Kaikkien aikojen suomalainen experimental lentokone ?!

[backland]

Luin tuota historiaa:


EXPERIMENTAL-HARRASTUS ON "ERILAISTA"
Lentokoneiden harrasterakentaminen poikkeaa muista ilmailulajeista siinä, että nimensä mukaisesti siinä ilmailija pyrkii itse rakentamaan lentolaitteensa. Monille tämä on jopa itse lentämistä tärkeämpi puoli koko harrastuksessa ja se myös selvästi rajaa harrastajajoukon melko suppeaksi. Vaatiihan harrastus monipuolista osaamista ja ennen kaikkea pitkäjänteisyyttä - projektit voivat kestää vuosia ja vaatia tuhansien tuntien työn. Rakentamisen lisäksi lentokoneen koelentäminen on vaativa projekti, varsinkin jos se on oma konstruktio. Koko projektissa toteutetaan pienemmässä mittakaavassa sama asia johon suuret organisaatiot kuluttavat kymmeniä-satoja miljoonia....ja voivat silti epäonnistua koelentovaiheessa, vrt. Redigon ja JAS:n prototyyppien tuhot. Experimental-projekti on aina tekijälleen "suuri saavutus", sitä ei pidä arvioida koneen koolla tai painolla. Pienikin kone voi olla vaativa rakennettava ja lennettävä.
Experimental-rakentajakin voi kilpailla ja kilpailuvälineet ovat tällöin piirustuslauta, puu, liima, verhoilukangas, alumiinilevy, lasikuitumuovi sekä hitsauspilli ja sorvi. Jotta Experimental-koneella voitaisiin voittaa kansainvälisiä palkintoja sen omimmassa asiassa, suunnittelun ja/tai rakennustyön laadussa, on projekti vietävä näytteille. Suomen asema länsimaiden syrjäkulmalla asettaa tähän kuitenkin melkoisia esteitä. On vaikeaa viedä konettaan esim. EAA:n päätapahtumaan Oshkoshiin. Nykynäkymin on siis tyydyttävä EKT:n antamiin tunnustuspalkintoihin experimental kesäpäivillä, tai mahdollisesti vierailtava Ruotsin vastaavassa tapahtumassa, niinkuin muutamat ovat jo tehneetkin.
Palkintojen lisäksi löytyy muitakin kriteereitä, joilla tulosta voidaan mitata:
· Onko koneesta kirjoitettu kansainvälisessä lehdistössä?
· Ovatko muut harrastajat olleet innokkaita rakentamaan saman tyypin?
· Onko koneelle ollut innokkaita ostajia?
Näillä kriteereillä mitattuna monet suomalaiset projektit ovat olleet menestyneitä.

Harrastekoneiden suunnittelijat Suomessa

Suomessa luetaan paljon SPORT AVIATION lehteä ja amerikkalaiset suunnittelijat kuten Pitts, Rutan, Wittman ja Bensen ovat meillä tunnettuja. Nykyään Ilmailulaitoksen rakennuslupaluettelo suorastaan vilisee amerikkalaisia konetyyppejä.
Tässä yhteydessä on sen takia paikallaan luettelo suomalaisista "Rutaneista, Pittseistä ja Benseneistä", ym jotka ovat harrasteenaan suunnitelleet, rakentaneet ja useimmiten myös koelentäneet aikaansaamansa moottorikoneen itse. (Tässä on keskitytty moottorikoneisiin, koska harrasterakentajien mielenkiinto näyttää suuntautuvan yksinomaan niihin)
Sotaa edeltänyt aika voidaan katsoa ilmailun pioneerien ajaksi (Karhumäen veljekset, Blomqvist & Nyberg ym) ja sodan jälkeinen aika varsinaisen harrasterakentamisen alkuvaiheeksi. Siitä alkaa myös ilmailuviranomaisen rakennuslupaluettelo johon oheinen tiivistelmä pohjautuu.

Insinöörisuunnittelijat:
Mikko Kulhia, MK-1B ja MK-2 (OH-MOK)
Torolf Eklund, TE-1 amfibio (OH-TEA)
Kai Mellen, Ilkka Lounamaa, PIK-11 (OH-YMA)
Juhani Heinonen, HK-1 (OH-HKA) ja HK-2 (OH-HKX)
Ilkka Lounamaa, Jussi Rinta jaKai Mellen, PIK-15 (OH-YHA)
Ilkka Lounamaa, Jukka Taimio, "PIK-18 Sytky" (OH-XTI)
Kai Mellen, PIK-21 "Super Sytky" (OH-XTM), PIK-26" Minisytky (OH-U355)

----------------------


Minä annan ääneni OH-TEA:lle  !

Mieleenpainuvin luomus.

Entäs sinä ?

[backland]

Löytyipä tuohon TE-1:seen myös kuva.

http://forum.keypublishing.co.uk/showthread.php?t=56405

[Tapani Honkanen]

Tuntien aikakauden köyhyyden, valtiollisen laitoksen byrogratian ja muut hankaluudet, arvostan saavutusta. Itse lentolaite ei T-peräsimestä huolimatta, joka oli ensimmäisiä, ollut mikään tasapainoinen lentolaite. Ohjaajan pelastautuminen olisi ollut äärimmäisen vaikeata. Kokeilin sisäänmenoa ja poistumista joskus 15 vuotta sitten. Siiven korkeata sivusuhdetta voisi perustella pienellä kohtauskulman muutoksella lentoonlähdössä/laskussa ja siitä johtuva etu vesipohjan muotoiluun/vesiosuuteen lähtökiidossa. Siitä seurasi kuitenkin melko pieni jännemitta ja alhainen Re-luku ja heikko maksiminostovoimakerroin = suurehko irtoamisnopeus, jonka voisi laskea haitaksi amhibiokoneessa/vesilentokoneessa joka siitä sitten tulikin lentomassan kasvettua kovin suureksi laskutelineiden kanssa. (Laskutelineet poistettiin) Siipiprofiilin valinta teki koneesta äkkisakkaajan, mitä pehmennettiin kärkisolakoilla, joiden tarkoitus oli myös estää kärkisakkaus. Niiden toiminta ei ollut kovinkaan merkittävä.  Kirjoitukseni perustuu osittain keskusteluun T. Eglundin kanssa silloin 15 vuotta sitten. Hän oli korostetun vaatimaton ja vähätteli konettaaan.

[Mikko Nikunen]

Tässäpä kisaan mukaan  mustahevonen:

Moottorikone IIMU OH-XIA, suunnittelija Jaakko Kyllönen

[Markku Hiedanpää]

Anna ääneni Ilkka Lounamaalle ja Kai Mellenille.
Vakuuttava sarja hyviä lentokoneita 

[jkph]

^^Tismalleen!!^^ 

[Tapani Honkanen]

Nuo Lounamaa ja Mellen ovat perinteisen koulukunnan kasvatteja. Mellen etevänä suunnittelijana on saanut onneksemme elää ja luoda melko pitkään. Edes Byrokraattinen Finnair ei hänen luovuuttaan nujertanut.  Lounamaan aikainen poismeno jätti epäilyn jotta hän olisi saattanut olla melkoinen tekijä myös jos olisi saanut elää pidempään. Eihän Suomessa ole muistaakseni ollut ketään pelkästään suunnittelijaa jonka aivontuotteita joku muu olisi rakentanut. Suunnittelijat myöskin rakensivat koneensa ja suurelta osin myöskin koelensivät ne. (Sotakoneita ei lasketa) Onhan meillä myös maineikkaita purjekoneiden suunnittelijoita.
Itse nostaisin korkealle Jukka Tervamaan, joka toi Suomeen eksoottisen lentolaitteen ja kehitti sen niin täydelliseksi kuin autogyro koskaan voi olla. Hänen koneensa olivat kauniita, nopeita, turvallisia ja helppoja operoida. Jopa 2-paikkainen oli lajinsa helmi, joka rakennettiin Jukan suunnittelemana Italiassa. Jukan Italiaan myymä JT-5 on ollut pohjana Magni autogyroille.
Onhan meillä myöskin Markku Koivurova, jonka Atol on suunnitelultaan vaativa lentolaite jonka suunnittelu oli onnistunut koska se on tietääkseni hyvä komromissi kaikkien vaatimusten suhteen. No eihän Markku ollut opetettu. Luulen että hän oli vain oppinut. Ainakin hän on Suuri Suunnittelija monella koneenrakennuksen sektorilla tahansa.

Ja sokerina pohjalla, joku bakcland ja tweedy. Siinä on suunnittelu huipussaan. Lennokinmoottorilla kaksi ihmistä Marokkoon ja takaisin 200mph nopeudella ja kaikki tämä vain muutamalla litralla polttoainetta, koneella jonka valmistaminen ei maksa enempää kuin 2000euroa. Epäilenpä tästä vallankumousta ilmailun alalla.

[Juhannus]

Tapio. Tapio...ei Tervamaa vaan Tervamäki....

[backland]

Tässäpä kisaan mukaan  mustahevonen:

Moottorikone IIMU OH-XIA, suunnittelija Jaakko Kyllönen

Jep...

eli:

---------------

Pyöriväsiipisten suunnittelijat, (autogirot):
Veljekset Seppo ja Kalevi Kokkkola, Ko-3 (OH-XYZ) ja Ko-4 (OH-XYY) (sekä Kokko1 moott.riippuliidin)
Jukka Tervamäki ja Aulis Eerola, ATE-3 (OH-XYV), JT-5 (OH-XYS)
Eräille yllämainituille henkilöille oma projekti on ollut jatkoa TKK:n lentokoneenrakennuksen linjalla tehdylle harjoitus- tai diplomityölle.
Muutostyöprojektit:
Suunnittelupanosta, joskin pienempää, edustavat muutostyöprojektit, joista suosituimpia ovat olleet purjekoneiden muuttaminen moottoripurjehtijaksi. Rakennuslupaluettelon mukaan noin kymmeneen erilaiseen purjekonetyyppiin on asennettu (tai on työn alla) moottori, yhteensä 30 lentävää +2 lupaa:
Pentti Alanne, Viljo Svahn, Moottori-Baby (OH-PXA)
Pentti Alanne, Mottori-Lerche (OH-225X), Moottori-Blanik (OH-327X) ja Moottori-Harakka (U-276)
Jukka Tervamäki, JT-6/(PIK-20E prototyyppi) (OH-520X)
Matti Piipponen, Moottori-Pilatus (OH-426X)
Olavi Hiltunen, Moottori-Ka-6 (OH-632X) (muita vastaavia on useita)
Esko Lamminen, Moottori-Ka-7 (OH-322X), Moottori-Ka-8 (OH-294X)
Rakennussarjaprojekti ATOL
Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa harrasterakentajille rakennussarjaksi aiottu lentokoneprojekti on Rovaniemeläisen Markku Koivurovan ATOL 450L amfibiokone. Useita koneita on valmistunut harrastelijoiden tekemänä, vaikka yhtiö lopetti toimintansa.
Maallikkosuunnittelijat:
Pentti Kyrölä
Velj. Esko ja Ari Hietanen (OH-XEA)
Jaakko Kyllönen, "Iimu" (OH-XIA)
Raimo Päätalo
Maallikko-suunnittelijoista Kyrölän, Päätalon ja aluksi Hietastenkin koneet olivat luvattomia, mutta lensivät joka tapauksessa aiheuttaen jopa ilmailuviranomaisen puuttumisen asiaan. Ne kuitenkin, jos mitkä, todistavat EKT:n tarpeellisuuden ohjailevana ja neuvovana elimenä. Hietasen kone hyväksyttiinkin myöhemmin ilma-alusrtekisteriin ja Esko Hietanen tuli EKT jäseneksi. Kyllösen Iimu-kone on ollut luvallinen alusta saakka.
Ylläolevista luetteloista on jätetty pois kaikki ne X-tunnuksen omaavat koneet joita ei voida pitää harrasterakenteisina. Tällaisia ovat mm. täyspäiväisesti kk-palkalla tehdyt PIK-19 " Muhinu" sekä useat Valmetin projektit.
-------------

Tuo jatko jutusta oli aiheellista tuoda mukaan.

Onko Iimusta kuvaa ?

Tervamäki lienee kansainvälisesti tunnetuin suomalainen lentolaitesuunnittelija ?


TE-1 oli aikansa lapsi...kaikki suomalaiset trainerit oli kärkisakkaajia tuohon aikaan..kärjistäen hieman.

[Martti Mattila]

Ja se harrastelija(ei insinööri)sarja velj. Karhumäki, Pentti Kyrölä, Pentti Alanne, velj.Hietanen, Raimo Päätalo ja eräät muut.
Mutta silti pidän turhia paineita nostavana tommosen arvojärjestykseen panon. Haaveilijoita ja romantikkoja meistä rakentajista on
suurin osa ja lapsellisuuttamme lentokoneita teemme.Oli toi TEA kyllä edellä aikaansa.
ps.kyllä koneenrakennus-ja laivanrakennusinsinööri kelpaa harrastaja sarjaan.