Rättikoneen merkintöjen tarroittaminen vai maalaus

Aloittaja Aki Kylämaa, kesäkuu 02, 2006, 13:29:45

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Aki Kylämaa

Oma projektini alkaa olemaan kohta siinä vaiheessa, että pintamaalauksen voi kohta suorittaa. Olisinkin kysellyt sellaista asiaa, että kannattaako reksiterimerkinnät sekä mahdolliset "vauhtiraidat" teipata vai maalata koneeseen pintamaalauksen jälkeen. Asiassa lienee montaakin mielipidettä. Osa on sitä mieltä, että tarrat ei pysy ja maalaus on ainoa vaihtoehto. Toinen leiri taas sitä mieltä, että tarrat on kehittyneet siinä määrin, että ne pysyy kiinni vuosikymmeniä.

Jos päädyn tarroittamaan, niin onko olemassa jotain tiettyä valmistajaa ja sen tuotetta, jota tarroittamiseen käytetään? Onko vaaraa, että tarraliimat eivät ole silikoni-vapaita?

Kumpi vaihtoehdoista olisi järkevämpi - maalaus vai tarrat?

Toma

Henkilökohtaisesti olisin kallistumassa tarroituksen puolelle. Tarravalmistajalta nimeltä Fasson löytyy joka lähtöön tarraa ja värikartta on jokseenkin uskomaton. Jos en aivan väärin muista niin Finnairin tunnukset taitaa olla Juuri fassonin teippiä joten eiköhän se ultrassakin kiinni pysy.
Hyvänä juttuna voi pitää sen että ne saa kuitenkin lämmittämällä pois jos vaikka haluaa "raidoittaa" koneen uudestaan ;-)
Nykytarrat ovat niin ohuet että ne ovat melkein verrattavissa väriin...

Jos tarroittaa isoita alueita niin siinä onkin hieman harjoittelemista että kuplia ei synny, kannatta  käyttää ns. siirtotarraa millä saa ensin kohdistettua tarran tämän jälkeen lastalla silitetään sitten pieni osa kerrallaan, siilikonisuojapaperia hitaasti poisvetämällä tarra paikoilleen. jos kuplis tulee niin ne saa kyllä pois kun tökkää neulalla pienen reiän keskellä ja "hieroo" lastalla ilmaa reiän suuntaan.
Terveisin
Tom Arppe

Markku Hiedanpää

Lainaus käyttäjältä: Toma - kesäkuu 02, 2006, 18:20:40
Henkilökohtaisesti olisin kallistumassa tarroituksen puolelle. Tarravalmistajalta nimeltä Fasson löytyy joka lähtöön tarraa ja värikartta on jokseenkin uskomaton. Jos en aivan väärin muista niin Finnairin tunnukset taitaa olla Juuri fassonin teippiä joten eiköhän se ultrassakin kiinni pysy.
Hyvänä juttuna voi pitää sen että ne saa kuitenkin lämmittämällä pois jos vaikka haluaa "raidoittaa" koneen uudestaan ;-)
Nykytarrat ovat niin ohuet että ne ovat melkein verrattavissa väriin...

Jos tarroittaa isoita alueita niin siinä onkin hieman harjoittelemista että kuplia ei synny, kannatta  käyttää ns. siirtotarraa millä saa ensin kohdistettua tarran tämän jälkeen lastalla silitetään sitten pieni osa kerrallaan, siilikonisuojapaperia hitaasti poisvetämällä tarra paikoilleen. jos kuplis tulee niin ne saa kyllä pois kun tökkää neulalla pienen reiän keskellä ja "hieroo" lastalla ilmaa reiän suuntaan.

Vanha ja toimiva konsti;
Laita fairy-vesiseosta suhkupulloon ja kastele tunnusalue perusteellisesti ennen tunnusten asennusta siirtotarralla, tällöin voit siirrellä tunnuksia vielä jos on tarvetta, sitten kun paikka tyydyttää, tarrat saadaan kiinni kumilastalla kun aloitetaan keskeltä vetäen "vesi" pois tarran ja rungon välistä, vasta kun tunnukset ovat näin painettu koko alueeltaan paikalleen poistetaan varovasti siirtotarra. Kuplia ei näin yleensä tule (jos pohja on riittävän märkä) ja neulaa ei tarvita. Tunnukset kiinnittyvät lopullisesti kun vesi on haihtunut.   

Nimimerkillä "joskus tunnuksia laittanut"

ps. käytimme 3M tarroja

Aki Suokas

Se poikkeava mielipide perustelee itseään sillä että tarran irroitus voi olla vaikeaa ja/tai rikkoa alla olevaa verhousta.
Ja kerran tarroitettua konetta ei mahdollisesti voi maalata (se silikooni mistä puhuit).
Aki
------------------------------------
www.hooteehoo.org, www.air-r-c.info, www.windcraft.fiwww.eurofox.fi

Mikko Jaakkola

Henkilökohtaisesti on kokemusta kangaskoneen sekä maalaamisesta että tarroittamisesta.

Tarrat ovat nykyisellään kyllä käteviä, mutta laatu kannattaa valita huolella. Pääasiallisin ero on muovimateriaalin UV-kesto ja kalvon paksuus. Halvat materiaalit ovat tarkoitettuja sisäkäyttöön, arvokkaammat ulkokäyttöön. Eroa ei huomaa vuodessa-parissa, mutta viimeistään kolmantena vuonna alkavat tarrat kutistua ja reunalta paljastuva liimajätös kerää itseensä kaiken pölyn ja lian. Tosi ikävän näköistä. Ulkokäyttöön tarkoitetussa teipissä ei tätä ilmiötä ole, samoin kuin ei vuosien saatossa kovettumistakaan, joka puolestaa hankaloittaa poistoa, kun tarra murtuu kynnenkokoisiksi palasiksi. Mikäli käytät kaksikerrosmaalia, etkä aio vaihtaa tarrojen paikkaa päällystyksen käyttöiän aikana, liimaa tarrat suoraan värimassan päälle ja lakkaa koko kone kerralla, näin ei tarran reuna ala rispaantua vuosien saatossa. Varmista teipinvalmistajalta ja maalarilta, etteivät lakan liuottimen vahingoita tarraa.

Maalaus ei työnä ole yhtään suurempi kuin tarroittaminenkaan. Menestyksekkäästi olen käyttänyt tunnusten ja muiden tekstien sapluunana teippausfirman valmiiksi leikkaamaa tarraa, jonka painan huolellisesti kiinni vain muutaman millin leveydeltä reunasta. Käyttääkö aukko- vai peitesapluunaa, riippuu merkinnän ja pohjavärin tummuussuhteesta. Mikäli kone on tumma ja tunnus vaalea, kannattaa ensin ruiskuttaa vaalea alue, jonka peittää tarralla tumman värin ruiskutuksen ajaksi. Jos taas kone on vaalea ja tunnus tumma käyttöön tulee aukkotarra, jonka "läpi" tunnus ruiskutetaan. Nykyisellään vaaleatkin värin peittävät hyvin, mutta oma kokemukseni on nimenomaan vaalea ensin ja tumma sitten, saa ohuemman maalauksen ilman, että väri "pilveilee". Sapluuna kannattaa poistaa heti, kun maali on ruiskutettu eikä odottaa sen kuivumista. Reunaan jää (maalista ja maalarista riippuen) pienoinen pykälä, jonka saa helposti siklattua pois, kun maali on kunnolla kovettunut. Maalarinteipin valinnassa kannattaa myös olla huolellinen, laatuja on liima-aineeltaa ainakin kolmea päätyyppiä: halpakauppaversio, ulkokäytöön tarkoitettu, jonka saa irti vielä viikonkin kuluttua ja sitten lämmönkestävä maalausuunikäyttöön. Maalarinteipillä saa rajauksen, jota kehtaa katsoa viiden metrin päästä, mutta varsinainen rajausteippi on kova sana, kun konetta aiotaan katsoa lähempääkin. Saattaa mennä jo pilkunviilaamiseksi, mutta minusta on mukavamman näköistä, kun perusvärin ja koriste/tunnusvärin kiiltoaste ja muu olemus ovat samat. Kangaskoneen tulee näyttää kangaskoneelta ja teippi on jotenkin liian muovinen ja moderni.

Itse suosin maalaamista. (Ehkä vaikuttavana tekijänä on myös, että verstastilani sijaitsee automaalaamon yhteydessä.) 

Powered by EzPortal
Powered by SMFPacks Menu Editor Mod