Harrastelupakirjan kehittely

[masal]

Tuo harrastelupakirjan kehittely onkin hankalampi asia kuin osasin aavistaa. Ne jotka ovat lukeneet tuolla hieman väärässä paikassa olleen keskustelun aiheesta varmaan sen huomasivatkin....

Laitokselle pitäsi saada SIL:n toimesta realistinen ehdotus harrastelupakirjasta mahdollisimman täydellisenä. Hankaluutena tuossa on raskaampien ja useampipaikkaisten koneiden rajanveto. Nykyinen ehdotus on liian yhteneväinen JAR-maailman kanssa eikä tule rinnakkaisena järjestelmänä etenemään mihinkään. Ehdotuksen tulisi olla sellainen ettei siinä varsinaisesti vaadita Liiton nykyisin valvomiin ja kehittelemiin koulutus ja lupakirja asioihin juurikaan lisää valtuuksia.

Pistän tuohon alle yhden ehdotuksen sellaisesta vaihtoehdosta mikä saattaisi olla jotenkin perusteltavissa Laitoksenkin puolelle. Lisäksi se ratkaisisi "ylipainoisten" ultrien ongelman eikä olisi täysin mahdoton järjestelmä SIL:n alaisuudessa hoidettavaksi. Rinnakkaisina lupakirjoina tai yhtenä lupakirjana rinnakkaisilla kelpuutuksilla tämä järjestelmä kattaisi suurimman osan harrastelentäjistä ja heidä käyttämästään kalustosta. Koulutusohjelmat voisivat olla lähes samoja kuin nykyisin mopu/ultra puolella jne...  En yritä väittää tätä omaksi keksinnökseni vaan realistiseksi vaihtoehdoksi missä on muidenkin mielipiteitä mukana.

Eli nykyisten purje, mopu ja ultra lupakirjojen lisäksi VLA. Tälläinen malli mahdollistaisi perustelun VLA:lle sen mahtumisena nykyisen Mopu lupakirjan painorajoihin ja jos mopu kerran on mahdollinen niin miksei sitten VLA:kin. Rajoitetaan tuon VLA:n paikkaluku kahteen ja maksimilentopaino jonnekin 750...800kg paikkeille. Tuohon painorajaan mahtuu jo vaikka mitä yleisilmailukoneita ja experimentaleita. SIL voisi hoidella tässä muodossa hallinnollisia asioita kuten nytkin. Painavammat/useampipaikkaiset laitteet mitkä siten ovat myös riskialttiimpia ympäristöleen ja suuremmalle joukolle saavat jäädä Imailulaitoksen haltuun ja nyky JAR:in piiriin.

Tälläinen voisi saada tuulta siipiensä alle myös laitoksessa. Tämän enempää en viitsi ottaa kantaa tähän asiaan täällä palstalla. Väärinkäsitysten välttämiseksi on parempi keskustella puhelimitse tai kasvotusten. Kirjoitettua on vaikea jälkeenpäin oikoa ja selventää kun joku jo taas ehtii ymmärtää väärin.

[Tapani Kokkonen]

Mielestäni nelipaikkaisuus uudessa kansallisessa esityksessä on mukava porkkana. Se takaisi vanhalle pienkonekalustollekkin jatkossa uusia käyttäjiä, mitä käsittääkseni osaltaan muutoksella on haeskeltu.  

Ilmailutaitojen portaittainen kehittämismahdollisuus harrastajille on erinomaisen hyvä malli. Aloitus pitää olla mahdollisimman helppo ja suht edullinen. Siitä eteenpäin vaativimpiin koneisiin ja olosuhteisiin siirtyminen portaittain pienin ja yksinkertaisin askelein. On hienoa, jos koko harrasteilmailun koulutuskaari täysivaltaiseksi moottorilentäjäksi saadaan koulutusohjeistettua niin, että purjelentäjän, ultralentäjän tai mopuhenkilön käymä aikaisempi koulutuspaketti saadaan suoraan lukea hyväksi. Vaikka kertaus onkin usein hyödyllistä, niin turha jankkaus ja rahan ja ajan tuhlaus vähenee ja voidaan keskittyä riemulliseen uuden oppimiseen.

Jos mistä tahaansa aloituslupakirjasta pääsee maksimissaan  noin 10 tunnin koulutuksella mihin tahaansa toiseen lupaluokkaan, ollaan hyvässä tilanteessa. Siirtymiset ja kokeilut eivät vaadi koko elämän uudelleen järjestelyä, vaan oman lentelynsä lomassa voi siinä sivussa hankkia uuden tavan ilmailla.

Toivottavasti samassa yhteydessä saadaan esittelylentojen lennättämiseen  jonkinlainen järkevä lupa.  Nyt ainakin ultrapuolella taitaa olla tilanne, että esittelykursseja ei saa järjestää, niin että pitäjä pyytää bensarahaa.

Kaupallisuudesta on myöskin ollut vähän negatiivisluonteista keskustelua. Mutta mutta, kun nyt tilanne näyttää siltä, että koulutusta ei tahdo saada oikein mistään, niin eikö olisi parempi, että laadukasta koulutusta saisi edes rahalla, kun että ei ollenkaan?  Koulutus on kuitenkin niin vaativaa toimintaa, että en jaksa uskoa, että kukaan kouluttaja täyden päivätyön muualla tehneenä jaksaa täysvireisenä sen jälkeen jakaa ilmailun eksaktia ilosanomaa uusille yrittäjille. Kerhojen toiminnassa olisi paljon muutakin kehittämistä, ja jos nykyisiltä kerho-orjilta jäisi hieman enemmän aikaa, niin saattaisi suomessakin sosiaalisempi ja innostavampi kerhokulttuuri alkaa heräämään. Kaupallisuu kunniaan! Vaihtoehtoja! Jos jotkut jollain lailla tekevät TYÖTÄ ilmailun lähialueella, se tuo heti jonkinlaista ammattimaisuutta, ehkä jopa luotettavuutta, jämäkkyyttä. Se voi maksaa vähän rahaa, mutta se voi säästää suunnattomasti aikaa ja vaivaa johonkin miellyttävämpään osaan ilmailussa.

Ja sitten vielä... eihän se tähä liity, mutta kun tossa viereisessä topicissa kinasteltiin periaatteista ja päätettiin, että eihän tämä käy päinsä että ihan julkisesti keskustellaan... no päästään taas tilanteeseen, että jokainen soittaa viranomaiselle ihan itse ja kysyy ne samat asiat yhä uudestaan. Ja jotka eivät hoksaa soittaa, ovat pihalla asioiden tilasta niinkuin ennenkin. No meneehän se virka-aika niinkin. Ikävää vain, että ilmailussa, aidan kummallakin puolen,  ollaan tiedotuksessa edelleen MiG:ien isänmaan ajoissa.

Ilmailulaitoksen nettitiedotukselle täytyy kyllä antaa hurjasti pisteitä, sivut ja materiaali on niinkun pitääkin! Mutta tulkinnoille ja käytännön puinnille tarvitaan omaa persoonallista ihmisläheistä tulkintaa. Ja siinä ei vapaata keskusteua voi voittaa. Ja se on saatava näytille, että sana leviää muillekin kuin vain osapuolille. Nahkaa on kasvatettava. Kansa huutaa tietoa!   Kiitos ja pahoittelen tapahtunutta.

Tapani Kokkonen

[Matti Rissanen]

"Jos jotkut jollain lailla tekevät TYÖTÄ ilmailun lähialueella, se tuo heti jonkinlaista ammattimaisuutta, ehkä jopa luotettavuutta, jämäkkyyttä. Se voi maksaa vähän rahaa, mutta se voi säästää suunnattomasti aikaa ja vaivaa johonkin miellyttävämpään osaan ilmailussa."

Tästä voisi keskustella lisääkin. Luulenpa että varsinkin liitolajeissa tietty ammattimaisuus olisi omiaan. Peruskurssit ovat kuitenkin ajallisesti aika lyhyitä, ja lajien luonne vaatii pitkäjänteisyyttä. Turhan vouhotuksen karsiminen, kunnon tiedotus ja jämäkkä valmennus voisi pitää aloittelevat harrastajat lajin parissa. Ammattimaisuus myöskin mielestäni vähentäisi kevyiden ilmailulajien keskinäistä nurkkakuntaisuutta.

Itse mielelläni maksaisin tehokkaasti käytetystä ajasta. Muistuu mieleen riippuliitokurssi vuosia sitten. Sinänsä päteviä ilmailijoita, mutta kaikki eivät mielestäni olleet oikeita ihmisä opettamaan. Koin tuhlaavani rahaani ja aikaani huonon organisoinnin, opettajien erimielisyyksien, puutteellisen tiedonkulun ja yleisen happamuuden(myös toisia harrastajia kohtaan) takia. Luulenpa että se pienensievoinen viuhka euroja motivoisi opettamaan lajin pariin turvallisuutta, lakia ja lajia kunnoittaen

[Ansis]

Tere!
Alla koitan antaa omat mielipiteeni topiciin lainaten muittenkin ajatuksia.

Ilmailutaitojen portaittainen kehittämismahdollisuus harrastajille on erinomaisen hyvä malli. Aloitus pitää olla mahdollisimman helppo ja suht edullinen. Siitä eteenpäin vaativimpiin koneisiin ja olosuhteisiin siirtyminen portaittain pienin ja yksinkertaisin askelein. On hienoa, jos koko harrasteilmailun koulutuskaari täysivaltaiseksi moottorilentäjäksi saadaan koulutusohjeistettua niin, että purjelentäjän, ultralentäjän tai mopuhenkilön käymä aikaisempi koulutuspaketti saadaan suoraan lukea hyväksi.

- Tästä asiasta itsekin kärsineenä jaksan näköjään jauhaa potaskaa tällä foofumilla, mutta en soisi muille     kokemusta rypeä samassa suossa kuin olen itse kokenut.

Vaikka kertaus onkin usein hyödyllistä, niin turha jankkaus ja rahan ja ajan tuhlaus vähenee ja voidaan keskittyä riemulliseen uuden oppimiseen.

-Kaikilla opettajilla on omat tapansa kertoa samasta asiasta joten en pidä sitä jankkauksena jos                  kokeneemmat oppilaat ottavat osaa keskusteluun aiheesta. Tämä pitää paikkansa vain luokassa, ei esim   priva cpc kurssilla josta saa jopa etäopiskelu paketteja.  

Jos mistä tahaansa aloituslupakirjasta pääsee maksimissaan noin 10 tunnin koulutuksella mihin tahaansa toiseen lupaluokkaan, ollaan hyvässä tilanteessa.

-Jos tarkoitat teoriaa niin ei riitä alkuunkaan (M)GPL, UPL tasosta nykyiseen ppl tasoon johtuen                    nykyisten ko. luokkien teoriatasosta.

Koulutus on kuitenkin niin vaativaa toimintaa, että en jaksa uskoa, että kukaan kouluttaja täyden päivätyön muualla tehneenä jaksaa täysvireisenä sen jälkeen jakaa ilmailun eksaktia ilosanomaa uusille yrittäjille.

-Tässä olet aivan oikeassa.

Kerhojen toiminnassa olisi paljon muutakin kehittämistä, ja jos nykyisiltä kerho-orjilta jäisi hieman enemmän aikaa, niin saattaisi suomessakin sosiaalisempi ja innostavampi kerhokulttuuri alkaa heräämään. Kaupallisuu kunniaan! Vaihtoehtoja! Jos jotkut jollain lailla tekevät TYÖTÄ ilmailun lähialueella, se tuo heti jonkinlaista ammattimaisuutta, ehkä jopa luotettavuutta, jämäkkyyttä. Se voi maksaa vähän rahaa, mutta se voi säästää suunnattomasti aikaa ja vaivaa johonkin miellyttävämpään osaan ilmailussa.

-Ammattimaisuus tuo ainoastaan laatujärjetelmät ja ALV;n. Muuhun vaikuttamiseen tarvitaan opettajan       kykyjä, jotka ei synny itsestään vaan pitää treenata pirusti.

Ja sitten vielä... eihän se tähä liity, mutta kun tossa viereisessä topicissa kinasteltiin periaatteista ja päätettiin, että eihän tämä käy päinsä että ihan julkisesti keskustellaan... no päästään taas tilanteeseen, että jokainen soittaa viranomaiselle ihan itse ja kysyy ne samat asiat yhä uudestaan. Ja jotka eivät hoksaa soittaa, ovat pihalla asioiden tilasta niinkuin ennenkin. No meneehän se virka-aika niinkin. Ikävää vain, että ilmailussa, aidan kummallakin puolen, ollaan tiedotuksessa edelleen MiG:ien isänmaan ajoissa.

-MUTTA meillähän on tämä liitolentoliitto jonne MEIDÄN pitäisi valita osaavat ilmailijat puolustamaan         etujamme ja keskustella tarpeistamme niiden kanssa, koska pöhkölää ei kiinnosta yksittäisten lentäjien     mielipiteet. Liiton on vaikea ennustaa mitä me haluamme.

Itse mielelläni maksaisin tehokkaasti käytetystä ajasta. Muistuu mieleen riippuliitokurssi vuosia sitten. Sinänsä päteviä ilmailijoita, mutta kaikki eivät mielestäni olleet oikeita ihmisä opettamaan. Koin tuhlaavani rahaani ja aikaani huonon organisoinnin, opettajien erimielisyyksien, puutteellisen tiedonkulun ja yleisen happamuuden(myös toisia harrastajia kohtaan) takia. Luulenpa että se pienensievoinen viuhka euroja motivoisi opettamaan lajin pariin turvallisuutta, lakia ja lajia kunnoittaen

-Ihminen pystyy vetämään roolia kerrallaan vain 2-4 tuntia joten hommasta pitää oikeasti pitää, ei               kaupallisuus välttämättä ole laadun ja hyvän organisaation tae. Ottakaa mallia purjelento kerhoista, niilä   pyörii koulutus tehokkaammin kuin esim ultrapuolella. Jos meinaa tehdä hyvän koulutusohjelman, niin         kannattaisi tutustua tippurien vastaavaan jossa kurssi on aikalailla erilainen eikä peruskurssi johda              lupakirjaan.

Kari.

[Matti Rissanen]

PPL-kurssilla kysyin opettajaltani, miksi hän tekee tätä näin paljon vaikka raha on tiukalla ja opetus vie paljon aikaa perheelliseltä. Vastasi että "kun se on niin helevetin mukavoo". Mies kyllä oli täydellä sydämellään mukana. Hän laittoi oppilaat paikoin lujillekin esim.pakkotilannekoulutuksessa, mutta niinhän sitä pitääkin. Ja laskut tehtiin presiis.
Kiitos Timo, vaikka et tätä luekaan

Ei ollut mitään tärkeää mutta tulipa vain mieleen

[masal]

Tämän harrastelupakirjan voi sitten unohtaa. Asiaa selviteltyäni olen tullut siihen tulokseen ettei mitään kansallisia PPL kuvioita edes haluta ajaa Liiton puolelta. Aina on jokin "muka" este tai muutos tulossa mikä pitää ensin katsoa ja odottaa... Nyt esim. tämä EASA hässäkkä. Laitos ei voi näihin asioihin vaikuttaa ja liitossa ei riitä potku. Eli jos joku haluaa lentää 10 vuoden sisään jollain muulla kuin Ultralla tai mopulla niin ainoa vaihtoehto on ja tulee olemaan PPL.

Ilmailuliiton puolelta toivoisin jotain laajempaa tiedotusta tästä asiasta. Kenttäväen keskuudessa ollaan vieläkin virheellisesti toiveellisia ja odottavia harrastelupakirjan suhteen.

[Ansis]

Ainahan on mahdollista liittyä johonkin Sanginjoen ilmailukerhon alaosastoista ja harrastaa vapaammin.
Eikä ko kerho taida olla edes sillin jäsen.

[masal]

Lisää valoa asioiden tökkimiseen ja jarrutteluun... eli ilmailulaitoksen mielestä PPL:lentäjät eivät ole harrastajia, tosin nykysysteemin mukaan ammattimainen lähestymistapa onkin ainoa mahdollinen PPL:n osalta. Alla Ilmailulaitoksen sivuiltaan poimittu määritelmä:

-----------------------------
Harrasteilmailu

Harrasteilmailulla tarkoitetaan purje-, moottoripurje-, ultrakevyt-, autogiro-, kuumailmapallolentämistä, riippu- ja varjoliitämistä sekä laskuvarjourheilua.

-----------------------------

Että semmosta tällä kertaa  :blink: