Tässä tarina meidän seuraavan koneen alkutaipaleelta, joka ei sekään mennyt ihan täysin suunnitelmien kukaan...
Raahen reissu oli takanapäin ja talvi 1991 lennetty avokoneella pahimmillaan -28 asteen pakkasessa. ilmaston lämpenemisestä ei vielä tuolloin ollut puhettakaan, päinvastoin, juttua oli ihan aiheestakin, uudesta jääkauden tulosta.
Positiivisesti ajateltuna siinä oppii hyvin nopeasti lentämään kuula aina keskellä. Heti kun kone on hieman poskellaan, niin on myös oma poski turtana kun 85 km/h viiman aiheuttama -28 asteinen ilma muuttuu -50 asteiseksi ”poskenpakastajaksi”.
Osittain tästä jäätymisongelmasta johtuen päätettiin päivittää meidän hyvin palvellut Beaver RX-550 uudempaan RX-650 malliin missä oli oikein umpiohjaamo.
Tämän koneen alkutaival ei sitten ollutkaan ihan siitä helpommasta päästä...
Tällä kertomuksella ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kaikki mahdolliset yhtäläisyydet todellisiin ihmisiin, laitteisiin, paikkoihin tai ilmiöihin ovat puhtaasti sattumanvaraisia, ja perustuvat täysin lukijan omaan mielikuvitukseen.
Tarinan fiktiivinen kertoja alustaa tarinaa kirjoittamalla seuraavat alkusanat:
"Nyt on kulunut sen verran aikaa näistä ensimmäisistä lentokokemuksista, että ehkä minä uskallan niistä jo jotain kertoa - ihan näin julkisesti. Toivotaan, että ”rikos on vanhentunut”, ja että joku ehkä oppii tarinoista myös jotain. Ainakin sen että toiminta oli aika hmm, mitenköhän sen nyt sanoisi… hieman haasteellisempaa, sauvaohjatun kevytilmailun alkutaipaleilla. Tämän tarinan tapahtumat sijoittuvat 80 - 90-luvun taitteeseen, jolloin uusimmat, hienoimmat ja nopeimmat ultrat olivat Beavereita, Foxeja, Sky-walkereita ja Kolbeja..."
