkalut ja käytön hallinnan. Siksi ammattioppilaitoksissa opiskellaan vuosia että tuo taito saavutetaan.
Metallin, vaikkapa alumiinin työstössä väärin syötetyt parametrit tuhoavat ainakin työkalun ja mahdollisesti myös koneen.
Maksaa se vaikkapa 20 kg alumiinimurikkakin jotain joka tuon virheen takia susittuu.

Jos itsellä olisi noin kunnianhimoinen projekti toimisin kuten Pekka neuvoi. Maksat vain onnistuneesta lopputuotteesta
ja mehdolliset virheet ja materiaalitappiot maksaa tekijä. Tärkein pointti on vielä se, että keskusteluissa kokeneen
tekijän kanssa tulee aivan varmasti esille asioita joita et tiedä kokemuksen puuttuessa.
Itse olen käyttänyt maksumenettelynä työ vastaan työ. Sinulla on semmoista osaamista josta tuo mallineen jyrsijä on
kiinostunut: parhaassa tapauksessa saat jyrsityn mallin ja voit vielä kirjoittaa laskun. Näin olen tehnyt.

kate

Lainaus käyttäjältä: Vesa Pehkonen - tammikuu 04, 2009, 13:06:01
Riittävä työkalustus on edellytys rakentamiselle. Itselläni on keskivertorakentajaa parempi konekanta mutta ikäni
metallin parista leivän repineenä tiedän mikä kannattaa teettää asian osaavilla. Se kone kun ei tee vielä mitään, se tarvii
tilat, työkalut ja käytön hallinnan. Siksi ammattioppilaitoksissa opiskellaan vuosia että tuo taito saavutetaan.
Metallin, vaikkapa alumiinin työstössä väärin syötetyt parametrit tuhoavat ainakin työkalun ja mahdollisesti myös koneen.
Maksaa se vaikkapa 20 kg alumiinimurikkakin jotain joka tuon virheen takia susittuu.

Jos itsellä olisi noin kunnianhimoinen projekti toimisin kuten Pekka neuvoi. Maksat vain onnistuneesta lopputuotteesta
ja mehdolliset virheet ja materiaalitappiot maksaa tekijä. Tärkein pointti on vielä se, että keskusteluissa kokeneen
tekijän kanssa tulee aivan varmasti esille asioita joita et tiedä kokemuksen puuttuessa.
Itse olen käyttänyt maksumenettelynä työ vastaan työ. Sinulla on semmoista osaamista josta tuo mallineen jyrsijä on
kiinostunut: parhaassa tapauksessa saat jyrsityn mallin ja voit vielä kirjoittaa laskun. Näin olen tehnyt.

Ymmärrän, mitä sanot, palatakseni nyt alkuun, Karoliina kysyi ennekaikkea työstettäväksi sopivan foamin saatavuutta.
Muottia ei siis ole tarkoitus tehdä suinkaan alumiinista tai muusta metallista niin kuin nuo
teollisessa muovien puristuksessa käytettävät muotit tehdään vaan todellakin edullisesta foamista.
Foamissa harjoittelu ja pakollisen suden ja sekundan tekeminen ei paljoa maksa varsinkin kun
homma aloitetaan pienemmässä mittakaavassa.

Todennäköisesti valmistusprosessia täytyy hioa sitäkin aika monta iteraatiota ennen kuin täysimittainen kone on tehty.
Sen näkee montako ( sataa ?) erilaista muottia on lopulta joutunut tekemään ennen kuin valmis täysimittainen kone lentää.
En siis tarkoita että monta sataa sutta vaan jokaiseen (malli)koneeseen menee monta muottia ja vaikka muotti
onnistuisi teknisesti niin jossain muussa voi olla vikaa.

Metallin työstön suhteen tyvestä puuhun mennään, olkoot ammattilainen tai harrastaja eikä moninmutkainen 3D muotti
20kg alumiinikappaleesta ole varmaan se eka. Tässä nyt hommaa on harrastettu ihan käsipelillä ja CNC on seuraava vaihe.
Tuo CNC-retrofittiä odottava BF20 on ollut meidän entisessä autotallissa, nykyisessä verstaassa
jo muutaman vuoden, ihan aktiivikäytössä.

On taas ihan oma kysymyksensä millainen kone tarvitaan täysikokoisen koneen muottien tekemiseen.
Tuo Pekan ehdotus muotintrekemisestä viipaloituna on ihan järkevä. Vaivaa säästää vielä
paljon jos viipaleista ei tee 2D viipaleita vesisuihkulla vaan ihan tosia 3D viipaleita. Sillon riittää
paljon pienempi luokkaa 200mm..500mm Z-akselilla oleva kone kuten tuossa saksalaisessa
linkissä olleet parista tonnista lähtien olleet koneet. Tuo viimeistely vie koneaikaa kun
käytetään pientä syöttönopeutta ja ennekaikkea tieheitä työstratoja mutta voihan se kone
siellä autotallissa tehdä niitä viipaleita yöt ja päivät kun itse vääntää työpaikalla päivittäistä leipäänsä.

Meikäläisen tausta on enemmän tuolla elektroniika- ja softapuolella eikä tuttavapiiriin kuulu
metallimiehiä joiden kanssa tuollainen oravannahkakauppa onnistuisi siksi tässä on pitänyt laajentaa
tätä omaa osaamista , mutta eikö siinä ole tämän harrastuksen viehätys.

Harva harrastelentäjä on ammattipilotti ja harva experimental-rakentaja on lentokonerakennukse
ammattilainen. Tietysti molempia on onneksi joukoissamme ...

Tässäpä muuten vinkki Urheiluilmailuopistolle, kun nyt siellä on olleet jo monta Lujitemuovikurssi,
puukurssejakin on pari tulossa niin metallikorssi olisi kiva juttu. Ainakin noilla lujitemuovikursseilla
on oppinut aika paljon ..

Kate

mattir

"Peltikoneissa on yleensä ladonovisiivet kun siipikaarien pitää olla samanlaisia koska
trapetsoidin tai elliptisen vaatimien erilaiste siipikaarien tekeminen on vaikeaa ja alumiinilevy
ei taivu kaikkiin muotoihin ihan helposti. Sama rajoite rungossa."

Näinhän se on näihin päiviin asti ollut normi ihmisille. Rungon pellit osaava kaveri muovaa mankelilla ja muilla peltisepon normityökaluila nopeastikin, osaajat tosin ovat vaan valitettavan harvassa ja vähenevät vuosien myötä kiihtyvällä tahdilla. Vanhaan hyvään aikaan ferrarin koripelleissäkään ei kauaa nokka tuhissut. Tosin mittatarkan mallin puuttuminen aiheutti joitain modauksia kiireen vuoksi.

http://www.jkttietoteos.fi/500TR.htm

Toivoa meille nykyajan poropeukaloille antaa varsinkin piensarjoihin sopiva painomuovaus. Vaatii toki jonkinlaisen muotin monimutkaisille kappaleille mutta materiaali voi olla esim. vaneri tai mdf.

Menetelmä on lastenkengissä suomessa, pari firmaa kaiketi löytyy.

http://akseli.tekes.fi/opencms/opencms/OhjelmaPortaali/ohjelmat/NewPro/fi/Dokumenttiarkisto/Viestinta_ja_aktivointi/Seminaarit/Vuosiseminaari_05/Vuosiseminaari2005.11.Alm.pdf


http://www.youtube.com/watch?v=GxysBla3NyI

Se kuinka paljon ongelmaksi tulee liian suuri muokkauslujittuminen niin en tiedä, puhtaat aerodynaamiset verhoilupellit tuolla pystyy ainakin värkkäämään. Sarjakoot ihan sopivia lentokonehommiin ja onnistuu ihan  normi koneistuskeskuksella kun alkuopettelut on tehty, työkalut ja softat hommattu. Aika näyttää yleistyykö tuo vaan joutaako historian romukoppaan.

Alumiinin kitkahitsaus olisi kanssa jees menetelmä lentokonehommiin kunhan vaan sekin yleistyisi.


Karoliina

#18
Epäilen hieman että onko kannattavaa muovata metallista verhoilupellejä. Pellien väleihin kuitenkin jää aina rako, ja pellit pitää niitata ellei suorita
liimausta ja kerroslevylaminaatista saa helposti muottia vasten laminoituna hyvää pinnanlaatua ja helposti tehtävää ja korjattavissa olevaa rakennetta.
Laminaarivirtausta haettaessa niitit ja raot ynnä muut epäjatkuvuuskohdat ovat luonnollisesti pannassa. Komposiitista saa hyvää riittävän säänkestävää
rakennetta kun siitä tekee tiiviin ja maalaa kunnon maalilla riittävän paksusti (tarkoittaa siis parempaa maalausta kuin joissakin ultrissa, ja uretaanimaalia akryylin sijaan).

Lentosimulaattorin runko on nyt maannut koko talven (ja itse asiassa osan viime talvesta jo)
tuossa pihalla kumollaan ja ei näytä olevan pakkasista, sateista ja tällä hetkellä jäästä moksiskaan. Runko on järkevintä piensarjatuotannossa (1...muutama) joka tapauksessa tehdä lujitemuovista. Metallirakenne vaatii sisäpuolisia tukirakenteita mitkä voi monokokkilujitemuovirakenteessa osin välttää. Lujitemuovikoneesta tulee huimasti yksinkertaisempi. Eclipsen tekniikalla kyllä saa ihan kelpo jälkeä. Esim. Eclipse 400 on melkoisen hienomuotoinen kone ollakseen peltiä, ei uskoisi peltikoneeksi kuvia katsomalla ellei tietäisi.

Siivissä tosin minusta Dynaeron alkuperäinen siivenvalmistustapa on mielenkiintoinen (foam-kaarien päälle liimattu alumiinipelli), ja toisaalta olisi mielenkiintoista tietää että mikä siinä oli vikana, koska nykyään Dynaeron siivet ovat hiilikuitua. Monimutkaisten rakenteiden tekeminen komposiitista on kätevää koska metallista vastaavaan joutuisi tekemään monta osaa missä lujitemuovilla voidaan selvitä esim. yhdellä osalla joka valmistetaan kertalaminoinnilla.

Suurissa sarjoissa tietenkin metallikoneet autotekniikalla valmistettuina lienisivät edullisimpia valmistaa.

Liitteenä muuten huippukevyen Dynaero MCR-01:n ohjaamosta kuva. Koneessa jopa polkimet ja vivut ovat hiilikuitua, katsokaapas kuvasta. Ne eivät liene hiilikuitua eikä teräsputken sijaan, jotta se olisi halvempaa tai helpompaa, vaan siksi että näin koneen tyhjäpaino saadaan ultrakevyen lentokoneen määritelmään kunnolla oikeasti.

kate

Lainaus käyttäjältä: mattir - tammikuu 04, 2009, 13:51:22
Toivoa meille nykyajan poropeukaloille antaa varsinkin piensarjoihin sopiva painomuovaus. Vaatii toki jonkinlaisen muotin monimutkaisille kappaleille mutta materiaali voi olla esim. vaneri tai mdf.

Menetelmä on lastenkengissä suomessa, pari firmaa kaiketi löyty

Se kuinka paljon ongelmaksi tulee liian suuri muokkauslujittuminen niin en tiedä, puhtaat aerodynaamiset verhoilupellit tuolla pystyy ainakin värkkäämään. Sarjakoot ihan sopivia lentokonehommiin ja onnistuu ihan  normi koneistuskeskuksella kun alkuopettelut on tehty, työkalut ja softat hommattu. Aika näyttää yleistyykö tuo vaan joutaako historian romukoppaan.

Alumiinin kitkahitsaus olisi kanssa jees menetelmä lentokonehommiin kunhan vaan sekin yleistyisi.

Eclipse Jet taitaa olla kaikkein muodokkaimpia peltikoneita joka ei jää muodoissa pätkääkään sen
lujitemuovisille kilpailijoilla. Ainakin tuota kitkahitsausta taidetaan sen tekemisessä käyttää.
Mitenköhän tekevät sen 3d pinnoiksi taivutetut peltiosat ?

Eihän se ole koskaan ollut mahdotonta tehdä muodokkaita peltikappaleita kuten nyt autoista näkee,
homma vaan on ollut ihan pirun kallista kun on vaatinut teräksist muotit ja suuret prässit.
Noilla hinnoilla se ei ole kannattanut kuin todella suurissa sarjoissa.

Niin propelli-cessnat kuin RV:tkin ovat ladonovi-siivillä yms. RV:hän siirtyi muutama vuosi sitten
tekemään kittinsä ohutlevy-CNC:llä ja mitttarkkuus kuulemma on parantunut kummasti.
mutta muuten peltikoneen perinteiset rajoitukset ovat vielä niissä.

Olisihan se kivaa nähdä jos tuosta painomuovauksesta tulisi uusi menetelmä jolla
saataisiin parempia peltikoneita .

Kate



Nils Rostedt

Muutama OT kommentti.

MCR01:han on kehitelty Colombanin MC100-koneesta, joka on alumiinirakenteinen. MC100 tyhjäpainoksi ilmoitetaan netissä 217 kg.

MCR01:n alumiinisiiven rakenne näyttää kovasti samantapaiselta kuin kerhossamme 70-80-luvun taitteessa rakennetun Schreder HP-16 purjekoneen siipi. HP:ssä tosin on alumiinisalko.

Hiilikuitusiipiverhoiluun siirtymisen syytä MCR UL-mallissa en muista. Yksi mahdollisuus on erään kilpailevan suunnittelijan maininta eri materiaalien erilaisista lämpölaajenemiskertoimista, mikä rasittaa sekarakenteita. Tiedä sitten, oliko vain myyntipuheita.

Peltien muokkauksesta opin äskettäin sen mielenkiintoisen asian, että BD-5:n runkopuoliskoissa käytettiin muotoonsa prässättyjä alumiinikappaleita. Olin siinä uskossa että olisi ollut komposiittia, mutta nähtävästi aika ei ollut sille kypsä USA:ssa vielä silloin.

Eclipse 500:sta sen verran että onhan se tosiaan kaukaa katsottuna varsin hyvännäköinen lentolaite.  Läheltä tarkasteltuna se yksilö, johon pääsin tutustumaan, oli sen sijaan yllättävän krouvia tekoa. Muun muassa perärungossa oli runsaasti kupukantaniittejä. Samassa näyttelyssä ollut Cessna Citation Mustang oli huomattavasti siistimmin rakennettu ja viimeistelty, uppokantaniittauksineen, yltäen lähelle samaa tasoa kuin vieressä olleet Cirrukset ja Diamondit. Tähän tosin huomattakoon että Eclipse oli protosarjan kone, mutta mielestäni jos tehdas tuo koneen näyttelyyn sitä arvostellaan sitten sellaisenaan. Ja onhan Cessnan perusmuoto enemmän "tasaleveä putki" kuin Eclipsen pisaramuoto.

Pahat kielet kertovat myös että Eclipse on joutunut rajoittamaan kitkahitsauksen käytön paljon pienemmälle alueelle kuin mitä alunperin hehkuttivat. Ilmeisesti rungon alaosa sekä pitkittäisjäykisteet ovat kitkahitsattuja, mutta omassa tarkastelussani ainakin rungon poikittaissaumat olivat kaikki niitattuja.


PeSo

#21
Lainaus käyttäjältä: kate - tammikuu 04, 2009, 16:48:56
Eclipse Jet taitaa olla kaikkein muodokkaimpia peltikoneita joka ei jää muodoissa pätkääkään sen
lujitemuovisille kilpailijoilla. Ainakin tuota kitkahitsausta taidetaan sen tekemisessä käyttää.
Mitenköhän tekevät sen 3d pinnoiksi taivutetut peltiosat ?

Vaikka tämä asia ei kuulu varsinaisesti tähän ketjuun, vastaan kuitenkin tuohon Katen kysymykseen:

Noita pienehköjä (=käsissä pyöriteltäviä) 3D ohutlevyosia muotoillaan työkalulla joka tunnetaan nimellä Englanninpyörä. Menetelmä soveltuu yksittäiskappaleille ja pienehköille sarjoille ja sitä on käytetty ilmailuteollisuudessa jo vuosikymmeniä.

Kookkaampien osien muotoiluun käytetään menetelmiä jotka tunnetaan suomenkielessä nimillä venytysmuovaus ja venytyskääriminen. Nämä viimeksimainitut menetelmät soveltuvat korkeista työkalukustannuksista johtuen vain sarjatuotantoon. Monia muitakin muovausmenetelmiä on käytössä, mutta ei liene tarpeen listata niitä kaikkia tälle palstalle.

Hyvät kuvat ja suomenkielinen selostus Englanninpyörästä on tässä linkissä:

http://www.timohapponen.net/englishwheel/

YouTubessa on  aiheesta sitten vaikka kuinka monta videota. Tässä pari esimerkkiä, joista menetelmän idea käy hyvin ilmi:


http://www.youtube.com/watch?v=Rao_BzGLFy0&NR=1


http://www.youtube.com/watch?v=P0kEi26bvzI&NR=1


Karoliina

Nils, tarkoitin kommentillani Eclipse 400:sta eli ECJ:tä, en 500:sta. 500 ei ole minusta hienon näköinen laite edes kaukaa katsottuna, mutta
400 / ECJ on. En ole itse luonnossa tosin nähnyt.
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/b/bc/IMG_EclipseECJ.JPG
Ainakin koneen muotoilu saisi Karoliinan muotoilutoimiston hyväksynnän arvosanalla erinomainen. Eclipse 400 siis kelpaisi. 500 on yhtä tylsä työkalumainen kuin kaikki putkijetit, eikä se herätä sellaisia tunteita "mää haluan tuon" kuin 400, voisin minä 500:lla lentää jos joku minulle sen kustantaisi tai jopa maksaisi siitä, mutta en sellaista kyllä itselle ostaisi vaikka olisin kuinka rikas. Nokka on kelpo, mutta siivet ja perä, peräsin ja engine podit on ulkonäöllisesti varsin rumia.

Cirrus Vision oli kanssa aika hieno ennen kuin poistivat siitä wingletit ja vaihtoivat maalauksen sellaiseksi että se korostaa koneen lihavuutta. Paremmalla maalauksella ja wingleteillä kuin delfiini jolla on siivet.

BD-5:n olen nähnyt livenä, ja ihan peltiä se on, ja siltä se näyttääkin läheltä tarkasteltuna.

Nils Rostedt

OK  :)

Meillä on sitten sama näkemys Eclipsien muotoilusta, ainakin järjestyksen suhteen.
Omasta mielestäni kyllä se 500:kin on ok niin kauan kun niitit ei näy  ;D . Form follows function ja 500:lla on paljon arkisempi käyttötarkoitus kuin 400:lla.

400-mallista ei taida olla olemassa kuin ECJ prototyyppi, joten aika näyttää miltä se näyttää sitten jos se toteutuu.  :-\


Seppo Koivisto

Lainaus käyttäjältä: kate - tammikuu 04, 2009, 16:48:56
Eclipse Jet taitaa olla kaikkein muodokkaimpia peltikoneita joka ei jää muodoissa pätkääkään sen
lujitemuovisille kilpailijoilla. Ainakin tuota kitkahitsausta taidetaan sen tekemisessä käyttää.
Mitenköhän tekevät sen 3d pinnoiksi taivutetut peltiosat ?

Kaksoiskaarevia peltiosia on Suomessakin tehty nestemuovauksella. Muotti oli ns. mustaa puuta. Kymmenen markan setelin kun laittoi muotiin, niin siitä jäi tunnistettava kuva pellin pintaan. En tiedä onko euro yhtä kova valuutta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Hydroforming

Toinen eksoottisempi valmistusmenetelmä on superplastinen muovaus, joka on kuin muovin alipainemuovausta, mutta paljon korkeammassa lämpötilassa.
http://www.magnesium-technologies.com/apage/3613.php

Karoliina

Noissa metallin 3D-muovauksissa on vaan se paha puoli että ne eivät ihan kotikonstein enään taida onnistua. Infuusiolaminointi muottiin sen sijaan on täysin realistista kotikonstein (ja muottikin voidaan valmistaa kotikonstein jopa ilman CNC:tä), joten piensarjatuotannossa 1-muutama syy miksi komposiittikoneet ovat suosittuja ja 3D-muovatut metallirakenteet harvinaisia, lienee aika yksiselitteinen juttu.


FlyHigh

joo-o. Työstämällä tehtävä muotti on se helppo rasti.. Meillä on masiina 5 vapaalla akselilla ja mitat työstöalueella on 12x5,5x2,6m (x,y,z). Ongelmana on vaan se, että kestääkö lompakko tilaajalla... CAD kuvat tarvitaan profiilista ja siitä sit tempaisen G-komennoiksi ajettavat pinnat ja homma käyntiin. Tarkkuutena rouhinnassa +-2 mm, viimeistelyn tarkkuus riippuu materiaalista. Helpohkoa on päästä +-0,4mm:n tarkkuukksiin.

Kustannukset:
Normiduunaaminen, ilman konetta on 55 E/h (esim aihiotyöt)
Ohjelmointi asiakkaan mallista 95 E/h
Piirtäminen asiakkaalle 70E/h
Konetunti 125 E/h

Koneaikaa ei juuri kamalasti tule. Esim. foamista ajamalla saadaan 8 tunnin päivässä autokuorma "hötyä" poistettua... Työläin vaihe on se suunnittelu..
Toisenpolven koneenrakentaja ja lentäjä

Ilkka T

Kyllä EPS (styrox) ja XPS (Finnfoam, Dow Chemical) ovat halpoja ja helppoja aineita mallien, muottien ja kevyiden komponenttien valmistukseen. EPS:ää saa helposti levytavarana ja blokkeina 60-200 KPa kovuuksina (15-30 kg/m3?) ja XPS:ää vain levytavarana (300-500 KPa). Ulkomailta näitä löytyy vieläkin kovempana.
Molemmista saadaan tarkkoja kappaleita tietokoneohjatussa kuumalanka leikkauksessa. Pitkät kappaleet näyttävät vääntyvän vain, jos tiheys vaihtelee kappaleessa. Näin on varsinkin EPS:ssä. Siinä blokin reunakerros on usein erilaista kuin blokin sisäosa.
Suuret kappaleet voidaan leikata osista, jotka kootaan yhdeksi kokonaisuudeksi "lohenpyrstö"-liitoksila käyttäen.
Tunnen erään yhtiön, jolla on mm. 4-akselinen kuumalankaleikkuri. Se pystyisi leikkaamaan esim. kartiomaiset siipi- ja runkoprofiilit. Kappaleet tulevat yllättävän tarkkoja.
Heille on tulossa 5-akselinen kuumatyökalukaiverrin, jolla pitäisi voida muovailla 2mx1mx1m kappaleita (malleja).
Koneiden hankintahinnat ja käyttökulut ovat vain pieni murtoosa vastaavankokoïsen työstökoneen hinnoista, joten tuntihinnat lienevät paljon pienemmät.

Mikäli asia kiinnostaa, voisit ottaa yhteyttä minuun osoitteessa
                 itram  ÄT netti PISTE fi. 

Powered by EzPortal
Powered by SMFPacks Menu Editor Mod